Mitä maailmasta pitäisi ajatella?

    Panu Raatikaisen mukaan tieteen ja tiedon arvostuksessa otetaan nyt takapakkia.

    Panu Raatikaisen mukaan tieteen ja tiedon arvostuksessa otetaan nyt takapakkia.

    Filosofian ihanteita ovat hyvä yhteiskunta, totuus ja viisaus. Miten nämä toteutuvat maailmassa ja Suomessa juuri nyt? Kysyimme teoreettisen filosofian dosentilta ja yliopistonlehtorilta Panu Raatikaiselta. 

    Brexit, maahanmuuttokriittisyys, rasismi ja ”sori siitä”. Viime vuosien ja kuukausien tapahtumat ja asenneilmasto meillä ja maailmalla ovat saaneet monet kyselemään, mitä täällä oikein tapahtuu ja mihin maailma on menossa. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja pitäisikö olla huolissaan?

    Me etsimme vastauksia filosofiasta, jonka tehtävä tieteenalana on pohtia muun muassa arvojen, hyvän yhteiskunnan ja ihmisenä olemisen luonnetta. Teoreettisen filosofian yliopistonlehtori Panu Raatikainen, mitä meidän oikein pitäisi ajatella?

     

    Tiedon ja tieteen arvostuksesta

    En tiedä, onko maailma koskaan ollut tiedon arvostuksen kannalta ideaalinen, mutta nyt tuntuu, että tässä mennään taaksepäin. Myös Suomessa. Vaikka meillä on ehkä oltu vanhanaikaisia, silti tietoa ja sivistystä on aina arvostettu. Nyt niitä halveksutaan. Tieteen tekeminen leimataan näpertelyksi ja väitetään, että se on ideologisesti värittynyttä.

    Kuitenkin tiede on paras sosiaalinen mekanismi tuottaa tietoa. Kenelläkään meistä ei ole totuutta hallussaan, mutta kun yhdessä tarpeeksi kritisoidaan ja korjataan virheitä, lopulta ainakin lähestytään sitä.

     

    Totuudesta

    Totuuden arvon lasku liittyy röyhkeyden kulttuuriin. Yhtäkkiä tuntuu olevan ihan okei valehdella julkisesti ja olla vieläpä ylpeä siitä. Se on hämmentävää. Kansahan on toki aina tiennyt, että poliitikot valehtelevat, mutta jotain uutta on siinä, kuinka häpeämätöntä ja toistuvaa valehtelusta on tullut.

    Kyse on maailmanlaajuisesta ongelmasta. Brexit on eurooppalainen esimerkki siitä, mihin tiedon ja totuuden halveksunnan kehitys voi johtaa. Brexitiä ajaneet poliitikot puhuivat, mitä sylki suuhun toi ja myös keltainen lehdistö otti ison roolin. Politikointi tapahtui tunteella, ei tosiasioilla.

    Toinen esimerkki on Donald Trumpin suosio Yhdysvaltain presidenttiehdokaskilvassa. Politiikassa tuntuu olevan laajemminkin trendinä, että asioita röyhkeästi värittämällä saa valtaa. Ja vaikka jäisi valheesta kiinni, riittää kun kieltää valehdelleensa ja toistaa sanomaansa.

    Totuus ei kuitenkaan ole pelkkää akateemista luksusta. Yrityksemme muuttaa maailmaa paremmaksi perustuvat monille uskomuksille todellisuudesta ja siinä vallitsevista riippuvuuksista.  Jos uskomukset eivät ole likimainkaan tosia, maailmanparannusyritykset ovat tuhoon tuomittuja. Jos esimerkiksi yritän poistaa työttömyyden uhraamalla kanoja Lentävälle Spagettihirviölle, tavoite ei luultavasti toteudu. Toimivat uudistukset vaativat perustakseen totuudenmukaista tietoa.

     

    Demokratiasta

    Maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi. Se asettaa demokratialle entistä suurempia vaatimuksia, ettei halpa populismi voita tosiasioiden kustannuksella.  Laadukas ja vapaa tiedonvälitys sekä koulutus koko kansalle ovat toimivan demokratian elinehdot. Jos tiedonvälitys on epäluotettavaa ja huonolaatuista, demokratialla ei ole toivoa. Silloin saadaan aikaan juuri brexitin kaltaisia, valheisiin perustuvia yhteiskunnallisia muutoksia.

    Pohjoismainen demokratiajärjestelmä on hyvä, mutta meilläkin on huolestuttavia merkkejä. Esimerkiksi media on osin itse vastuussa omasta uskottavuuskriisistään ja valemedioiden noususta. Jos isot tiedotusvälineet olisivat tehneet laadukkaampaa ja tasapuolisempaa työtä, rima vaihtoehtomedioiden seuraamiseen ei olisi niin matala. Onneksi vastailmiönä on noussut myös hidasta ja laadukasta journalismia.

     

    Sivistyksestä

    Suomessa ei ole ikinä suhtauduttu näin nuivasti sivistykseen, koulutuksen ja tutkimukseen. Vertailukohtaa nykytilanteelle on vaikea löytää mistään historiasta. Täällä on aina aiemmin ollut vahva konsensus siitä, että sivistyksellä ja koulutuksella on tärkeä rooli maan menestyksessä. Siinä mielessä tämän hetken arvomaailma on barbaarinen.

    Leikkaukset ovat kovia ja kohdistuvat epätasaisesti. Seuraukset ovat pahimmillaan lamaannuttavia.

    Sivistynyt kansa on edellytys hyvälle yhteiskunnalle. Riittävä yleissivistys ja kriittinen medialukutaito estävät autoritääristen ja ihmisoikeuksia polkevien populististen voimien nousun. Lisäksi tutkimus ja koulutus ovat olennaisia edellytyksiä vientiteollisuutta uudistaville innovaatioille, jollaisia ilman Suomi ei voi pärjätä kovassa globaalissa kilpailussa. Siksi Suomi sahaa nyt leikkauksillaan omaa oksaansa.

     

    Rasismista

    Rasismin nousu on ilmiönä huolestuttava. Puhe ”maahanmuuttokriittisyydestä”, on vain kiertoilmaus ja yritys muuntaa rasismi salonkikelpoiseksi. Jos ei ole rasisti, mutta menee mukaan tähän, on yksinkertaisesti tyhmä. Suomen maahanmuuttopolitiikka on tiukkaa, ja turvapaikan saaminen täältä on vaikeaa, mutta nämä tosiasiat ovat rasistisessa puheessa halpaa valuuttaa.

    Näen kuitenkin valoa tunnelin päässä. Suomessa ei näytä syntyvän massiivista rasistista kansanliikettä, vaan liikkeiden suosion huippu on jo nähty ja nyt ryhmät ovat eriytymässä riitaisiksi pikkuporukoiksi. Siinä mielessä olen optimistisempi kuin vaikkapa vuosi sitten.

     

    Terrorismista

    Suomi ei ole kovin todennäköinen terrorismin kohde. Tänne iskemällä ei saa samanlaista globaalia medianäkyvyyttä kuin iskemällä Lontoon tai New Yorkin kaltaisiin metropoleihin.

    Toistaiseksi ainoa terrorismin muoto Suomessa on maahanmuuttajiin kohdistuva terrorismi. On outoa, ettei vastaanottokeskuksiin suunnattuja murhapolttoyrityksiä ole luokiteltu terrorismiksi.

    Ylipäätään terrorismia tulisi tarkastella pidemmällä kuin yhden tai kahden vuoden aikaperspektiivillä. Jos katsoo taaksepäin vuoden tai kaksi, näyttää, että iskuja on jatkuvasti. Mutta jos katsoo 10 tai 20 vuoden ajanjaksoa, näkee, että välillä on tehty useampi isku, mutta sitten on taas ollut vuosia hiljaista. Iskut tulevat ja menevät aalloissa.

     

    Donald Trumpista

    Trumpin menestys Yhdysvaltain presidenttiehdokaskilvassa on asia, josta pitää olla huolissaan. On hermostuttava ajatus, että maailman johtavan suurvallan päämieheksi on edes lähellä tulla valituksi henkilö, joka haistattelee ihmisoikeuksille ja haluaa pudottaa ydinpommeja maihin, joista ei pidä. Toki osa Trumpin puheista on retoriikkaa, mutta aika ajoin on vaikeaa erottaa, mikä on vain sitä.

    Trumpin suosion syitä on ehkä vaikea ymmärtää täältä Pohjoismaista käsin, missä ihmiset ovat koulutettuja ja missä ei ole sellaista luokkajakoa kuin Yhdysvalloissa tai Britanniassa. Näissä maissa iso osa työväenluokasta on tuomittu tietämättömyyteen. Heidän tietämyksensä yhteiskunnasta muodostuu Esson baarissa ja roskalehdistön kautta.

    Tasa-arvoinen yhteiskunta ja hyvä koulutus ovat toimiva rokote Trumpin suosion kaltaisia ilmiöitä vastaan.

     

    Kuplista

    Populistit käyttävät kuplapuhetta. Väitetään, että tietyn ajattelutavan kannattajat, akateemiset tai suurkaupunkilaiset, elävät omissa kuplissaan. Kuplapuheella viitataan kuitenkin satuolentoihin. Siinä aliarvioidaan pahasti sitä, kuinka verkostoituneita suomalaiset todellisuudessa ovat. Punavuorelaiset mainossuunnittelijat eivät ole yhteiskunnallisesti niin iso tai merkittävä ryhmä, että heistä pitäisi jatkuvasti puhua. Suurin osa akateemisista kaupunkilaisista on tullut Savosta, Pohjanmaalta tai Lapista, ja suurin osa heistä tuntee duunareita ja työttömiä.

     

    Someraivosta

    Someraivoa ruokitaan räikeillä otsikoilla, jotka tuottavat vääriä mielikuvia. Toisaalta somekohut voivat olla pienen ihmisen ainoa ase, jos valtaapitävät tekevät väärin. Kansalla on oltava oikeus edes raivostua.

    Toivottavaa silti olisi, että raivon kohde olisi relevantti ja raivon seurauksena syntyisi todellista yhteiskunnallista muutosta.

     

    Vapaa tahto ei ole pelkkä illuusio

    Panu Raatikaisen tuorein tutkimustyö liittyy muun muassa mentaalisen kausaation ja vapaan tahdon ongelmiin. Raatikaisen mukaan vapaata tahtoa on, mutta sillä tarkoitetaan eri yhteyksissä usein eri asioita.

    – Esimerkiksi neurotiede mielellään väittää, että vapaata tahtoa ei ole. Näyttää kuitenkin siltä, että kysymys tulkitaan tällöin väärin. Ei vapaa tahto edellytä ”sielun” täyttä riippumattomuutta ja kuolemattomuutta. Eikä vapaa tahto tarkoita, että jokainen olisi aina vapaasti päättänyt kaikista teoistaan. Mielestäni vapaan tahdon ydinmerkitys on, että ainakin joku jossain olisi joskus voinut valita toisin.

    Raatikaisen mukaan vapaa tahto ei edellytä myöskään sitä, että ihmisen tulisi olla tietoinen kaikista valintoihinsa vaikuttavista tekijöistä. Useimmille meistä on enimmäkseen epäselvää, miksi toimimme niin kuin toimimme.

    Toki vapaata tahtoa rajoittavat monet tekijät, kuten juuri tiedostamaton sekä esimerkiksi vakavat mielenterveysongelmat. Mutta jos näistä huolimatta pystyy harkitsemaan ja punnitsemaan tekemisiään, valintaa voi Raatikaisen mukaan pitää vapaana.

    – Vapaus vain on aina suhteellista.

    Vaan miksi vapaan tahdon käsitettä sitten täytyy pohtia? Miksi sillä on merkitystä?

    – Koko se ajatus, että ihmiset ovat moraalisesti ja juridisesti vastuussa teoistaan, nojaa käsitykselle, että teot voivat olla jossain mielessä vapaan tahdon valintoja. Jos käteni voisi vain lyödä vastaantulijaa ilman, että päässäni tapahtuisi mitään, en olisi lyömisestä moraalisesti vastuussa. Mutta niin kauan kuin lyöntiä edeltää edes jonkinlainen ajattelukuvio, kuten ”vihaan tuota ihmistä ja haluan satuttaa”, silloin olen vastuussa teosta.

     

    Kuka

    Panu Raatikainen

    Tampereen yliopiston teoreettisen filosofian yliopistonlehtori, dosentti (TaY ja HY).

    Tutkinut muun muassa filosofisia totuusteorioita ja logiikan epätäydellisyys- ja ratkeamattomuustuloksia. Kiinnostunut muun muassa semanttisesta eksternalismista, yhteiskuntatieteiden filosofian selittäminen-ymmärtäminen -kiistasta ja individualismi-holismi -kiistasta, tieteen arvovapaudesta, matemaattisten totuuksien objektiivisuudesta sekä analyyttisen filosofian historiasta ja kehityksestä.

    Meneillään oleva tutkimus keskittyy mentaalisen kausaation ja vapaan tahdon ongelmiin sekä ”filosofiseen merkitysteoriaan.

    Pitää muun muassa blogia, jossa pohtii yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia, ja kirjoittaa kolumneja Vasemmistoliiton Kansan Uutiset -julkaisuun.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvitus Jonne Renvall