Suomi ei syntynyt tyhjiössä

     

    Kuluvana vuonna vietetään jos jonkinlaisia juhlallisuuksia 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Juhlahumulla ja julkisella itsenäisyyspuheella on kuitenkin usein yllättävän vähän tekemistä todellisten historiallisten tapahtumien, saati niiden syiden ja seurausten kanssa.

    Professori Pertti Haapala lupaa, että maaliskuun konferenssissa ja sen yleisöluennollla selviää, oliko Leninillä ketunhäntä kainalossa, kun hän lupasi Suomelle itsenäisyyden.

     

     

     

     

    Juhlapuheissa unohdetaan, että Suomen itsenäistyminen ei ollut tuohon aikaan mikään uniikki tapahtuma tai edes kansallinen saavutus.

    – Kyseessä oli yleinen kehitys, johon vaikuttivat ennen muuta Suomen ulkopuoliset tekijät. Eri maiden kohtalot riippuivat toisistaan, ja keskeisin tekijä oli sodan syttyminen ja kulku. Suomen itsenäistymisestä ei voisi edes puhua ilman ensimmäistä maailmansotaa ja Venäjän vallankumouksia. Ilman niitä olisimme todennäköisesti edelleen osa porvarillista Venäjää, huomauttaa Suomen historian professori ja Yhteiskunnan historian huippuyksikön johtaja Pertti Haapala.

    Myös se, että Suomesta tuli nimenomaan tasavalta, oli kaikkea muuta kuin puhtaasti kansallinen päätös. Siihen vaikuttivat sodan voittaneet suuret maat, kuten Yhdysvallat ja Britannia, ja niiden intressit.

    – Jos sodan olisikin voittanut Saksa tai Venäjä, kehitys olisi ehkä ollut aivan toisenlaista.

     

    Moisten riippuvuuksien unohtelu on toki luonnollista, sillä kansallisen identiteetin ja suuren suomalaisen kertomuksen rakentaminen piti aloittaa vimmalla heti itsenäistymisen jälkeen. Siinä tehtiin huolellista työtä ja ihmiset saatiin uskomaan, että suomalaiset olivat jonkinlainen alkukansa aikojen alusta.

    Tällainen identiteettityö kuuluu tietysti asiaan, ja sitä tehtiin useissa uusissa Euroopan maissa yhtä aikaa. Silti historiallisia tosiasioita ei pitäisi ohittaa. Muutoin on vaarana, ettei historiasta koskaan opita mitään.

     

    Ennen ensimmäistä maailmansotaa maailma oli itse asiassa varsin globaali. Maailmankauppa oli vapaata ja kultaan sidottu valuutta vakaata. Maiden rajoja saattoi ylittää melko huoletta ilman passia. Eri maiden välillä käytiinkin vilkasta teollista ja sivistyksellistä vaihtoa. Suomeenkin tulivat erilaiset kansainväliset virtaukset verrattain nopeasti.

    – Kaikki tämä hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Se oli ihmiskunnan suurin tyhmyys ja katastrofi, josta seurasi lisää katastrofeja. Siksi siitä pitäisi ottaa opiksi sen sijaan, että rakennetaan sodasta sankaritarinoita.

    Maailmansota hajotti Venäjän, Turkin ja Itävalta-Unkarin imperiumit sekä Saksan. Vanhat valtarakenteet pirstoutuivat ja tilalle tuli suuri määrä pieniä uusia valtioita, Suomi niiden joukossa.

    – Mitään suurta autuutta siitä ei kuitenkaan seurannut kenellekään. Toinen maailmansotakin oli paljolti ensimmäisen maailmansodan seurausta. Saldo on siis aika karmea.

    Haapala muistuttaa, ettei tosiasioiden tunnustaminen syö Suomen arvokkuutta.

    – Se on vain realismia. Konfliktit, jotka ovat hallittavissa, pitäisi hallita. Mutta niin kuin tiedetään, nyt on taas kaikenlaista intoilua ympäri maailmaa. Kansallinen kiihkoilu ei kuitenkaan ole koskaan ratkaissut globaaleja ongelmia, ei edes paikallisia.

     

    Juuri nyt kansallisten silmälasien läpi katsomisen seuraukset näkyvät erityisen hyvin Yhdysvalloissa. Ja sillä voi olla vaikutuksia Suomeenkin.

    – Presidentti Trumpin tarjoamilla lääkkeillä, kuten muurin rakentamisella, maahantulokielloilla tai amerikkalaisten työpaikkojen luomisella, ei todellisuudessa ole mitään tekemistä itse ongelmien ja niiden taustalla olevien ilmiöiden kanssa. Voiko edes olla oudompaa lupausta, kuin Trumpin lupaus palauttaa hiilikaivokset? Sitten on vielä tämä päätös, että Yhdysvalloissa käytettävät teräsputket valmistetaan vastedes Yhdysvalloissa. Miten tämä vaikuttaa Suomeen, josta viedään nyt terästä Yhdysvaltoihin?

    Kansallisuuksien kohtalot ovat toisin sanoen tänä päivänä vähintään yhtä kietoutuneita toisiinsa kuin ne olivat sata vuotta sitten.

    –  Ja se oli yksi iso sotku.

    Tolkkua tähän sotkuun ei saada jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Tämä koskee niin menneitä kuin tätä hetkeäkin.

    – On esimerkiksi totta, että meillä on nyt maailmassa ja Suomessa kaikenlaisia ongelmia. Mutta miksi ne kytketään nationalismiin? Köyhyyttä ja syrjäytymistä pitäisi sanoa köyhyydeksi ja syrjäytymiseksi, ei joksikin, jota on siksi, että joku vie meiltä jotakin pois.

     

    Kansainvälinen konferenssi valottaa kansojen kohtalonyhteyksiä

    Tampereella järjestetään 16.–18.3. kansainvälinen konferenssi Reform and Revolution in Europe, 1917–19: Entangled and Transnational Histories.

    Konferenssi pureutuu Euroopan uusien kansallisvaltioiden kehitykseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen keskeisin sanoma on, että valtiot eivät suinkaan syntyneet ja kasvaneet tyhjiössä, vaan niiden kehitykseen vaikutti vahvasti ylikansallinen konteksti.

    Key note -puhujia ovat professori Richard Bessel (York), professori Krassimira Daskalova (Sofia), professori Bill Kissane (LSE), professori Jörn Leonhard (Freiburg) sekä professori Henrik Meinander (Helsinki).

    Konferenssin ohessa järjestetään myös avoin yleisöluento keskiviikkona 15.3. Se koostuu neljästä puheenvuorosta, joissa avataan suomalaista historiankirjoitusta, venäläisiä näkemyksiä vuoden 1917 tapahtumista sekä poliittisen johdon ja kansan syvien rivien odotuksia vuonna 1917. Tilaisuudessa selviää, oliko Leninillä ehkä ketunhäntä kainalossa, kun hän lupasi Suomelle itsenäisyyden. Puhujina ovat professorit Pertti Haapala, Kimmo Rentola ja Vesa Vares sekä filosofian tohtori Sami Suodenjoki.

    Konferenssin järjestävät Suomen Historiallinen Seura, Tampereen yliopisto sekä Yhteiskunnan Historian huippuyksikkö.

    Konferenssi on osa Suomi 100 -tapahtumien sarjaa.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall