Viisi väitettä työttömyydestä

    Työttömiä patistellaan töihin työttömyysturvan kiristyksillä. Samaan aikaan pelkona on, että robotit syövät sekä teollisuuden että palvelualojen työt.

     

    Auttavatko hallituksen nykytoimet? Vai jyräävätkö robotit? Kysyimme työpolitiikkaan erikoistuneelta sosiaalipolitiikan emeritusprofessorilta Pertti Koistiselta.

     

    1) Työttömyys vähenee työttömyysturvaa kiristämällä

    Tuoreen, 19 Euroopan maata kattaneen tutkimuksen mukaan työttömyysturvan kiristyksillä ei ole merkittävää yhteyttä työttömyyden alenemiseen. Asia on monimutkaisempi kuin hallituksen behavioristinen näkemys. Siihen vaikuttavat muun muassa talouden suhdanteet ja etenkin Suomessa alueelliset erot.

    Itse asiassa tutkimustulokset osoittavat, että sellaiset toimet kuin työttömyysturvan kiristykset, irtisanomissuojan heikennykset ja työehtojen höllennykset – kuten palkkojen alentaminen – eivät auta työttömiä, vaan edesauttavat ennen muuta määräaikaisten työsuhteiden eli pätkätöiden yleistymistä. Tästä voi muodostua rakenteellinen loukku, johon liittyy kysymyksiä muun muassa riittävästä tulotasosta ja uralla etenemisen mahdollisuuksista.

    Vallalla olevan leikkauslinjan, sääntelyn ja sosiaaliturvan heikentämisen sijaan voisi olla innovatiivista kehittää uudenlaista sosiaaliturvajärjestelmää. Sellaista, joka turvaisi pätkätyöläisten ja itsensä työllistäjien toimeentulon. Perustulo on yksi vaihtoehto.

     

    2) Koulutuskaan ei enää takaa työtä

    Totta on, että koulutus ei enää toimi samanlaisena sosiaalisen kohoamisen ja uralla etenemisen välineenä kuin ennen. Vielä suuret ikäluokat hyötyivät koulutuksesta. Heidän oli perusteltua opiskella vaikka velalla, sillä koulutuksen saattoi odottaa johtavan sosiaaliseen nousuun.

    Enää yhteys ei ole niin suoraviivainen, mutta koulutuksesta on yhä hyötyä. Se tarjoaa suojaa riskejä vastaan. Paremmin koulutetut ovat edelleen muita ryhmiä paremmin suojassa työttömyysriskiltä, samoin esimerkiksi hyvinvointiin liittyviltä riskeiltä. Vaikka koulutus ei enää takaa ”herran paikkaa”, se tukee sosiaalista itsenäisyyttä ja antaa kykyä osallistua yhteiskuntaan ja puolustaa omia oikeuksia. Siksi se on edelleen hyvä lääke myös työttömyyteen.

     

    3) Työllistyminen irtisanomisen jälkeen on vaikeaa

    Julkista keskustelua hallitsevat uutiset työttömyydestä ja suurista joukkoirtisanomisista. Niistä voi saada kuvan, että koossa ovat katastrofin ainekset.

    Mutta kun irtisanottuja on seurattu pidempään, jopa 11 vuoden ajan, on nähty, että jopa 80 prosenttia heistä työllistyy uudestaan pysyville työurille.

    Uhkana on kuitenkin globaali talous. Kansalliset työllisyystoimet ja sosiaaliturvajärjestelmät eivät ehkä enää riitä sitä vastaan. Siksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan globalisaatiorahasto on tällaisesta hyvä esimerkki.

     

    4) Täystyöllisyys on menneisyyttä, johon ei ole paluuta

    Tätä on pohdittu jo pitkään. Nyt epäilyksiä aiheuttavat etenkin uusi teknologia ja robotiikka. Emme tiedä, miten teknologian kehitys käytännössä etenee ja miten se vaikuttaa palvelujen tuottamiseen. Teknologian työttömyys- tai työllisyysvaikutukset riippuvat ennen muuta siitä, onko uusi teknologia työtä korvaavaa vai kokonaan uusia palveluja tuottavaa.

    Todennäköisesti täystyöllisyyttä siinä muodossa kuin se on aiemmin ymmärretty, ei enää tule, mutta tarvitseeko tullakaan. Pitäähän meidän jotenkin hyötyä tuottavuuden kehityksestä. Työn ies ei enää ole hyvinvoinnin päämäärä.

    Tämä tosin tarkoittaa, että tulonjakoon täytyy löytää jokin muu perusta kuin työ ja sen tuottavuus. Jakoa tulisi ohjata ajatus osallisuudesta hyvinvointiin. Siis se, kuinka tulonjako vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen ja kuinka se ohjaa kulutusta. Juuri nyt tätä keskustelua ei ole valmiuksia käydä poliittisella tasolla. Vaarana on tulopohjan polarisoituminen. Se tuottaa jakoa kansalaisten kesken. Jakaudumme rikkaisiin ja köyhiin. Samalla jakautuvat kulutusrakenteet. Tuleeko meille köyhien ja rikkaiden kaupat, tarvikkeet, palvelut ja koulut? Tämä on tärkeä kysymys.

     

    5) Työttömyyden hoito ei kaipaa poliittista ohjausta

    Ideologiset jorinat siitä, että talous parantaa itse itsensä tai että ”luova kaaos” on tie hyvään lopputulokseen, ovat turhauttavia. Ne ovat elitistisiä, eivätkä huomioi sitä, että joku kärsiin ja joutuu aina maksumieheksi.

    Toisaalta hädän hetkellä hallitusta huudetaan apuun, ja siltä odotetaan ohjausta ja tukea. Hallituksen pitäisi tukea Terrafamea ja hallituksen pitäisi ohjata digitalisaatiota. Odotetaan, että hallitus tukee ja mahdollistaa.

    Mutta millaisia ovat kansallisten hallitusten keinot globaalissa taloudessa? Monet hallitukset ovat tukeutuneet protektionismiin ja ryhtyneet suojelemaan omaa teollisuuttaan ja kansallisia intressejään. Saksa suojelee autoteollisuuttaan, Suomi on suojellut metsäteollisuuttaan.

    Tästä yhteiskunnallisesta ohjauksesta pitäisi puhua nykyistä realistisemmin.

     

    Työpolitiikkaan erikoistunut sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Pertti Koistinen moittii Työ, työvoima & politiikka -blogissaan työttömyydenhoitoa, jonka lääkkeeksi on tarjottu työllisyys- ja sosiaaliturvan purkamista ja muuttamista vastikkeelliseksi.

    Koistinen on tutkinut muun muassa joukkoirtisanomisten jälkeisiä työuria, perusturvan uudistamista sekä robotteja ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuutta.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen
    Kuva Jonne Renvall