5 näkökulmaa vanhustenhoitoon

    1. Nyky-yhteiskunta ei tunnusta ihmisten vaivaisuutta. Ihanteena on vahva, muista riippumaton yksilö. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta. Vaivaisuus kuuluu elämään, ja jokainen meistä voi tulla riippuvaiseksi toisista. Silti hoivapolitiikka rakentuu ajatukselle vaivasta ei-toivottuna tilana. Se on epäinhimillistä.

     

    1. Hoiva ja hoivapolitiikka ovat vahvasti sukupuolittuneita. Hoiva nähdään naisten työnä. Ajatellaan, että naisille on luontaista hoivata ja huolehtia. Kun ajatellaan näin, hoivaa ei nähdä ammatillisuutena, josta pitää maksaa. Myös hoivasta leikkaaminen kohdistuu naisiin. Se kohdistuu naisten työllisyyteen ja heidän saamaansa hoivaan. Naiset elävät miehiä pidempään ja tarvitsevat siksi enemmän hoivapalveluita. Kun palveluista leikataan, juuri naiset saavat vähemmän tai huonompilaatuisia palveluita.

     

    1. Hoivasta tinkimistä perustellaan rahalla. Todellisuudessa se ei ole vain talous- vaan myös arvokysymys. Kun sanotaan, että rahaa ei ole, pitäisi kysyä, mihin laskelmat kestävyydestä perustuvat ja tarkastella taloutta laajemmin ja moniulotteisemmin kuin nyt tehdään. Uhrataanko vanhukset kokonaistaloudelle? Jos näin on, se pitäisi sanoa suoraan.

     

    1. Samaan aikaan, kun sanotaan, ettei hoivaan riitä rahaa, hoivasta on tullut isoa bisnestä. Yhä useammin hoivapalveluja tarjoaa kansainvälinen yritys, jonka omistavat pääomasijoittajat. Näiden yritysten ainoa tehtävä on tuottaa rahaa. Eivätkä ne maksa veroja ainakaan Suomeen. Kysymys kuuluu, onko meillä tähän varaa. Valuvatko julkiset hoivavarat näille yrityksille? Entä miten käy, jos hoivapalvelut jossain kunnassa ovat yhden yksityisen yrityksen vastuulla ja tämä päättää lopettaa toimintansa?

     

    1. Nykyinen hoivapolitiikka voi pahimmillaan johtaa siihen, että hoiva jakautuu epäoikeudenmukaisesti. He, joilla on varaa, saavat erinomaista hoivaa, mutta varattomat joutuvat kokonaan hoivan ulkopuolelle. Vai käykö niin, että naiset hoitavat vanhukset kotona? Nykyisessä hoivajärjestelmässämme on paljon hyvää, mutta sitä pitäisi kehittää ihmisten ja heidän tarpeiden, ei järjestelmän tai talouden ehdoilla.

     

    Jutun tausta-aineistona on käytetty teosta Hoivan arvoiset (Gaudeamus 2016), ja juttua varten on haastateltu kirjan kirjoittajista Hanna-Kaisa Hoppaniaa, Olli Karsiota, Liina Sointua ja Tiina Vaittista. Kirjoittajat kuuluvat hoivatutkijoiden Viva-kollektiiviin, jonka tavoitteena on avoin keskustelu hoivapolitiikasta.

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall