Pelkoa ja inhoa poliittisessa retoriikassa

    Peter Millerin mukaan yksi selitys Trumpin suosiolle löytyy yhteiskuntatieteilijä Ronald Inglehartin jälkimaterialismiteoriasta

    Peter Millerin mukaan yksi selitys Trumpin suosiolle löytyy yhteiskuntatieteilijä Ronald Inglehartin jälkimaterialismiteoriasta

    Yhdysvaltalainen vaalitutkija näkee Trumpin menestyksessä merkkejä poliittisen diskurssin muutoksesta. Suunta on huolestuttava. Entä jos puheet muuttuvatkin teoiksi?

    Liikemies Donald Trumpin nousu jotakuinkin poliittisesta vitsistä todelliseksi presidenttiehdokkaaksi on loksautellut leukoja niin Euroopassa kuin Amerikassakin.

    Politiikan tutkijan ja Tampereen yliopiston kuluvan lukuvuoden nimikkoprofessorin Peter Millerin mukaan yksi selitys Trumpin suosiolle löytyy yhteiskuntatieteilijä Ronald Inglehartin jälkimaterialismiteoriasta.

    Teorian mukaan taloudellinen hyvinvointi avartaa yhteiskunnan arvoja. Mitä turvatumpi talous, sitä vapaampia yhteiskunnan jäsenet ovat tavoittelemaan korkeita arvoja ja avointa itseilmaisua. Jos taas talous on tiukoilla, turvallisuus nousee tärkeimmäksi arvoksi ja asenteet jyrkkenevät kaikkea sellaista kohtaan, mikä – oikeasti tai kuvitellusti – uhkaa omaa turvallisuutta ja hyvinvointia.

    – Inglehartin teoriaa mukaillen Trumpin retoriikan Yhdysvalloissa eletään hyvin materialistisessa yhteiskunnassa, johon kohdistuu lukuisia uhkia. Trump on artikuloinut voimakkaasti muun muassa maahanmuuttoa ja vapaakauppaa vastaan. Samaan aikaan hän on puolustanut kidutusta rangaistusmuotona. Tällainen puhe antaa ymmärtää, että elämme yhteiskunnassa, jossa kyse on selviytymisestä, Miller valottaa.

    Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella ja artikuloida, että Yhdysvallat on itse asiassa varsin vireä suurvalta, ja maahanmuutto on sille rikkaus.

    – Mutta näin ei sanota. Myöskään Hillary Clinton ei ole kovin vahvasti artikuloinut jälkimaterialistisen yhteiskuntanäkemyksen puolesta.

    Yksi syy vallitsevalle retoriikalle on tietysti todellinen taloustilanne. Vuoden 2008 talousromahdus horjutti monen amerikkalaisen toimeentuloa ja turvallisuudentunnetta.

    – Kun nämä ihmiset sitten miettivät, kumpi on tärkeämpi, minä itse vai naapuri, vastaus on ilman muuta minä. Ja juuri tähän Trump vetoaa. Ajatukseen, että meidän tulee suojella itseämme. Se voi tarkoittaa muurin rakentamista Meksikon rajalle tai vapaakauppasopimusten rajoittamista. Ihmiset kaipaavat suorasanaista johtajaa, jolla on selvä mielipide ja tahto toteuttaa sitä. Näin huolimatta siitä, ettei Trumpin politiikka välttämättä palauta hänen äänestäjiensä elintasoa tai työpaikkoja.

     

    Toisen selityksen Trumpin menestykselle tarjoaa amerikkalainen vaalijärjestelmä. Etenkin esivaalit ovat monimuotoinen prosessi, jonka jokainen osavaltio toteuttaa jokseenkin haluamallaan tavalla. On äänestämistä ja on delegaatteja ja on näiden yhdistelmiä.

