Talous ja yhteiskuntateoria

    Talous_ja_yhteiskuntateoria_II_final.aiRisto Heiskala ja Akseli Virtanen (toim.): Talous ja yhteiskuntateoria II. Gaudeamus 2016. 400 s.

     

    MIKÄ: Nykyään taloustieteessä on hallitsevana uusklassinen suuntaus. Kyseinen suuntaus syntyi kuitenkin jo 1800-luvulla, ja sen esittely avaa myös Talous ja yhteiskuntateoria -kirjan toisen osan. Edellinen osa käsitteli vanhan maailman taloutta, uusin jatkaa 1800-luvulta meidän päiviimme asti.

    Uusklassista taloustiedettä on arvosteltu monesta asiasta, mutta sen suurin virhe on, että se olettaa talouden omalakiseksi ja muusta yhteiskunnasta erillään olevaksi ilmiöksi. Myös ihminen kutistuu laskelmoivaksi ja oman hyötynsä maksimoivaksi homo economicukseksi.

     

    KIITÄMME: Talous ja yhteiskuntateoria osoittaa otsikkonsa mukaisesti monien – muuten varsin erilaisten ja keskenään kiistelevien – teoreetikkojen avulla miten talous on erottamaton osa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Edes raha ei ole vain matemaattinen yksikkö, vaan erilaisissa kulttuureissa rahalla on erilainen merkitys. Tämä tulee ilmi kärjistyneellä tavalla tunnetussa intiaanien Potlatch-vaihdossa, jossa omaisuutta lahjoitetaan tai tuhotaan kilpaa.

    Kirjassa onkin artikkeli kolmansien maiden taloustutkijoilta, jossa nämä arvostelevat sitä, että länsimaat vieläkin, fyysisen orjuuden lakattua, harjoittavat kehittämistä omien arvojensa ja ehtojensa mukaisesti.

    Länsimaisista teoreetikoista näkyvimmin esillä ovat sosiologiaa talouteen eri näkökulmista käsin yhdistäneet Max Weber, Georg Simmel, Thorstein Veblen, John Rawls sekä tietysti John Maynard Keynes ja Joseph Alois Schumpeter.

     

    MOITIMME: Jotkut artikkelit hieman eksyvät spesifeille raiteillle, kun artikkeleihin on lastattu teorioiden kritiikkiä ja kritiikin kritiikkiä ja näitä vielä monilta teoreetikoilta. Muiden kuin alan tutkijoiden on vaikea saada kokonaiskuvaa asioista ja vielä vaikeampi on hahmottaa ja upottaa keskusteluja käytännön talouteen ja yhteiskuntaelämään.

     

    OPIMME: Lukija saa kuvan, että vallitseva uusklassisen taloustiede on vain yksi monista.  Ja sekin saa arvonsa ja oikeutuksensa vasta kun se ja sen abstrakti homo economicus kytketään muuhun yhteiskuntaan, arvoihin ja merkityksiin.

     

    Pekka Wahlstedt