Jokaisen hulluus on omanlaisensa

    Ohjaaja Juha Hurme sairastui psykoosiin, parantui ja kirjoitti kokemuksistaan näytelmän.

     

    Teatteri Telakan näyttämöllä mies oivaltaa olevansa kuollut. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän on siirtynyt kuoleman jälkeiseen odotustilaan. Kaikki tarkkailevat häntä, ja todellisuus on pelkkää lavastusta.

    Hullu on ohjaaja ja kirjailija Juha Hurmeen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva näytelmä. Hurme sairastui psykoosiin, parantui ja kirjoitti kokemustensa perusteella kirjan sekä näytelmän.

    Näytelmä ei kuitenkaan kerro Hurmeesta itsestään, vaan on tarina miehestä, jonka sairaudella on Hurmeen kokeman sairauden piirteitä. Hurme tuskin olisi tarttunut aiheeseen, ellei olisi kokenut asioita itse. Taiteilija koki tarpeelliseksi kuvata kokemuksiaan, sillä nopea paraneminen psykoosista on harvinaista. Vielä harvinaisempaa on, että henkilö kykenee ilmaisemaan kokemuksensa.

     

     

    Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola näkee taiteen mahdollisuutena kuvata mielen sairastumisen monimuotoisuutta. Hän vieroksuu taiteessa toisinaan esiintyvää tarvetta yksinkertaistaa mielenterveyteen liittyvää kompleksisuutta.

    – Niin sanottu hulluus on aina sidoksissa yhteiskuntaan, eikä ole mahdollista yksinkertaistaa sen johtuvan tietyistä tarkoista syistä. Pirkola selvittää.

    Toisaalta tarve kompleksisen todellisuuden yksinkertaistamiseen on ihmiselle luonnollinen tapa selittää tapahtuneita asioita. Mielisairauden yksinkertaistamista ilmenee näin ollen Pirkolan mukaan myös esimerkiksi psykiatrisen hoitohenkilökunnan parissa, jolloin hoitotilanteessa potilas ei välttämättä tule kuulluksi.

    Ohjaaja Hurmeen mukaan Hullun kirjoittamisessa on oltu tarkkoja nimenomaan siitä, ettei näytelmä yritä selittää sairastumisen syitä.

    – Olemme näytelmän työryhmän kanssa pyrkineet kaikin keinoin kertomaan ja tuomaan esille satunnaisen tapauksen. Olen ehdottoman tarkka siitä, etten selitä mitään mielen sairastumisen mekanismeista. En leiki psykiatria, enkä astu mielenterveyden ammattilaisten alueelle, Hurme kertoo.

     

     

    Hulluus kiinnostaa Hurmetta, sillä se tarkoittaa montaa asiaa. Näytelmän tarkoituksena on myös purkaa hulluuteen liittyvää stigmatisointia ja muistuttaa, ettei ole olemassa kahta samanlaista tapausta.

    – Oivalsin itse parannuttuani, että mieli on jokaisen oma labyrintti. Tällöin jokainen sairastuminen ja psykoosi ovat täysin omanlaisiaan. Jos mielen sairaudet olisivat samanlaisia, ne olisivat myös helpommin parannettavissa, Hurme pohdiskelee.

    Pirkola määrittelee hulluuden normeista ja niin sanotusta terveestä erottautumiseksi. Sosiaalipsykiatrian tieteenalalla mielenterveyshäiriöitä ja -ongelmia käsitellään poikkeamina mielenterveydestä, joka puolestaan on ihmistä eteenpäin vievä, luova voima.

    – Mielenterveys tai sen häiriöt eivät koskaan ole pysyviä tai muuttumattomia tiloja, Pirkola muistuttaa.

    Pirkolan mukaan julkinen keskustelu ja media saattavat herkästi leimata ja stigmatisoida mielenterveyshäiriöitä. Hänen mielestään julkisuuden henkilöiden ulostulot omien mielenterveydellisten taustojensa kanssa ovat tehneet hyvää julkiselle keskustelulle, ja ilmapiiri on muuttunut sallivammaksi.

     

     

    Mielen järkkyminen ja tietoisuutemme raja-alueet ovat taiteen lempiaiheita. Sekä Hurme että Pirkola näkevät taiteen ja tieteen tutkivan samoja mielen ilmiöitä ja pyrkivän ymmärtämään mielen piilossa olevia liikkeitä.

    – Sekä taiteen että tieteen olennainen tehtävä on eri keinoin rakentaa meille tulevaisuutta. Tiede tekee sitä systemaattisesti omien sääntöjensä mukaan, taide puolestaan tarkastelee asioita enemmän intuition ja leikin kautta, Hurme analysoi.

    Pirkola näkee taiteella olevan myös mielenterveysasioita yhteiskunnassa esille tuova merkitys. Taiteen on mahdollista tehdä yksilöiden kokemuksia näkyväksi sen sijaan, että sairastumiselle osoitetaan tiettyjä syy-seuraussuhteita. Pirkolan mukaan taitava taiteilija voi esittää aidosti kärsimyksen ja hulluuden luonteen sortumatta selittelemään niiden syitä.

    Hurme näkee oman sairastumisensa mahdollistaneen tarinankerronnan, johon mielikuvitus ei olisi muutoin riittänyt.

    – Mielestäni kokemuspohja tuottaa tietynlaisen lisäarvon, eikä tarvitse tyytyä kuvittelemaan, Hurme kertoo.

    – Parhaimmillaan taide kykenee nimenomaan esittämään ja tuomaan näkyväksi normeista irti olevan näkijän hulluutta, Pirkola jatkaa.

     

    Hullu

    Tositapahtumiin perustuva tarina siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa kuukauden kuluttua takaisin.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Hurme.

    Rooleissa: Antti Laukkarinen, Antti Mankonen ja Kaisa Sarkkinen

    Ensi-ilta 8.12.2016.

    Esitykset Teatteri Telakalla 11.3. saakka. Teatteri Jurkassa Helsingissä 14.3. – 18.5.2017.

     

    Teksti: Terhi Meriläinen

    Kuva: Jonne Renvall