Tupakka voi tappaa koulunkäynnin

    Tutkimusten mukaan teinien tupakoinnilla on yhteys lyhyeen koulutukseen ja muita huonompaan koulumenestykseen. Jo 12-vuotiaan terveyskäyttäytyminen ennustaa nuoren tulevaa koulu-uraa.

    Nuoren tupakoinnilla teini-iässä on tilastojen mukaan vahva yhteys siihen, miten nuori menestyy koulussa ja kuinka pitkälle hän kouluttautuu. Tupakoinnin malli puolestaan opitaan usein omilta vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta. Hyvä uutinen on, että nuorten tupakointi vähenee koko ajan.

    Nuoren tupakoinnilla teini-iässä on tilastojen mukaan vahva yhteys siihen, miten nuori menestyy koulussa ja kuinka pitkälle hän kouluttautuu. Tupakoinnin malli puolestaan opitaan usein omilta vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta. Hyvä uutinen on, että nuorten tupakointi vähenee koko ajan.

    Suomalaisten nuorten hyvinvointi ja terveyskäyttäytyminen kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan. Nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat vuosien saatossa vähentyneet. Paljon puhuttanut masennuskaan ei koko väestön tasolla lisäänny. Valtaosa nuorista voi paremmin kuin ennen.

    Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Positiivisen kehityksen katveeseen jää ryhmiä, joiden ongelmat kärjistyvät.

    Esimerkiksi mielenterveysongelmat kasaantuvat sosioekonomisesti huonompiosaiselle väestönosalle. Etenkin pojat, joiden vanhemmat ovat työttömiä ja omaavat matalan koulutuksen, muodostavat ryhmän, jossa masennus on lisääntynyt.

    – Tämä on yksi selkeästi syrjäytymisvaarassa oleva ryhmä. Tässä ryhmässä myös alkoholinkäyttö lisääntyy, vaikka se muissa nuorten ryhmissä vähenee, kertoo kansanterveystieteen professori Arja Rimpelä Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksiköstä.

     

    Yhteys masennuksen – ja muiden mielenterveysongelmien – ja sosioekonomisten ongelmien välillä on kaksisuuntainen. Huono sosioekonominen asema kuormittaa ja altistaa siten mielenterveyden häiriöille. Samaan aikaan mielenterveyshäiriöt aiheuttavat sosiaalista vajoamista ja vaikeuttavat elämässä etenemistä. Mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi ei ehkä pysty olemaan lapsen ja nuoren tukena niin paljon kuin pitäisi. Nuoren omat mielenterveysongelmat puolestaan haittaavat muun muassa kouluun keskittymistä.

    Usein ongelmat alkavat näkyä yläkouluiässä.

    – Nuori joutuu silloin lyhyessä ajassa tekemään hirvittävän määrän valintoja samaan aikaan, kun hän käy läpi puberteettia. Alakoulun luokanopettaja jää, ja yläkoulussa opettajat ja ryhmät vaihtuvat tunnista toiseen. Tämä on haastava yhtälö. Yhtäkkiä pitäisi osata itseohjautua, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Jos nuorella on mielenterveyden ongelmia tai hän ei saa kotoa tarvittavaa tukea, ongelmat alkavat kertautua, sanoo Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino.

    Kun yläkoulu päättyy ja oppivelvollisuus on suoritettu, riski jäädä syrjään jatkokoulutuksesta on iso. Sillä taas voi olla kauaskantoiset seuraukset.

    – Jos tässä kohtaa putoaa koulutuksesta, jää todennäköisesti pysyvästi huonommalle oksalle, Kaltiala-Heino toteaa.

    Hyvä uutinen on se, että nuorten riskiryhmät tunnistetaan tätä nykyä melko hyvin. Käytössä on entistä laajempia aineistoja ja yhä enemmän pitkittäistutkimusta, joka paljastaa yhteyksiä erilaisten kehityskulkujen välillä. Yksi työväline ovat valtakunnalliset kouluterveyskyselyt, ja hiljattain tutkimuksessa on alettu yhdistää muun muassa nuorten terveystapatutkimuksia 1980- ja 90-luvuilta tämänhetkisiin koulutusrekistereihin ja muihin sosioekonomisiin mittareihin, jopa kuolleisuustilastoihin. Näiden tietojen avulla on pystytty hahmottamaan muun muassa sitä, miten vanhempien asema ja toisaalta nuoren oma käyttäytyminen vaikuttavat nuoren myöhempään elämään, kuten aikuisiän koulutukseen.

     

    Merkkejä siitä, kuka putoaa ja kuka ei, voidaan nähdä jo yllättävän varhain. Tekeillä oleva pitkittäistutkimus osoittaa, että nuoren terveyskäyttäytyminen niinkin varhain kuin 12-vuotiaana ennustaa jo sitä, valitseeko nuori peruskoulun jälkeen lukion vai ammattikoulun vai jääkö hän opintojen ulkopuolelle.

    – Noin 12 vuotta on se ikä, jossa aletaan omaksua terveydelle haitallisia tottumuksia. Tällöin alkaa myös eriytymiskehitys, Arja Rimpelä sanoo.

    Etenkin nuoren tupakoiminen on voimakkaasti yhteydessä tämän koulumenestykseen ja koulutuksen pituuteen. Ne nuoret, jotka kouluttautuvat pitkälle, tupakoivat teini-iässä harvemmin kuin ne, joiden koulutus jää lyhyeksi. Varhaisnuoren tupakointi saattaa siis ennakoida lyhyttä koulu-uraa.

    Lyhyt koulutus voi puolestaan ennakoida ongelmia tulevassa elämässä.

    – Koulutus lisää ihmisen mahdollisuuksia suunnistaa yhteiskunnassa ja tehdä omia valintoja. Jos nuori jää vaille koulutusta, häneltä jää puuttumaan sellaista sosiaalista pääomaa, jota tarvittaisiin elämässä pärjäämiseen, Kaltiala-Heino sanoo.

    Myös tupakointi itsessään on yhteydessä useisiin myöhempiin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Se on tärkein yksittäinen aikuisiän sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskitekijä.

     

    Malli tupakointiin saadaan usein omilta vanhemmilta ja jopa isovanhemmilta. Sekä Rimpelä että Kaltiala-Heino kuitenkin painottavat, ettei nuoren suunta määräydy yksin vanhempien elämäntapojen tai sosioekonomisen aseman mukaan, vaan kyse on myös nuoren omasta orientaatiosta. Siihen taas vaikuttavat monet tekijät

    Yksi keskeisimmistä on koulu. Siksi siellä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että kaikilla on mahdollisuus pärjätä. Juuri nyt tutkijat ovatkin kiinnostuneita koulunkäynnin, eli oppimisen, ja hyvinvoinnin yhteydestä. Tutkimusta tehdään parhaillaan Helsingin metropolialueella.

    Tutkijoiden huolena ovat muun muassa pojat, jotka kehittyvät tyttöjä hitaammin ja saattavat siksi pudota kärryiltä. Myös koulujen alueellinen polarisaatio voi koitua ongelmaksi. Vaikka koulujen väliset erot ovat Suomessa pienempiä kuin maailmalla, muutos näkyy jo pääkaupunkiseudulla. Ongelmat kasaantuvat joidenkin asuinalueiden kouluihin. Tähän pitäisi reagoida.

    – Näihin kouluihin pitäisi panostaa tavallista enemmän, Kaltiala-Heino sanoo.

    Hänen mukaansa liikaa huolehditaan siitä, miten fiksut ja lahjakkaat lapset ”kärsivät huonommissa” kouluissa. Heidän sijaan pitäisi olla huolissaan niistä koululaisista, joiden lähtökohdat ovat huonommat.

    – Terveet ja älykkäät oppilaat selviytyvät missä vain. Heidän ei tarvitse eikä pidä eriytyä omaan kuplaansa, vaan meidän kaikkien pitää selviytyä samassa yhteiskunnassa. Pitää tukea heitä, joilla on vaikeaa.

    Koulun ohella tuki pitäisi ulottaa perheisiin ja koteihin, ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Kaltiala-Heinon mukaan riskiryhmässä olevia perheitä pitäisi tukea lapsen syntymästä tai mieluiten jo raskausajasta saakka.

    – Palvelut pitäisi viedä kotiin. Avainasemassa ovat neuvolat, joissa suomalaiset perheet käyvät hyvin. Niiden pitäisi tunnistaa perheiden ongelmat ja tarttua niihin ja aktiivisesti tarjota tukea.

    Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että tämän tyyppinen tuki ehkäisee hyvin erilaisia ongelmia äidin masennuksesta ja lasten kaltoinkohtelusta aina lasten nuoruusiän käytöshäiriöihin.

     

    Vaan entä sitten, kun peruskoulu päättyy, eikä nuorella ole valmista suuntaa? Onko peli menetetty? Kaltiala-Heinon mukaan tilanne on tosiaan hälyttävä.

    – Jos peruskoulun jälkeen jäädään kolmeksi vuodeksi peräkamariin pelaamaan tietokonepelejä, sieltä on todella vaikea päästä pois. Siinä ajassa ikätoverit menevät jo vauhdilla eteenpäin, ja heitä on vaikea enää myöhemmin saada kiinni. Siksi tarvitaan toimia, joilla tämä kotiinjääminen voitaisiin estää, Kaltiala-Heino sanoo.

    Hän itse jatkaisi oppivelvollisuusikää 17-vuotiaaksi saakka ja lykkäisi samalla täysi-ikäisyyden määritelmää 18 ikävuodesta 21 vuoteen.

    – 16- tai 18-vuotias ei kerta kaikkiaan ole vielä valmis päättämään loppuelämästään.

    Valtion taholta avuksi on tarjottu nuorisotakuuta, jossa kaikille peruskoulun päättäville taataan koulutus-, työ- tai kuntoutuspaikka. Arja Rimpelän mukaan sillä on ollut positiivisia vaikutuksia.

    – Vielä 1990-luvun alkupuolella lähes 10 prosenttia nuorista oli koulutuksen ulkopuolella. Nyt näiden nuorten osuus on paljon pienempi. Lähes kaikki ovat peruskoulun jälkeen jossain, ainakin vähän aikaa.

    Kaikkia tämäkään ei kuitenkaan auta. Kaltiala-Heinon mukaan nuorisotakuun resurssit ovat liian pienet.

    – Nuorisotakuu on loistava asia, mutta edelleen ollaan liian hampaattomia. Mielestäni ei missään tapauksessa pidä hyväksyä, että alle 18-vuotias jää koulutuksen ja strukturoidun toiminnan ulkopuolelle.

    Tutkijoiden mukaan koulutuksen merkitystä nuoren tulevalle elämälle ei voi yliarvioida.

    – Koulutus ei tarjoa tietä vain parempipalkkaisiin työpaikkoihin vaan se antaa ylipäätään sosiaalista pääomaa ja hallinnan tunnetta. Se antaa kykyä ymmärtää yhteiskuntaa ja edesauttaa kokemusta, että asioihin voi vaikuttaa. Tämä on tärkeää myös mielenterveyden ja terveyden kannalta, Kaltiala-Heino muistuttaa.

     

    1990-luvulta on tultu pitkälle, mutta uhkakuvia on yhä

     

    1990-luvun alun lama heikensi selvästi nuorten hyvinvointia ja lisäsi erilaista oireilua. Muutos näkyi selkeästi nuorten hyvinvoinnin seurannassa ja herätti keskustelua.

    Sittemmin on tehty useita korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa terveystieto on tullut osaksi koulujen opetussuunnitelmaa, ja kouluterveydenhuoltoa ja oppilas- ja opiskeluhuoltoa säätelemään on laadittu omat asetukset.

    Nyt notkahdus on tasaantumassa, ja esimerkiksi nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö vähenevät.

    – Yhteiskunta on siis reagoinut. Ja kiitos hyvien seurantajärjestelmien, ongelmat tulivat ajoissa näkyviin, Arja Rimpelä sanoo.

    Tulevaisuus on kuitenkin avoinna.

    – Emme tiedä, mihin tämänhetkinen kehitys ja uusimmat supistukset ovat johtamassa. Vaikka nuorten hyvinvointi on tähän saakka kehittynyt hyvään suuntaan, uhkakuvia on olemassa.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvat Jonne Renvall