Rakkaudesta debattiin

    Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Matti Pesu tekee ulkopolitiikan verkkolehteä, koska haluaa vaikuttaa aiheesta käytävään keskusteluun.

    Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Matti Pesu tekee ulkopolitiikan verkkolehteä, koska haluaa vaikuttaa aiheesta käytävään keskusteluun.

    Suomalaista ulkopoliittista keskustelua on kritisoitu muun muassa sisäänpäin kääntyneeksi, saarnaavaksi, polarisoituneeksi ja konsensuskulttuurin vesittämäksi.

    Suurelle yleisölle keskustelu puolestaan näyttäytyy lähinnä reagointeina erilaisiin kansainvälisiin kriiseihin tai niiden uhkiin. Tai kiistelynä siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.

    Muutama vuosi sitten joukko ulkomailla opiskelleita ja Suomeen palanneita nuoria akateemikkoja totesi, että asialle täytyy tehdä jotakin. Heistä valtaosa oli opiskellut Englannissa ja siellä ollessaan tottunut moniääniseen ulkopoliittiseen keskustelukulttuuriin.

    Suomi näyttäytyi yhden totuuden maana, jossa olennaista ei ollut se, mitä ja miten sanotaan, vaan se, kuka sanoo ja keneltä kysytään. Samalla akateeminen debatti näytti olevan täysin erillään yhteiskunnallisesta keskustelusta. Nuoret asiantuntijat kaipasivat sekä lisää näkökulmia että entistä parempia perusteluja niille. He päättivät ryhtyä tuottamaan niitä itse.

    Syntyi The Ulkopolitist -verkkolehti, johon alun perin kirjoittivat sellaiset nimimerkit kuin Taivaanrannanmaihari, Mies ulkosuomalainen, Sunnuntaistrategisti ja Synkeä yksinpuhelu. Nimimerkkien ideana oli välttää keskustelun henkilöitymistä ja protestoida ”päivystävä dosentin syndroomaa” vastaan. Tavoitteena oli raikastaa vakiintunutta tapaa, jossa lausuntoja antavat aina samat asiantuntijat. Huomio haluttiin suunnata sanojista sisältöön, itse asiaan, sen sijaan, että olennaista olisi, millä pallilla sanoja istuu.

    Sittemmin nimimerkit on hylätty ja kirjoittajat ovat ryhtyneet kirjoittamaan omilla nimillään. Näin on haluttu lisätä keskustelun avoimuutta ja helpottaa debatin jatkamista. Silti edelleen tärkeintä on, että sanottu perustellaan hyvin ja faktat ovat kohdillaan.

     

    Yksi The Ulkopolistista tekijöistä on Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Matti Pesu, josta tänä syksynä tuli myös lehden toimituspäällikkö. Pesu tuli imaistuksi mukaan lehden tekoon vuonna 2012, jolloin hän oli siirtymässä kansainvälisen politiikan opinnoissaan kandivaiheesta maisteriopintoihin.

    – Ryhdyin ensin twiittailemaan omista ulkopoliittisista kiinnostuksen kohteistani, ja sitä kautta tutustuin silloiseen The Ulkopolitistin porukkaan. Ehdin perustaa oman bloginkin, mutta jo muutaman jutun jälkeen minut nykäistiin Ulkopolitistin leiriin.

    Pesua innosti ajatus, että nuoren polven asiantuntijat kirjoittavat analyyseja ulkopolitiikan aihealueista.

    – Ja kirjoittavat vielä tosi hyvin. Minua alkoi itse asiassa ärsyttää, kun huomasin, että oma tietopohjani ei ollut yhtä vankka. Niinpä aloin tutustua asioihin tarkemmin. Sytyin siitä.

     

    Pesu ja muut lehden tekijät eivät saa jutuistaan rahaa, vaan työ on täysin vapaaehtoista. Silti lehti sai hiljattain rekrytoitua riveihinsä kymmeniä uusia kirjoittajia ja toimittajia.

    Pesua itseään motivoi ajatus, että lehden avulla hän pystyy viestimään omaa tutkimustaan välittömän tiedeyhteisön ulkopuolelle.

    – Haluan keskustella ja vaikuttaa julkiseen keskusteluun. Lisäksi lehden tekeminen on yksinkertaisesti kivaa. Meillä on hyvä porukka ja koemme lehden tekemisen vahvasti omaksemme.

    Pahitteeksi ei ole myöskään näkyvyys, jota kirjoittaminen tutkijalle tuo. Se ei silti ole pääsyy.

    – Kyllä tätä tehdään ennen muuta rakkaudesta debattiin ja kirjoittamiseen. Haluamme seurata aikaa ja argumentoida sitä, tiivistää lehden päätoimittaja, valtiotieteiden tohtori Timo R. Stewart.

    Debatti alkaa yleensä jo artikkeleiden ideointivaiheessa.

    – Käymme jatkuvaa keskinäistä väittelyä. Se on välillä hyvinkin railakasta. Omat näkemykset on pakko perustella ja kritiikin kohteena on pystyttävä olemaan jo yhteisön sisällä. Se on ehkä erikoinen, mutta todella hyödyllinen tekemisen tapa, Stewart sanoo.

    Välillä juttuja tehdään myös kieli poskessa, aivan kuten nimimerkkiaikoina.

    – Emme edelleenkään ota itseämme turhan vakavasti.

     

    Siinä missä perinteinen media joutuu juoksemaan päivänpolttavien aiheiden ja nimekkäiden puhujien perässä, The Ulkopolitistin tekijöillä ei ole kiire.

    – Perinteisen median on ikään kuin pakko uutisoida juuri sitä keskustelua, jota merkittävinä pidetyt tahot käyvät. Meidän ei tarvitse. Meillä ei ole myöskään talouspaineita. Voimme paneutua myös sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole niin pinnalla. Teemme kattavampaa ja taustoittavampaa analyysiä, joka ehkä antaa lukijalle eväät tulkita sitä jatkuvaa uutisvirtaa, jota taas valtamedia kansainvälisistä kysymyksistä tuottaa. Siten näen roolimme valtamediaa täydentävänä, Pesu sanoo.

    Toistaiseksi The Ulkopolitistin lukijakunta koostuu ennen muuta akateemisesta väestä, virkamiehistä ja muista, joilla on jo tietoa ja kiinnostusta ulkopoliittisista kysymyksistä. Pesun ja Stewartin mukaan lehden tarkoitus ei kuitenkaan ole puhutella mitään suljettua joukkoa, vaan artikkeleista halutaan muovata yhä enemmän sellaisia, että niihin voi tarttua kuka vain vähänkin aiheesta kiinnostunut.

    – Kova tavoitteemme on tuottaa samanaikaisesti hyvää ja tuoretta sanottavaa sekä asiantuntijayleisölle että muille, muuten vain aiheesta kiinnostuneille. Haluamme puhua ymmärrettävästi aiheista, jotka yleensä koetaan hankaliksi.

    Osittain siksi lehti hiljattain rekrytoi riveihinsä muun muassa joukon toimittajia, joiden päätehtävä on tekstien editointi mahdollisimman helppolukuiseen muotoon. Tulevaisuudessa lehdentekijät haluavat nähdä The Ulkopolitistin julkaisuna, jota luetaan laajasti, ja johon viitataan ja jota myös haastetaan.

    – Yksi onnistumisen mittareista on se, että pystymme haastamaan politiikkaa ja sen analyysiä niin, että myös meitä halutaan haastaa. Mielellämme näkisimme kentällä lisää samankaltaisia julkaisuja. Missään nimessä emme halua olla seuraava kokoelma päivystäviä dosentteja, vaan keskustelun dynaamisuuden edistäjiä.

     

    The Ulkopolitist

    Vuonna 2011 perustettu ulko- ja kansainvälisen politiikan ilmiöitä ruotiva verkkolehti.

    Lehden pyrkimyksenä on edistää suomessa käytävää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Lehti haluaa tuoda esiin entistä analyyttisempia, kriittisempiä ja kansainvälisempiä näkökulmia.

    Julkaisun tekijäkunta kasvoi tänä syksynä merkittävästi. Julkaisun tekoon osallistuu tällä hetkellä peräti 66 kirjoittajaa, toimittajaa ja ulkopolitiikan asiantuntijaa.

    Varsinaisen toimituksen muodostaa 11-henkinen toimituskunta.

     

    Matti Pesu

    The Ulkopolitistin tuore toimituspäällikkö ja tohtorikoulutettava Tampereen yliopistossa.

    Suorittanut maisterin tutkinnon kansainvälisestä politiikasta.

    Työskennellyt Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIssa, ulkoministeriössä sekä Euroopan komissiossa.

    Kiinnostunut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan analyysistä, diplomaattisesta historiasta sekä Euroopan turvallisuuskysymyksistä.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall