Kun tiedeuutisointi menee metsään

    Ulla Järvi ja Tuukka Tammi (toim.):
    Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia.
    Vastapaino 2016. 216 s.

     

    MIKÄ: Kauppalehden ”tiedeuutinen” marraskuulta 2015 tiesi kertoa, että maito tappaa. Uutisen mukaan jo pieni määrä meijerituotteita voi aiheuttaa muun muassa syöpää. Sittemmin uutinen on noussut kestoviraalihitiksi. Vielä yli vuosi julkaisunsa jälkeen uutiseen törmää säännöllisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

    Tapaus kiteyttää hyvin journalismiin pesiytyneen ilmiön, jossa yksittäiset – joskus hyvinkin epämääräiset – tutkimukset ja tutkimustulokset saavat kohtuuttomasti huomiota. Mitä pelottavampi löydös, sitä houkuttavampi klikkiotsikko siitä saadaan. Silloin ei ole väliä, onko löydös oikeasti merkittävä – tai edes ihan sitä, mitä sen sanotaan olevan.

    Tiedetoimittajien ja tutkijoiden kokoama, Kauppalehden otsikon mukaan nimetty teos pureutuu todelliseen journalismin ongelmaan. Siihen, että raflaavien otsikoiden tavoittelussa ei aina muisteta tai osata tarkistaa, mistä lähteestä uutisaihe on peräisin ja mitä se alkuperäinen lähde ihan oikeasti sanoo.

    Kirja käsittelee muun muassa false balance -ilmiötä, jossa vastakkain asetetaan testattu tieteellinen näkemys ja yksilön mutu-tuntuma, jota myös kokemusasiantuntijuudeksi kutsutaan.

     

    KIITÄMME: Kirja käy kattavasti läpi eri tieteenalojen tutkimusuutisoinnin ongelmat. Käsittelyyn pääsevät niin ravitsemus, kemikaalit, avaruustiede kuin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuskin. Tarpeellisesti kirja tuo esiin myös sen, että aina vika ei ole mediassa tai toimittajissa. Myös tutkimustiedotteita kärjistetään näkyvyyden toivossa, mistä seuraa toisinaan lumipalloefekti.

     

    MOITIMME: Loppua kohti kirjan fokus hiukan hämärtyy. Kirja päätyy käsittelemään muun muassa viha- ja valejulkaisujen tiedeuutisointia. Lienee näkökulmakysymys, ansaitseeko se käsittelyä vai pitäisikö moiset julkaisut jättää omaan arvoonsa. Ainakin on epätodennäköistä, että kyseisten julkaisujen yleisö tähän teokseen tarttuisi, ja muut luultavasti tietävät muutenkin, mikä on kyseisten julkaisujen arvo tiedonvälittäjinä.

     

    KENELLE: Kirja on tarpeellinen muistutus niin toimittajille kuin tieteentekijöillekin. Edellisille se kertoo, missä media useimmiten menee metsään, jälkimmäisille taas, mitä median pelisäännöistä on hyvä tietää, kun tutkimukselle haetaan näkyvyyttä.

     

    Hanna Hyvärinen