Suomalaisista eläkeläisistä tuli Thaimaan muuttolintuja

    Thaimaassa talvehtivien suomalaiseläkeläisten määrä kasvaa. Varakkaita eläkeläisiä houkutellaan maahan jopa erityisellä eläkeläisviisumilla.

    Moni suomalainen haaveilee marras-joulukuun pimeydessä etelän auringosta, palmupuista ja turkoosin värisestä merestä. Harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta hypätä pois oravanpyörästä. Silloin saattaa mieleen hiipiä ajatus, että viimeistään eläkepäivillä pakkaan laukkuni ja lennän etelän lämpöön.

    Suomalaiseläkeläisten elämäntapamuutto Thaimaahan on kasvava trendi, sanoo yliopistotutkija Mari Korpela Tampereen yliopistosta. Korpela oli hiljattain mukana EURA NET -tutkimushankkeessa, jossa tarkasteltiin tilapäistä maahanmuuttoa Aasian ja Euroopan välillä. Tutkimuksen tiimoilta hän haastatteli muun muassa suomalaisia eläkeläisiä, jotka asuvat osan vuodesta Thaimaassa.

    Korpelan haastattelemat suomalaiseläkeläiset oleskelevat Thaimaassa korkeintaan kuusi kuukautta vuodesta, jolloin he eivät putoa pois Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä. Monet halusivat myös ehdottomasti viettää kesänsä Suomessa.

    – Joskus mediassa tai tutkimusteksteissä näistä elämäntapamuuttajista käytetään sanaa muuttolintu. He lähtevät syksyn tullen ja palaavat taas keväällä. Nämä ovat vauraiden teollisuusmaiden ihmisiä, jotka muuttavat lämpimän ilmaston ja halpojen elinkustannusten maihin paremman elämänlaadun ja rennomman elämän perässä, Korpela kuvailee.

     

    ”On lämmin, ulos saa mennä hellevaatteissa heti aamulla.

    Saa olla puoli vuotta ilman sukkia, sandaaleissa vaan kuljetaan.”

     

    Thaimaassa on jopa luotu erityinen viisumi-kategoria iäkkäämpiä elämäntapamuuttajia varten. Vuoden mittainen eläkeläisviisumi on suunnattu yli 50-vuotiaille, jotka ovat suhteellisen terveitä ja joilla on kohtalaiset tulot. Viisumi sallii oleskelun maassa, muttei esimerkiksi oikeuta terveydenhuoltoon tai työntekoon maassa.

    – Valtiot kuten Thaimaa, näkevät elämäntapamuutossa markkinaraon ja tietoisesti houkuttelevat näitä varakkaita, terveitä eläkeläisiä maahan.

     

    Elämäntapamuuttajat tulevat yleensä vuodesta toiseen samaan kaupunkiin tai kylään. Vaikka asuminen Thaimaassa tarjoaa eläkeläisille uuden sosiaalisen ympäristön, elämäntapamuuttajista tehdyissä tutkimuksissa ilmenee, että kontaktit paikallisiin jäävät usein vähäisiksi.

    Suomalaiseläkeläisten elämä vaikuttaa pyörivän Thaimaassa pääasiassa muiden suomalaisten tai ulkomaalaisten seurassa. Yksi syy on yhteisen kielen puuttuminen. Haastatelluista kukaan ei puhunut thain kieltä.

     

    ”Siellä meillä on Thaimaassa Suomi-seura, niillä on aika aktiivista toimintaa.

    On monenlaista kerhoo ja retkee.”

     

    – Paikallisten kanssa ei juuri ole yhteistä kosketuspintaa. Täältä sinne muuttavat etsivät Thaimaasta rennompaa elämää, kun taas paikalliset ovat töissä ja elävät sitä toisenlaista arkea, Korpela toteaa.

     

    Monilla Korpelan haastattelemista eläkeläisistä oli tarve perustella, tai jopa puolustella, valintaansa. Esiin nostettiin terveyssyyt, kotimaassa tehty pitkä työura ja se, että asuminen Thaimaassa on niin edullista, että kenellä vain on siihen varaa. Eetos on, että kuka vain voi mennä minne vain.

     

    ”Olen yrittänyt varoa sitä, etten kehu mitään. En mä halua ketään tämmöseen ylimääräseen kateuteen

    yllyttää. Monihan luulee, että se on niin kallista, että se on vaan rikkaitten hommaa.”

     

    – Vaikka tällainen elämäntapamuutto-ilmiö on keskiluokkaistunut, se ei edelleenkään koske kaikkia kansalaisia. Lisäksi suomalaiset voivat mennä, koska heillä on Suomen passi, mutta monen muun maan passilla liikkuminen ei ole yhtä helppoa tai välttämättä lainkaan mahdollista, Korpela huomauttaa.

    Tutkimus paljastaakin globaalin epätasa-arvon. Samaan aikaan, kun rikkaista teollisuusmaista muutetaan rennomman elämän perässä lämpöön, Aasiasta muutetaan työn perässä esimerkiksi Suomeen.

    Tilapäinen maahanmuutto on politiikassa kuuma puheenaihe.

    – Puhutaan, että se ratkaisee kaikki ongelmat; meillä Suomessa on kausittain puutetta työvoimasta, tuomme tänne ihmisiä töihin, meidän taloutemme toimii ja ne ihmiset saavat rahaa, oppivat uusia taitoja ja kun me emme enää tarvitse heidän työpanostaan, he lähtevät pois.

    Korpela toteaa, että EURA NET -hankkeessa lähdettiin nimenomaan selvittämään, toimiiko tuo politiikka ja mitä tilapäinen maahanmuutto käytännössä tarkoittaa: mitä seurauksia sillä on ihmisten elämään, miten he itse kokevat tilapäisen muuton, ja mitä ongelmia ilmiöön mahdollisesti liittyy.

    – Ei ole edes olemassa luotettavaa tilastotietoa tilapäisestä maahanmuutosta eikä siitä, saavutetaanko sillä asetetut tavoitteet, puhumattakaan siitä, mitä mieltä liikkuvat ihmiset itse ovat. Meidän aineistomme, kuten muukin olemassa oleva tutkimus, tuo esille, että ilmiöön liittyy paljon ongelmia ja epäkohtia, vaikka siitä toisinaan on hyötyäkin joillekin toimijoille. Joillekin tilapäinen muutto voi kiva välivuosi, kun taas toiset haluaisivat muuttaa pysyvästi, mutta eivät saa oleskelulupaa kuin tilapäisesti.

     

    Sitaatit ovat lainauksia Mari Korpelan tekemistä suomalaiseläkeläisten haastatteluista.

     

    EURA NET -tutkimushanke

     

    EU:n rahoittama kansainvälisen tutkimuksen 7. puiteohjelmahanke, joka on ollut käynnissä helmikuusta 2014 ja jatkuu tammikuuhun 2017.

    Tampereen yliopiston professori Pirkko Pitkäsen johtamassa hankkeessa tutkittiin ihmisten tilapäistä liikkumista Euroopan ja Aasian välillä.

    Monitieteellisessä hankkeessa on mukana yhteensä 12 maata ja noin 30 tutkijaa.

    Pyrkimyksenä on ollut selvittää muun muassa, miten lait ja säädökset tai kansainväliset sopimukset vaikuttavat ihmisten tilapäiseen ylirajaiseen liikkuvuuteen ja miten tilapäiset muuttajat itse kokevat tilanteen.

     

    Teksti Susanna Siironen

    Kuvitus Jonne Renvall