Miten kasvaa asiantuntijaksi?

    hyvinvoinnistaViimeistään valmistumisen lähestyessä yliopisto-opiskelijat alkavat pohtia, mitä onkaan oma erityinen osaaminen ja miten siitä voi viestiä kiinnostavasti ja samalla vakuuttavasti. Nämä kysymykset ovat valmistumisvaiheen uraohjauskeskustelujen keskeisintä sisältöä.

    Millaisia asioita tuleva asiantuntija haluaa toteuttaa ja edistää omalla työurallaan? Missä asioissa on jo suhteellisen hyvä ja mitä omien tavoitteiden saavuttamista edistäviä taitoja tulisi vielä kehittää? Entä rajaaminen ja valintojen tekeminen, sekin on välttämätöntä.

    Taitava kollegamme nosti työpaikkojen arkiset taukokeskustelut yhdeksi mittariksi tehtäväkentän ja omien arvojen välisestä suhteesta. Millaisiin keskusteluihin urapolkujaan pohtiva haluaisi osallistua työpaikallaan: hallita tarkkoja faktoja vai ottaa haltuun kokonaisuuksia, keskittyä ihmisiin vai asioihin, analysoida monimutkaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden taustoja vai olla aina uusimman vaihtuvan trendin harjalla? Työpaikan perustehtävä ja organisaation tarkoitus heijastuu usein työyhteisön toimintaan ja kulttuuriin, myös keskustelunaiheisiin. Omien arvojen ja kiinnostusten mukaista työtehtävää kohden voi edetä myös askeleittain etsien, kokemusten vähitellen kertyessä ja lisätessä tietopohjaa. Niinpä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ei kannata rajata pois ilman huolellista pohdintaa.

    Oman tilanteen ja osaamisen suhteellistaminen avaa näkökulmia. Vertailukohtana työnhaussa ei onneksi useinkaan ole oma tuttu opiskelijayhteisö, jolle on syntynyt yhteisistä kiinnostuksista johtuen osittain samankaltaista osaamista. Työnhaussa eri alojen hakijoiden joukossa oma tähti alkaa erottua toisista ja taito viestiä omasta osaamisesta kehittyy koko ajan hakukokemuksen ja palautteen kertyessä. Oman tieteenalan ulkopuolisille joskus vaikeasti avautuva osaaminen pitääkin sisällään monia ajattelun ja käsitteellistämisen valmiuksia, jotka eivät vanhene, vaikka toimintaympäristöt muuttuvat. Aikamoinen valtti tilanteessa, jossa muutos vaikuttaa pysyvältä.

    Millaista osaamista sitten tarvitaan (työ)elämässä? Valmistuneet nostavat esiin kyvyn jäsentää ilmiöitä ja tunnistaa toimintamalleja. Ripaus uteliaisuutta ja joustavuutta sekä oppiva ja kuunteleva asenne eivät ole haitaksi. Tarvitaan myös kykyä tilanneherkästi tunnistaa ja arvioida riskejä.

    Laaja-alainen yliopistotutkinto mahdollistaa sen perustalle rakentamisen ja osaamisen kehittämisen myös myöhemmin siirryttäessä tehtävästä tai alueelta toiselle. Maisterin laajat mahdollisuudet työelämässä, eli juuri se asia joka usein opiskeluaikana tuo epävarmuutta, kääntyy viimeistään tässä vaiheessa rikkaudeksi.

    Terhi Erkkilä ja Reeta Lehmusoksa
    Kirjoittajat toimivat työelämäasiantuntijoina ja uraohjaajina Tampereen yliopistossa.