Lupa koskettaa

    Tutkijat Annakaisa Kultima, Jaakko Stenros, Riina Ojanen ja Outi Penninkangas yhdessä Pelimuseon ”huoneessa”.

    Tampereelle avatussa Suomen pelimuseossa saa pelata. Näyttely voi myös rikkoa mielikuvaa pelaamisen kapea-alaisuudesta.

    Erilaiset lautapelit, videopelit, seurapelit, roolipelit ja pihaleikit ovat aina olleet läsnä ihmisten vapaa-ajassa, kasvussa ja kehityksessä. Vapriikissa tammikuussa avattu Suomen pelimuseo on ainutlaatuinen pelikulttuuria esille tuova museo, jonka niin kiinteissä kuin vaihtuvissakin näyttelyissä sekä pelaajat että pelien kehittäjät ovat päässeet kertomaan tarinoitaan ja kokemuksiaan.

    – Pelien mukana kasvetaan ihmisiksi. Pelimuseo antaa luvan puhua peleistä, kertoa kokemuksiaan sekä muistella omaa pelihistoriaansa. On jopa lupa koskettaa ja kokeilla tuttuja pelejä, sanoo Tampereen yliopiston virallisena edustajana pelimuseota suunnittelemassa ja rakentamassa ollut tutkija Annakaisa Kultima.

    Pelimuseon ensimmäisenä vaihtuvana näyttelynä onkin Tampereen yliopistolla toteutettu Minun pelihistoriani -hanke, johon on kerätty Tampereen yliopiston interaktiivisen median opiskelijoiden tarinoita heidän omasta pelihistoriastaan ja pelikokemuksistaan. Olennaista niin hankkeessa kuin museossakin on ollut erilaisten pelaamiskokemusten avoin tarkastelu: esimerkiksi pelaamiskokemuksiin liittyvät tuolit ovat päässeet osaksi hanketta ja näyttelyä.

    Suomen pelimuseo rakentaa kansallista pelihistoriaa, ja museon näkökulma on nimenomaan suomalaisissa peleissä. Näkökulma tekee museosta kansainvälisesti ainutlaatuisen, sillä vastaavaa kansallisen kulttuurin pelihistoriaa tarkastelevaa museota ei tiettävästi ole missään muualla.

    – Pelaamisen historia on vahvasti amerikkalainen ja maskuliininen, jolloin muiden ihmisryhmien pelit ovat jääneet varjoon. Suomen pelimuseon 100 peliä -kokoelman tarkoituksena on tuoda esille ja näkyviin myös muunlaisia pelejä ja pelihistoriaa, Tampereen yliopiston tutkijatohtori Jaakko Stenros kertoo.

    – Monet ovat saattaneet pelata suomalaisia pelejä ymmärtämättä ja tiedostamatta, että ne ovat suomalaisia, Annakaisa Kultima jatkaa.

    Vaikka pelimuseossa on nähtävillä monta mielenkiintoista yksityiskohtaa suomalaisesta pelihistoriasta, museon tehtävänä ei ole esitellä vanhimpia suomalaisia pelejä. Sen sijaan tutkijat korostavat museon roolia pelien ja pelaamisen monimuotoisuuden esiintuojana.

    – Näyttelyn avulla toivottavasti pystytään rikkomaan mielikuvaa pelien ja pelaamisen kapea-alaisuudesta. Monet saattavat ajatella, että pelaaminen ei ole heidän juttunsa, mutta meillä kaikilla on jonkinlaista pelaamista omassa historiassamme, Kultima toteaa.

    Yhtenä pelimuseon tarkoituksena onkin saada kävijät huomaamaan pelaamisen omakohtaisuus ja arkipäiväisyys.

    Näyttelyn suunnitteluun ja rakentamiseen ovat Vapriikin ja Tampereen yliopiston lisäksi osallistuneet useat tahot, kuten videopelejä ja pelikonsoleita keräilevä suomalainen ryhmittymä Pelikonepeijoonit. Näyttelyn rakentajat kertovat joutuneensa tekemään valintoja rajatakseen näytteillä olevat pelit Vapriikin 400 neliömetrin kokoiseen näyttelytilaan. Esillä on luonnollisesti vain pala suomalaista pelihistoriaa.

    Vapriikin tutkijan Riina Ojasen mukaan tehtyjen valintojen kautta museovieraiden on myös mahdollista herätä huomaamaan ja pohtimaan, mitä pelejä museosta puuttuu. Pelimuseon näyttelyt ovat siksi mukautuvia: tutkijat haluavat tietää, mitä ja millaisia pelejä näyttelyvieraiden mielestä pitäisi olla enemmän tai vähemmän.

    – Toivottavasti museo herättää myös muistelemaan, mitä pelejä kullakin on kotona ja näin löytämään vanhoja pelejä uudelleen, Vapriikin tutkija Outi Penninkangas jatkaa.

    Annakaisa Kultiman mukaan pelaamista ja pelitutkimusta vaivaa vähättely. Pelimuseon yhtenä tavoitteena onkin lisätä tietoisuutta pelaamisen yleisyydestä sekä poistaa esimerkiksi digitaalisiin peleihin liittyviä pelkoja. Pelimuseo voi näin innostaa ja kasvattaa tulevaisuuden peliasiantuntijoita.

    – Siinä missä museo on erilaisten pelien kohtaamispaikka, se on myös erilaisten asiantuntijuuksien ja näkökulmien kohtaamispaikka. Museota ovat olleet tekemässä niin pelaajat, kehittäjät ja keräilijät kuin myös yliopiston ja Vapriikin tutkijat. Pelimuseo edustaa mielestäni juuri sellaista kollektiivista asiantuntijuutta, jota museo tänä päivänä voi olla, Outi Penninkangas toteaa.

     

    Suomen pelimuseo

    Suomen pelimuseo avattiin tammikuussa 2017. Museo esittelee monipuolisesti suomalaista pelikulttuuria.

    Pelimuseossa osaa peleistä pääsee katsomisen lisäksi myös pelaamaan ja koskemaan.

    Suomen pelimuseo on Tampereen kaupungin, Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien ja Tampereen yliopiston yhteistyöprojekti.

    Museota varten kerättiin paljon materiaalia, joka ei ole nähtävillä nykyisessä näyttelyssä. Myös tätä materiaalia on mahdollista päästä tutkimaan ottamalla yhteyttä Suomen pelimuseoon: pelimuseo@tampere.fi

     

    Teksti Terhi Meriläinen

    Kuvat Jonne Renvall