    – Esimerkiksi Etelä-Carolinassa Trump sai esivaalissa vain 33 prosenttia äänistä, mutta voitti kaikki delegaatit. Toisin sanoen kaksi kolmesta äänestäjästä äänesti jotakuta muuta, mutta Trump voitti silti. Jos ääntenlaskujärjestelmä olisi toisenlainen, myös tulos olisi ehkä ollut erilainen.

    Tai sitten ei. Miller muistuttaa, että Trumpin kaltaisten populistien nousu on laaja eikä kovin uusi ilmiö.

    – Itse asiassa Yhdysvallat voisi tässä ottaa oppia Euroopasta. Euroopassahan nähtiin jo 2000-luvun alussa, miten Hollannissa populisti Pim Fortuyn ja hänen nimeään kantanut puolue nousivat nopeasti suosioon. Fortuyn oli monessa suhteessa samanlainen ilmiö kuin Trump. Myös hän vastusti maahanmuuttoa ja ehdotti, että muslimien muutto Hollantiin tulisi kieltää.

    Samanlaisia ääniä kuuluu nyt ympäri länsimaita. Millerin mukaan syyt tälle ovat kaikkialla samansuuntaiset.

    – Myös Eurooppaa on koetellut pitkä taantuma, ja talous elpyy hitaasti. Jopa hitaammin kuin Yhdysvalloissa.

    Miller muistuttaakin, että kyse ei ole vain Trumpista, vaan ilmassa on merkkejä siitä, että koko poliittinen keskustelu kovenee. Esimerkiksi Trumpin paljon huomiota saanut viittaus Yhdysvaltain perustuslain toiseen lisäykseen – joka laajasti tulkittiin Clintoniin kohdistuneeksi uhkaukseksi – ei ollut ensimmäinen laatuaan.

    – Teekutsuliikkeen Sharron Angle lausui hyvin samalla tavalla kilpailijastaan Harry Reidista vuoden 2010 senaatin vaaleissa. Vielä tuolloin moinen lausunto aiheutti sen, että Anglen suosio laski nopeasti. Nyt samanlaisia lausuntoja esitetään presidentinvaaleissa. Herää kysymys, kuinka pitkälle asiattomuuksiin poliittisessa diskurssissa voidaan vielä mennä.

     

    Pitääkö tästä kaikesta siis olla huolissaan? Onko Trumpin mahdollinen nousu maailman yhden suurvallan ohjaimiin uhka globaalille vakaudelle ja yhteiskuntajärjestykselle?

    Miller miettii vastaustaan pitkään.

    – Trump on kieltämättä arvaamaton. Kun häneltä kysyttiin, auttaisivatko Yhdysvallat ja Nato Viroa jos Viroon kohdistuisi sotilaallinen uhka, Trumpin epämääräinen vastaus oli, että ensin pitäisi tarkistaa, onko Viro maksanut laskunsa. On selvää, että tällaiset lausunnot eivät herätä luottamusta Yhdysvaltain liittolaisissa maailmalla.

    Astetta pidemmälle Trump meni möläytyksellään: ”meillä on ydinaseita, miksemme käytä niitä”.

    – Tällaiset lausunnot ovat omiaan pudottamaan kuulijoiden leukoja. Ajatus ydinaseista ulkopolitiikan välineinä on todella kaukana tavallisesta poliittisesta puhetavasta. Se on kaukana jopa fiktiivisestä puhetavasta.

    – Toinen kysymys on sitten se, tarkoittaisiko Trumpin valinta presidentiksi todella sitä, että maailmaa uhkaisi ydinsota. Toivottavasti ei. Mutta kun kyseessä on Trump, emme voi tietää.

     

    Kuka

    Peter Miller

     

    Fulbright UTA Scholar eli Tampereen yliopiston nimikkoprofessori 2016–17.  on saapunut.

    Politologi. Tutkimusaiheena vaalit ja äänestäminen.

    Miller työskentelee Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön North American Studies -ohjelmassa.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall