Mielipaikkaa etsimässä

    Kalevi KorpelaTietoisuusharjoitteiden toimivuutta testataan uudessa tutkimuksessa luontoympäristössä

     

    Luontoympäristöllä on tutkitusti rauhoittava ja stressiä lieventävä vaikutus ihmiselle. Pelkkä luontokuvan katseleminen, puhumattakaan siitä että itse kävelee luonnossa, tasaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta. Parissa kymmenessä minuutissa ihminen huomaa muutoksia tunteissaan ja mielialassaan, kun ajatukset rauhoittuvat ja olo muuttuu miellyttävämmäksi.

    Mitä jos kävelyyn vielä yhdistettäisiin mindfulness- eli tietoisuusharjoitteita?

    Psykologian professori Kalevi Korpela Tampereen yliopistosta paneutuu tähän uusimmassa tutkimushankkeessaan, joka sai tänä vuonna Koneen säätiön rahoituksen. Tutkimusta tehdään Ikaalisten kylpylän ympäristöön tehdyllä metsäpolulla, jonka varrelta löytyy yhdeksän teorian ja tutkimustiedon perusteella laadittua psykologista harjoitetta. Harjoitepolku tehtiin vuonna 2010 ja se on ensimmäinen laatuaan maailmassa.

    – Ikaalisten polkuidea harjoitteineen kopioitiin myös Ruotsiin, Ranskaan ja Luxemburgiin. Näiden kaikkien neljän maan poluilla tehtiin käyttäjäkyselyitä, joiden tulos oli, että metsäkävelyllä noin 70–80 prosenttia käyttäjistä koki rauhoittuneensa ja unohtavansa arkiset huolet, Korpela kertoo.

    Uudessa tutkimuksessa asetetaan kokeelliseksi se, mistä rauhoittuminen ja elpyminen itse asiassa johtuvat.

    –Haluamme tutkia, onko polun tietoisuusharjoitteilla vaikutusta, vai ovatko käyttäjäkyselyiden tyytyväiset kokemukset pelkästään liikunnan ja luonnossa olemisen ansiota.

     

    Teorianäkemykseen kuuluu, että luontoympäristössä elpyminen tapahtuu vaiheittain. Ihminen huomaa itsessään ensin fysiologisia muutoksia, kuten sykkeen tasaantumista ja hengityksen rauhoittumista. Seuraavaksi huomataan vaikutukset tuntemuksissa ja olotilassa. Metsäpolun harjoitteiden avulla tuntemuksia aletaan tarkastella tietoisesti, esimerkiksi etsimällä ympäristöstä vertauskuvaa itselle ja senhetkiselle olotilalle.

    – Vertauskuvia etsiessä voi vaikka miettiä, oletko kova kuin kivi, suuri kuin puu tai ohut kuin heinä. Näillä harjoitteilla yritetään syventää fysiologisten ja emotionaalisten muutosten havaitsemista itsessä ohjaamalla katsomaan ympäristöä ja sitä kautta tunnustelemaan omaa olotilaa, Korpela sanoo.

    Aiheesta on tehty vasta vähän tutkimusta, ja tämän kaltainen polkuharjoittelu on ihan uutta. Ikaalisten polun avaamisen jälkeen Yhdysvalloissa on julkaistu pari tutkimusta, joissa tutkittiin kävelyn ja eläytymisharjoitusten yhteisvaikutusta. Kokeessa yhdelle ryhmälle annettiin aikataulutavoite eli tietty määrä kävelykertoja viikossa. Toiselle ryhmälle ei määrätty aikataulua, vaan heille annettiin eläytymistehtäviä kävelylle. Kävelyn teemana saattoi esimerkiksi olla keskittyminen eri aisteihin.

    Kyselyiden perusteella eläytymistehtävät eivät vaikuttaneet kävelyiden määrään, mutta ihmiset olivat tyytyväisempiä kävelyyn ja pitivät sitä miellyttävämpänä, kun he tekivät eläytymistehtäviä.

     

    Metsäpolun harjoitteisiin kuuluu muun muassa mielipaikan etsintää ja pohtimista. Korpela on tehnyt tutkimusta mielipaikoista jo pitkään. Mielipaikka on hänen mukaansa hyvä tapa nähdä, miten ihminen rakentaa itseään suhteessa ympäristöönsä.

    – Ihmiseltä kysytään, onko hänellä arkielämässään sellaista paikkaa, jota voisi sanoa mielipaikaksi. Jos sellainen on, niin pohditaan, missä tilanteissa haluaa mennä mielipaikkaansa, mitä siellä tapahtuu ja miltä sieltä tuntuu lähteä pois, Korpela kertoo.

    Metsäkävelyllä etsitään mielipaikkoja tai mielimaisemia, joita katsellessa ajatukset ja olotila rauhoittuvat. Harjoitteiden tavoitteena on, että ihminen yrittäisi painaa maiseman mieleensä ja käyttää sitä muistiavaimena stressaavissa tilanteissa, kuten vaikka joutuessaan esiintymään julkisesti.

    Korpela on tutkimuksissaankin esittänyt käsitteen ”mielipaikkaresepti”. Tällä hän tarkoittaa, että ihmisten olisi hyvä pysähtyä miettimään omaa elinympäristöään, mielipaikkojaan ja niiden vaikutusta omaan itseensä.

    – Mielipaikkaresepti on ikään kuin kiertotie niille, jotka eivät innostu liikuntasuosituksista ja kehotuksista harrastaa hengästyttävää liikuntaa kolmesti viikossa hyvän terveyden ylläpitämiseksi. Sen sijaan, että miettisi, kuinka usein menee ulos, voisikin yrittää etsiä arkiympäristöstään mielipaikkoja. Minkä paikan valitset, kun lähdet ulkoiluttamaan koiraa? Entä mitä reittiä pyöräilet mieluiten töihin?

    – Samalla ihminen tulee tietoiseksi siitä, minkälainen oma elinympäristö on. Elinympäristön laadulla on vaikutusta mielialaamme ja kokemukseen itsestämme, Korpela sanoo.

     

    Joissain tutkimuksissa Korpela on myös kysynyt ihmisiltä, mikä on epämiellyttävin tai masentavin paikka jossa he ovat olleet tai joka heidän arkiympäristöstään löytyy. Ihmisten tuntemukset näistä epämiellyttävistä paikoista ovat vaihdelleet lievästä vihantunteesta jopa raivoon asti, kun esimerkiksi jokin kaunis pala metsää on kaadettu tai oikein rumaa rakennusta on alettu rakentaa lähiympäristöön.

    – Terveystutkimuksista tiedetään, että tällaiset vahvat tunnetilat ovat yhteydessä esimerkiksi flunssan ja muiden sairauksien oireisiin. Ihmisen mielialalla on vaikutusta myös sairastumiseen.

    Monet kertovat mielipaikkakokemuksissaan jopa surun ja menetyksen tunteista, kun vaikka metsä, jossa lapsena aina leikittiin, kaadetaan ja sen tilalle rakennetaan taloja. Silloin oma kävelyreittikin pitää suunnitella uudestaan, ja koska mielipaha on niin suuri, ja ihminen joutuu tekemään stressityötä.

    Kaikkien mielipaikka ei ole luontoympäristössä, vaan niin sanottuja city-ihmisiäkin löytyy. Korpelan mukaan kaupungeissa asuvista yllättävän harvat kuitenkin sanovat mielipaikakseen jonkin urbaanin ympäristön.

    – Kun tutkimme helsinkiläisten ja tamperelaisten, eli ehkäpä urbaanimpien suomalaisten, mielipaikkoja, vain noin 6–15 prosenttia vastaajista kertoi mielipaikkansa olevan jossain rakennetussa ympäristössä.  60 prosenttia sen sijaan sanoi mielipaikakseen luontoympäristön ja n. 20–30 prosenttia oman kodin tai esimerkiksi sohvannurkan, Korpela kertoo.

    – Kauniissa ympäristössä ihminen haltioituu ja saa voimavaroja sekä kokee, että elämä on kaunista ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Luonnossa usein tajuaa, että elämässä on jotain hienompaa ja suurempaa kuin mitä ihminen kykenee suunnittelemaan.

    Tutkimukseen voi ilmoittautua ja osallistua koko kesän ja alkusyksyn ajan.
    Ota yhteyttä tutkijoihin, jos haluat mukaan tutkimukseen.
    Tutkimuksen verkkosivut: http://www.uta.fi/yky/metsakavelyt
    Tutkimuksen Facebook-sivut: https://facebook.com/metsakavelyt/
    Sähköposti: mailto:restowalk@uta.fi

     

    Teksti Ida Vahtera
    Kuvat Jonne Renvall