Toimijuus on tärkeää myös maahanmuuttajalle

    maahanmuuttoJopa pahamaineisimpien pakolaisleirien asukkaat pyrkivät pitämään kiinni arjestaan ja identiteetistään.

     

    Suomessakin on saatu viimeisen vuoden aikana tuta, miten globaali muuttoliike haastaa kansallisvaltioiden perinteistä identiteettiä ja yhtenäisyyttä. Maahanmuuttajien myötä on jouduttu pohtimaan myös sitä, kenellä täällä on poliittista toimijuutta ja mitkä ovat sen reunaehdot. Entä miten maahantulijoita ohjaillaan ja kontrolloidaan?

    Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen (TAPRI) tutkimusjohtaja, professori Tarja Väyrynen tutkimusryhmineen pureutui näihin kysymyksiin jo ennen kuin viime syksy herätti meidät muutkin ihmettelemään muuttoliikkeen olemusta. Tutkimushanke The Body Politic of Migration tarkasteli, millaisia kontrollin mekanismeja kohdistuu rajojen yli liikkuviin muuttajiin ja näiden kehoihin sekä toisaalta, millaista toimijuutta maahanmuuttajilla kaikesta huolimatta on.

    Kävi ilmi, että kaikki tulijat kohtaavat jonkinlaista kontrollia ja valvontaa.

    – Kaikki joutuvat kohtaamaan EU:n maahanmuuttopolitiikan jollain tavalla. Mutta se, missä rajoissa ja millä oikeuksilla ihmiset saavat toimia ja liikkua, vaihtelee merkittävästi sen mukaan, mihin ryhmään ihminen kuuluu, Väyrynen sanoo.

     

    Tutkimuksessa seurattiin useita erilaisia maahanmuuttajaryhmiä. Yhtäällä olivat suomalaisten vastaanottokeskusten turvapaikanhakijat, toisaalla filippiiniläiset sairaanhoitajat, jotka tulivat maahan ennen muuta työn perässä. Tutkimuksessa seurattiin myös Ranskan Calais’n pahamaineisten pakolaisleirien asukkaita sekä Suomeen tulevia romanikerjäläisiä.

    – Etenkin levottomuuksista ja kurjista oloista tunnettu Calais’n leiri on todella erikoinen välitila. Toisaalta myös Suomen romanikerjäläiset ovat erikoinen ryhmä. He tulevat EU:n sisältä, mutta silti heidän asemansa poikkeaa muusta EU:n sisäisestä muuttoliikkeestä, Väyrynen huomauttaa.

    Siinä missä filippiiniläisten sairaanhoitajien tuloa pyritään pehmittämään ja helpottamaan, muihin ryhmiin kohdistuu selvästi kovempaa valvontaa.

    – Juuri kategorisointi on hyvin voimakasta. Ihmiset jaetaan selvästi eri ryhmiin ja ryhmiä asetetaan jopa vastakkain. Leimaaminen on vahvaa.

     

    Syksyn 2015 muuttoliike ei tullut tutkijoille yllätyksenä. Sen sijaan EU ja sen jäsenvaltiot yllätettiin housut kintuissa.

     

    Kontrollista huolimatta maahanmuuttajat onnistuivat jossain määrin säilyttämään myös oman toimijuutensa. Esimerkiksi vastaanottokeskuksissa keskusten rutiineja vastustettiin pienillä arkisilla teoilla, joilla samalla ilmennettiin omaa toimijuutta ja identiteettiä.

    – Ihmiset esimerkiksi ilmaisivat tunteitaan, kuten surua, kaipuuta tai turhautumista voimakkailla tavoilla ja yllättävissä tilanteissa. Nämä voimakkaat tunteiden ilmaisut rikkovat keskuksen rutiineja, jotka on rakennettu oletukselle, että keskuksissa toimitaan rationaalisesti.

    Kaduilla taas romanikerjäläiset vastustivat rasistista häirintää esimerkiksi niin, että kun joku tuli huutelemaan, että ”siirry”, kerjäläiset jäivät paikalleen. Jotkut ryhtyivät keskustelemaan huutelijan kanssa ja yllättivät tämän siten.

    Jopa viidakoksi kutsutulla Calais’n pakolaisleirillä Ranskassa ihmiset pyrkivät pitämään kiinni tavallisesta elämästään.

    – Esimerkiksi he, jotka ylipäätään viettävät joulua, yrittivät hommata jouluksi kuusen telttaan. Kyse on siitä, että äärimmäisissäkin olosuhteissa elämää pyritään normalisoimaan arjen kautta, ja siten pidetään myös omasta identiteetistä kiinni.

    Väyrysen mukaan tällaiset toimijuuden osoitukset on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää.

    – Hyvin usein maahanmuuttajat asetetaan muitta mutkitta uhri-kategoriaan, jossa ei juuri ole tilaa toimijuudelle. Yksi tutkimuksen tavoitteista olikin osoittaa, että maahanmuuttajaryhmät eivät ole yhtenäisiä ja että myös ”uhrien” kategoriassa on yritystä pitää kiinni omasta toimijuudesta.

     

    Tutkimusaineistoa kerättiin 2010-luvun alussa. Tutkijat muun muassa tunsivat jo tällöin ne reitit, joita pitkin maahanmuuttajat saapuvat Eurooppaan.

    Niinpä syksyn 2015 muuttoliike ei tullut tutkijoille yllätyksenä. Sen sijaan EU ja sen jäsenvaltiot yllätettiin niin sanotusti housut kintuissa.

    – Tutkijat kyllä näkivät, että näin käy jossain vaiheessa. Oli selvää, että suuri muutto oli tulossa ja että EU oli hyvin valmistautumaton. Edelleen EU ja valtiot ovat äärimmäisen valmistautumattomia.

    Tutkijat ovatkin monin paikoin itse ottaneet aktiivisen roolin. He ovat auttaneet maahanmuuttajia siinä, missä ovat pystyneet ja ohjanneet näitä lisäavun pariin. Tutkijat ovat vierailleet myös EU-parlamentissa antamassa suosituksia siitä, miten tilanteeseen tulisi EU:n ja valtioiden tasolla tarttua.

    Tärkein viesti on, että ratkaisu ei löydy rajojen sulkemisesta.

    – Maahanmuutto ei ole asia, joka voidaan jotenkin padota. Ajatus paluusta suljettuun kansallisvaltioon on naiivi. Sen sijaan on tärkeää ymmärtää, että ihmisiä tulee eri tavoin, eri lähtökohdista ja erilaisin motivaatioin. Valikoimisen politiikka ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista.

     

    Ihmiset jaetaan selvästi eri ryhmiin ja ryhmiä asetellaan jopa vastakkain. Leimaaminen on vahvaa.

     

    Itse asiassa uusliberaali talous jopa tarvitsee rajojen yli tapahtuvaa liikettä.

    – Esimerkiksi filippiiniläiset sairaanhoitajat ovat kotimaansa vientituotteita. Valtio kouluttaa korkeatasoisia hoitajia ja pyrkii kaikin keinoin edistämään näiden siirtymistä töihin ulkomaille. Toiveena on, että hoitajat sitten lähettävät rahaa kotiin. Maan talous on suorastaan riippuvainen hoitoalan työntekijöistä maailmalla. Sama koskee merimiehiä. Globaalisti iso osa heistä on filippiiniläisiä.

    Liikkuminen on siis osa globaalia taloutta. Myös Euroopassa.

    – Juuri hiljattain katsoin dokumentin, jossa toimittaja haastatteli erään romanialaisen kylän lapsia. Kun toimittaja kysyi, kuinka monen lapsen vanhemmat työskentelevät ulkomailla, joka kolmas lapsi nosti kätensä. Myös Euroopassa on siis köyhiä alueita, joiden talous perustuu siihen, että osa väestöstä työskentelee ulkomailla ja lähettää sieltä rahaa kotiin.

    Tilanne muistuttaa vuosisadan takaista tilaa, jossa Euroopasta lähdettiin Amerikkaan tienaamaan. Mittakaavaa on kuitenkin uusi. Väyrysen mukaan tilannetta ei vielä ihan ymmärretä. Niin kuin ei sitäkään, miten eri ilmiöt linkittyvät toisiinsa.

    – Maahanmuuton tutkiminen paljastaa myös globaalin talouden mekanismeja.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen
    Kuvitus Jonne Renvall