Alumnit: Yliopisto kannusti kiinnostumaan kaikesta

    Aamulehden päätoimittaja ja Tampereen yliopiston alumni Jussi Tuulensuu kantaa yhä mukanaan Kielikeskuksen suomen kielen oppeja. Journalismin nykyopetukselta hän toivoo viestinnän teknologiaan paneutumista.

    ”Kirjeenkuljetusyhtiö nimeltä Suomen Posti oy mainostaa itseään näkyvästi iskulauseella ’Posti ei ole enää entisensä’. No ei todella. Kaikki on mennyt päin persettä liikelaitostamisen jälkeen. Hyvä, että tämä on vihdoin tajuttu talon sisälläkin.”

    Näin kirjoittaa päätoimittaja Jussi Tuulensuu pääkirjoituksensa jälkirivillä. Ei kuitenkaan Aamulehdessä eikä vuonna 2016 vaan ylioppilaslehti Aviisissa helmikuussa 2002.

    Sittemmin ilmaisutapa on muuttunut hiukan korrektimmaksi. Samalla muukin tyyli on hioutunut. Aviisin 2000-luvun alkupuoliskon päätoimittaja ja silloinen Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelija Tuulensuu muistetaan miehenä, jolle lehdentekeminen oli olennaisempaa kuin vaikkapa tukan tai parran leikkaaminen.

    Elokuisena keskiviikkona vuonna 2016 Aamulehden ala-aulaan kuitenkin astelee tyylikkääseen, taskuliinalla viimeisteltyyn pikkutakkiin sonnustautunut pitkä mies. Tukka on leikattu ja olemus huoliteltu aina paidan kauluksesta roikkuvia aurinkolaseja myöten.

    – Mennäänkö kahville, hän ehdottaa ja ohjaa vieraansa viereiseen kahvila Nostalgiaan.

    Sen pöytien ääressä Tuulensuu on juonut aamukahvinsa vuoden ajan, syyskuusta 2015 lähtien. Se on tapa, jota Aamulehden päätoimittajat ja toimituspäälliköt noudattavat vuosien betonoimalla rutiinilla.

    Jussi Tuulensuusta olisi yhtä hyvin voinut tulla insinööri tai kieltenopettaja. Jokin kuitenkin ajoi nuorta miestä journalismin pariin.

    – En osaa sanoa, mikä oli se psykologinen prosessi, joka lopulta johti tähän. Lukion loppuaikoina sain päähäni, että haluan toimittajaksi, Tuulensuu muistelee.

    Tie vei Tampereen yliopistoon, aluksi matematiikan ja tilastotieteen opintoihin. Ovi tiedotusopin pääaineopintoihin aukesi vuoden opiskelun ja armeijan jälkeen.

    Työurallaan Tuulensuu on profiloitunut ennen muuta lehtien ulkoasujen uudistajana ja designerina. CV:een on kertynyt sellaisia työnantajia kuin Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland sekä Kauppalehti, jonka Optio-liitettä on totuttu pitämään yhtenä journalistisen designin suunnannäyttäjistä. Hyppy valtakunnallisten lehtien design-maailmasta pirkanmaalaisen maakuntalehden päätoimittajaksi saattaisi äkkiseltään näyttää yllättävältä. Paitsi jos sitä ajattelee Tuulensuun rakkaan kiinnostuksen kohteen, arkkitehtuurin, näkökulmasta.

    – Arkkitehtuuri on hyvä metafora kaikelle työelämälle. Ajatellaan vaikka taloa. Sen pitää olla kutsuva, siihen mennään sisälle ja samalla tehdään matka.  Talon suunnittelijan on otettava huomioon, mitä ihmiset siltä toivovat. Tämä pätee myös muihin töihin. Kyse on lopulta empatiakyvystä ja kyvystä käyttää ja näyttää sitä ulospäin. Se on olennaista, oli sitten designeri, päätoimittaja – tai arkkitehti.

    Tuulensuun uran johtotähtenä on toiminut suuntautuminen kohti kokonaisuuksien hallintaa ja kokonaisnäkemystä. Hän on mennyt sinne, missä on ollut jotain kiinnostavaa.

    – Epäkiinnostaviin töihin ei pidä mennä. Samoin itseään ei pidä ympäröidä ihmisillä, joista ei pidä, vaan pitää hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka antavat voimaa. Tekemisen täytyy olla ristiriidatonta itsen kanssa. Muuten ajautuu hankaluuksiin ja lopulta se näkyy myös tekemisessä. Täytyy siis tykätä siitä, mitä tekee.

    Tuulensuu itse kokee onnistuneensa tekemään tällaisia valintoja.

    – Näin jälkikäteen katsottuna palapeli näyttää ihan koherentilta.

     

    Opiskelijana Tuulensuu oli omien sanojensa mukaan ”sellainen 189,5 senttiä pitkä ja loppua kohti yhä pitkätukkaisempi ja parroittuneempi”.

    Alusta saakka häntä kiinnosti journalismin ohella lehtien design. Hän pitää kuitenkin oikeana valintana sitä, että lähti aikoinaan opiskelemaan juuri journalismia eikä esimerkiksi graafista suunnittelua.

    – Jos olisin suuntautunut graafisiin ammattiopintoihin, en olisi saanut niin hyvää starttia työelämälle kuin sain opiskelemalla tiedotusoppia. Opintojen avulla pääsi hyvin kiinni työpaikkoihin ja niissä saattoi sitten liukua sivusuuntiin. Sitä paitsi designerina pärjää parhaiten, kun on sekä graafista että sisältöosaamista. Kun osaa kaiken, ei ole jallitettavissa.

    Yliopistossa saamistaan opeista Tuulensuu nostaa kaksi ylitse muiden.

    – Kielikeskuksen antama journalismin suomen kielen opetus oli ylivoimaisesti parasta. Sen aikaisten opettajien Liisa Mannisen ja Sirkka Wahlsténin opit ovat kulkeneet mukana jatkuvasti.

    Toinen tärkeä oppi yliopistosta oli se, että asiat pitää selvittää ja arvioida itse, ei ottaa annettuina.

    Journalismin opinnoista mieleen on jäänyt kannustus kiinnostua kaikesta.

    – Toimittaja saa laittaa nokkansa mihin vain ja kysyä keneltä tahansa mitä tahansa. Uteliaisuus on toivottavaa. Tämä korostuu etenkin nyt digitaalisella ajalla, kun oikeasti mitataan sitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Sen sijaan innostua ei pidä ihan mistä tahansa. Se on vaarallista. Pitää siis olla utelias kaikkea kohtaan, mutta ei innostua kaikesta.

    Monet muut tuon ajan journalismin opit ovat sen sijaan auttamatta vanhentuneet.

    – Silloin korostettiin lähinnä kriittisyyttä. Muistan, kun opiskelijoita neuvottiin, että kun menee juttukeikalle ja pohjatiedot ovat huonot, kannattaa aina kysyä haastateltavalta, mikä on tämän toimialan suurin ongelma. Nyt noilla neuvoilla ei tee mitään. Toimittajan työn tarkoitus ei ole kriittisyys vaan ratkaisujen tarjoaminen ihmisten päivittäiseen elämään ja tarpeisiin, hyvien tarinoiden avulla. Kriittisyys on siinä työkalu, ei tavoite.

    Jussi Tuulensuu päätoimitti ylioppilaslehti Aviisia vuosina 2000-2003.

    Jussi Tuulensuu päätoimitti ylioppilaslehti Aviisia vuosina 2000-2003.

    Jotta yliopisto jatkossa tuottaisi päteviä, alan vaatimuksiin valmiita journalisteja, opetuksessa on tiedostettava ammatin uudenlaiset vaatimukset. Tuulensuun mukaan edelleen tärkeää on tietää, miten yhteiskunta toimii, missä valta on ja miten sitä käytetään.

    – Täytyy tietää, miten yhteiskunnan henkiset ja materiaaliset virrat liikkuvat ja täytyy kyetä kirkkaaseen ajatteluun ja suomenkieliseen ilmaisuun. Nämä journalismin vaatimukset eivät ole muuttuneet mihinkään, mutta kaikki muu on.

    Tuulensuun mukaan etenkin teknisiä valmiuksia tarvitaan paljon. Tuotantokoodariksi ei tarvitse ryhtyä, mutta tietoteknologiaa ja sen toimintalogiikkaa täytyy ymmärtää.

    – Pitää tietää, miten teknologiaa ja viestintäsovelluksia käytetään. Pitää myös olla luontaisesti sellainen asenne, että lataa kaiken viestintään liittyvän omaan puhelimeensa ja käyttää sitä. Tärkeää on myös tietää, millaista on internetinomainen viestintä erotuksena viestinnästä, joka ei pärjää sähköisessä maailmassa.

     

    Se, että media-ala muuttuu, on Tuulensuun mukaan ennen muuta innostavaa. Vaikka median murroksesta puhutaan useimmiten huolestunein äänenpainoin, Tuulensuu luottaa siihen, että journalismin tulevaisuus on valoisa.

    – Ihmiset kuluttavat mediaa älypuhelimella, joka otetaan käteen yli 200 kertaa päivässä. Olemme ihmisten iholla. Journalistisia juttuja kulutetaan enemmän kuin koskaan.

    Kokonaan toinen juttu on se, kuka lystin maksaa. Kaupallisen median ansaintalogiikka on muuttunut muutamassa vuodessa täydellisesti. Ratkaisematta on edelleen, kuinka journalismi tulevaisuudessa rahoitetaan. Onko maksaja tulevaisuudessakin kuluttaja, mainostaja vai kenties Yleisradion tapauksessa valtio verotulojen kautta? Niin tai näin, journalismin on oltava yhä tarkempi siitä, että se on siihen käytetyn rahan arvoista.

    – Tämä on se suurin haaste. Mistä ihmiset ovat valmiit maksamaan?

    Tuulensuun mukaan rahanarvoisen journalismin tulee olla ainakin hyödyllistä ja ainutlaatuista, ja sen pitää auttaa lukijaa tavalla tai toisella eteenpäin. Sen pitää antaa ihmisille jotakin, mitä nämä eivät muualta saa.

    – Vuosi vuodelta mediatuotteet ovat laadultaan parempia ja jutut kiinnostavampia. Internet mahdollistaa sen, että mittareista nähdään heti, mikä on kiinnostavaa, hyvää ja rahanarvoista. Se mikä ei ole, voidaan karsia pois.

    – Joten vaikka rahoitus on murroksessa, itse journalismi – hyvä journalismi – voi jatkossakin loistavasti.

    Jussi Tuulensuu.

    Jussi Tuulensuu.

    Jussi Tuulensuu, 39

    Ammatti: Aamulehden päätoimittaja 1.9.2015 lähtien.

    Ura: Työskennellyt aiemmin muun muassa Sanoma Media Finlandin aikakauslehtien ulkoasupäällikkönä, Kauppalehti Option ulkoasuvastaavana ja toimitussihteerinä, Journalisti-lehden AD:na sekä Aamulehden taittavana toimittajana. Toiminut lisäksi konsulttina useissa lehtiuudistuksissa.

    Opinnot: Opiskellut Tampereen yliopistossa pääaineena tiedotusoppi. Toimi opiskeluaikanaan ylioppilaslehti Aviisin päätoimittajana vuodesta 2000 vuoteen 2003. Sivuaineina muun muassa suomen kieli ja sosiologia.

    Asuinpaikka: Tampere

    Perhe: Vaimo.

    Harrastukset: Matkailu, veneily, ruoka ja arkkitehtuuri.

     

    Emmi Itäranta. Kuva: Heini Lehväsaho

    Emmi Itäranta. Kuva: Heini Lehväsaho

    Emmi Itäranta, 40

    Ammatti: Kirjailija. Vuonna2012 ilmestynyt esikoisteos Teemestarin kirja on palkittu muun muassa Nuori Aleksis -palkinnolla

    Asuinpaikka: Canterbury, Iso-Britannia

    Opinnot: Teatterin ja draaman tutkimus 1996–2003. Sivuaineina muun muassa audiovisuaalinen mediakulttuuri ja Suomen kirjallisuus.

    Tärkeimmät muistosi opiskeluvuosilta: Ensimmäiseksi mieleeni tulee dramaturgian lehtori Kari Salosaari. Hän oli omintakeinen persoona ja hänellä oli aivan omanlaisensa lähestymistapa teatteriin. Hän käytti työkalunaan esimerkiksi muinaista unkarilaista persoonallisuustestiä, jonka avulla hän kartoitti opiskelijoiden persoonallisuuksia ja jakoi sitten roolit sen mukaan. Testin perustana oli jokin ikivanha tautiluokitus, jossa oli mukana muun muassa homoseksuaalisuus.

    Millainen opiskelija olit: Olin ahkera. Se johtui siitä, etten oikein saanut kesätöitä, joten opiskelin myös kesät.

    Mitä opit yliopistossa: Opin monia asioita, joista on ollut hyötyä kirjoittajan työssä. Opin paljon kirjoittamisesta, taustatutkimuksesta ja lähdekritiikistä. Opin kyseenalaistamisen taitoa ja sen, ettei maailmaa pidä nähdä itsestään selvänä, vaan aina voi pohtia, miten asiat oikein ovat. Mielestäni tämä on humanististen aineiden tärkeä anti, ja siksi olen vähän surullisena seurannut yleisesti käynnissä olevaa humanististen aineiden alasajoa.

    Mitä teit valmistumisen jälkeen: Olin opiskeluaikana ollut Ylellä työharjoittelussa ja tein siellä myös pätkiä valmistumisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan työnteko oli pätkäisää. Olin ajoittain työttömänä ja erilaisissa silpputöissä muun muassa toimittajana, kriitikkona ja Pyynikin kesäteatterin tiedottajana. Lopulta väsyin pätkiin ja päätin lähteä Englantiin opiskelemaan. Olin opiskeluaikana viettänyt vuoden vaihdossa Kentin yliopistossa Canterburyssa, ja lähdin sinne suorittamaan luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaa. Sillä tiellä olen yhä.

    Miten päädyit nykyiseen ammattiisi: Vielä opiskeluaikana kirjailijan ura oli epäselvä. Se selkeni vasta gradua tehdessäni. En varsinaisesti nauttinut gradun kirjoittamisesta, joten aloin siinä sivussa kirjoittaa fiktiota pöytälaatikkoon. Se johti ymmärrykseen, ettei minulla ole motivaatiota tieteelliseen kirjoittamiseen ja tutkijan uraan, vaan fiktio kiinnostaa enemmän. Teemestarin kirjan kirjoittamisen aloitin täällä Canterburyssa osana maisteriohjelmaa. Opettajani rohkaisivat kirjoittamaan kirjan loppuun ja siitä olen heille kiitollinen.

     

    Salla Tuomivaara.

    Salla Tuomivaara.

    Salla Tuomivaara, 40

    Ammatti: Opintovapaalla eläinsuojeluyhdistys Animalian toiminnanjohtajan tehtävistä. Tekeillä väitöskirja sosiologian eläinkäsitysten muotoutumisesta.

    Asuinpaikka: Helsinki ja Hong Kong

    Opinnot: Sosiologia 1995–2003. Sivuaineena muun muassa valtio-oppia, ympäristöpolitiikkaa, kasvatustiedettä sekä rauhan- ja konfliktintutkimusta.

    Tärkeimmät muistosi opiskeluvuosilta: Yksi elävimmistä muistoista on ihan ensimmäisiltä johdantoluennoilta, kun luennoitsija Klaus Weckroth aloitti luennon näyttämällä otteita Lassi ja Leevi -sarjakuvasta ja venäläisistä klassikoista. Se oli lukiosta tulleelle tajunnanräjäyttävä kokemus. Yliopisto-opetus ei ollutkaan vakavaa ja kuivaa, vaan asioita lähestyttiin moniulotteisesti ja hauskasti.

    Millainen opiskelija olit: Olin kiinnostunut kaikesta. Olisin halunnut lukea useampia aineita kuin mihin resurssit riittivät. Olin myös ehkä turhankin kunnianhimoinen. En koskaan lukenut pelkkiä tiivistelmiä, vaan yritin oikeasti omaksua asioita.

    Mitä opit yliopistossa: Tärkein oppi on ollut tiedon käsittely, analysointi, referointi, koostaminen ja arviointi. Yliopistossa oppi lähestymään isojakin kysymyksiä analyyttisesti ja käyttämään informaatiota valikoiden. Joskus olen ajatellut, että yliopisto voisi olla käytännönläheisempi, mutta toisaalta nuo ovat tärkeitä taitoja.

    Mitä teit valmistumisen jälkeen: Paljon asioita tapahtui jo ennen valmistumista. Parin vuoden opintojen jälkeen pidin välivuoden ja menin töihin Tampereen Maan ystäviin. Sen jälkeen ryhdyin eduskuntavaaliehdokkaaksi, mutten päässyt läpi. Sen sijaan pääsin eduskunta-avustajaksi. Työskentelin avustajana viisi vuotta. Valmistuminen tarkoitti itse asiassa paluuta yliopistolle. Aloin tehdä väitöskirjaa, mutta rahoitukseen tuli katkos. Niinpä menin töihin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen ja sen jälkeen hain ja sain paikan Animalian toiminnanjohtajana. Nyt viimeistelen väitöskirjaa opintovapaalla.

    Miten päädyit nykyiseen ammattiisi: Järjestötyö aina ollut yksi vaihtoehto, mutta mitenkään itsestään selvä valinta se ei ole ollut. Alun perin tähtäsin psykologiksi, mutta se tie tyssäsi tilastomatematiikkaan. Eniten nykyiseen ammattiini päätymiseen ovat vaikuttaneet aktiivinen järjestötoiminta jo opiskeluaikana, kokemus työskentelystä politiikassa sekä se, että minulla ylipäätään on korkeakoulututkinto.

     

    Toni Hopponen.

    Toni Hopponen.

    Toni Hopponen, 33

    Ammatti: Toimitusjohtaja, start up -yrittäjä, ohjelmistoyritys Flockler

    Asuinpaikka: Lontoo, Iso-Britannia

    Opinnot: Yrityksen hallinto 2004–2009. Sivuaineena muun muassa laskentatoimi.

    Tärkeimmät muistosi opiskeluvuosilta: Päällimmäisenä on jäänyt mieleen vaihto-opiskeluvuosi Itävallassa. Se on vaikuttanut elämään opintojen jälkeenkin. Kun lähdin vaihtoon, en osannut paikallista kieltä, ja kaikki oli uutta. Vuoden aikana tuli varmuus siitä, että vieraassakin maassa pärjää. Pian vaihto-oppilasvuoden jälkeen heräsi ajatus, että voisin työskennellä ulkomailla.

    Millainen opiskelija olit: Menin ehkä vähän tehokkuus edellä. Tein hyvin ne asiat ja kurssit, jotka koin tärkeiksi. Vähemmät tärkeät suoritin läpi mahdollisimman tehokkaasti. Siksi ehkä valmistuin suhteellisen nopeasti.

    Mitä opit yliopistossa: Opin paljon muun muassa liiketoimintastrategioista. Se on auttanut yrittäjänä kokonaisuuksien hahmottamisessa, rahoituksen hakemisessa ja siinä, miten sitoa oma yritys osaksi isompaa markkinaa. Opinnot ulkomailla opettivat, että maailma on erilainen eri näkökulmista katsottuna.

    Mitä teit valmistumisen jälkeen: Työskentelin pari vuotta mobiilialan yrityksessä. iPhone-sovellukset olivat silloin kuuma juttu. Aika nopeasti syntyi kuitenkin ajatus omasta yrityksestä. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2011.

    Miten päädyit nykyiseen työhösi: Lähdin alun perin opiskelemaan kauppatieteitä, jotta minusta ei tulisi yrittäjää. Suvussani on yrittäjiä, ja tiesin, millaista yrittäjän elämä on. Ajattelin, että työskentelen valmistuttuani jonkin yrityksen markkinoinnissa. Mutta kun olin aikani kokeillut kahdeksasta neljään -hommaa, alkoi tuntua, että miksi en tekisi asioita omalla tavallani ja valitsemieni ihmisten kanssa. Yksi iso vaikuttaja on ollut graduohjaajani. Hän tyrmäsi ensimmäiset graduideani ja kehotti tekemään gradun aiheesta, josta on hyötyä myös työelämässä. Lopulta graduni käsitteli sanomalehtien liiketoiminnan murrosta, ja siitä kumpusi myös nykyinen liikeidea sisältömarkkinoinnin alustojen tarjoamisesta.

     

    Tekstit: Hanna Hyvärinen

    Kuvat: Jonne Renvall, Heini Lehväsaho, Salla Tuomivaara, Toni Hopponen ja Aviisin arkisto.