Lapsen ehdoilla, vanhemmat enemmän mukana

    ukkelit2Päivähoidon arki muuttuu, kun kasvatuksen rooli vahvistuu entisestään.

     

    Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on käynnissä suuri muutos. Aiemmin varhaiskasvatuslaki lähti työvoimapoliittisesta näkökulmasta: Lapselle on saatava hoitopaikka, kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa. Uusi laki lähtee lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen.

    Lain muutosta ei ole vielä omaksuttu hyvin, sanoo varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta.

    Osoitus tästä on esimerkiksi keskustelu subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Hallitus päätti rajata lapsen päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa, jos molemmat vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Kunnat voivat kuitenkin itse päättää, rajaavatko ne oikeutta.

    Karilan mielestä keskustelussa kummittelee edelleen ajatus siitä, että varhaiskasvatuksen päätarkoitus on vanhempien tarve saada lapselle hoitoa työssä ollessaan.

    – Nämä tarpeet eivät tietenkään ole toiselleen ristikkäisiä. On lapsen hyvinvointia tukevaa, että vanhemmilla on mahdollisuus hankkia elanto perheelle.

     

    Lastentarhanopettajien työssä tulee jatkossa korostumaan pedagoginen vastuu.

    – Aiemmin päiväkodeissa on ollut vanhaa kulttuurista tapaa toimia – usein on toimittu aikuisjohtoisesti. Pikkuhiljaa sitä pitää kyetä arvioimaan kriittisemmin suhteessa uusiin vaatimuksiin, sanoo varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Elina Fonsén.

    Uuden lainsäädännön tueksi uudistetaan valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Varhaiskasvatuksen keskiössä on lapsi, lasten vertaissuhteet ja osallisuus. Leikki, taide, liikunta ja kaikenlainen ilmaisu ovat lapsille ominaisia oppimistapoja.

    Muutoksiin valmistaudutaan lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksessa Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikössä. Opetushallituksen rahoittama koulutus kestää kolme lukukautta.

    Täydennyskoulutuksessa lastentarhanopettajat ovat etsineet kehittämiskohteita omista työyhteisöistään. Päiväkodeissa on esimerkiksi lisätty liikuntaa ja muutettu päivälepokäytäntöjä.

    – Sekin on lapsen itsemääräämisoikeutta, että ei pakoteta päiväuniin, vaan on lepohuoneita. Tämäkin tukee lapsen osallisuuden kokemusta, Elina Fonsén kertoo.

    – Osassa kuntia kehittämishankkeiden tuottamat hyvät käytännöt ovat laajentuneet myös koko alueen varhaiskasvatukseen, sanoo varhaiskasvatuksen yliopisto-opettaja Tuulikki Ukkonen-Mikkola.

     

    Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Kirsti Karila ja Elina Fonsén ohjaavat täydennyskoulutuksia lastentarhanopettajille. Samalla kerätään tutkimusaineistoa.

    Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Kirsti Karila ja Elina Fonsén ohjaavat täydennyskoulutuksia lastentarhanopettajille. Samalla kerätään tutkimusaineistoa.

    Lastentarhanopettajien työtä muuttaa myös lapsiryhmien kasvaminen. Uudessa laissa todetaan lisäksi, että vanhemmilla on oikeus vaikuttaa laajemminkin siihen, millaista kasvatusta päiväkodissa annetaan. Aiemmin vaikutusmahdollisuudesta on puhuttu vain vanhempien oman lapsen kohdalla.

    – Vaikutusmahdollisuuden toteuttaminen tulee olemaan haasteellista, koska tässä vanhemmat tulevat instituution reviirille. Vanhemmat ovat hyvin moninainen ja monikulttuurinen joukko. Se vaatii päiväkotien henkilöstöltä oman osaamisen kehittämistä, Kirsti Karila sanoo.

    – On kuitenkin selvää, että vanhempien osallisuutta tarvitaan, ja siksi tarvitaan uusia yhteistyökäytäntöjä.

    Lapsen pitäisi olla keskiössä, mutta miten se onnistuu, kun ryhmäkoot kasvavat ja lapset ryhmissä saattavat vaihtua taajaan?

    Karilan mielestä tässä tilanteessa on erittäin haasteellista rakentaa lapselle mielekäs ympäristö, joka ei olisi liian kuormittava.

    – Paljon tapahtuu muutoksia, ja kaikki muutokset eivät todellakaan ole hyvään suuntaan. Mutta arjessa on joka tapauksessa elettävä. Henkilöstön osaaminen on keskeisessä asemassa, Karila sanoo.

     

    Varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa pyritään puuttumaan käytännön ongelmiin.

    On esimerkiksi päiväkoteja, jotka ovat auki ympäri vuorokauden, jotta vuorotöissä käyvät vanhemmat saavat lapsensa hoitoon. Näiden lasten esiopetuksen toteuttaminen on ollut hankalaa. Määritelläänkö yön yli hoidossa olleille lapsille lain edellyttämä esiopetusmäärä, vaikka se keskeyttäisi heidän vapaapäivänsä kotona?

    – Koulutuksessa etsitään keinoja, jotta pedagogiikka voisi toteutua esiopetuksessa kaikkien lasten kohdalla. Mutta niin, että myös lapsen oikeus vapaa-aikaan toteutuu, Elina Fonsén sanoo.

    – Suomessa on esitetty ajatuksia, että pedagogiikka pitäisi sitoa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Meidän ajatuksenamme on, että lapset itsekin mieltävät oman oppimisensa niin, että se tapahtuu kaikkialla. Oppiminen ei ole niin formalisoitua kuin myöhemmissä vaiheissa, Kirsti Karila lisää.

     

    Täydennyskoulutuksessa kerätään samanaikaisesti tutkimusaineistoa opintotehtävistä ja niiden pohjalta käydyistä keskusteluista.

    – Tulokset osoittavat, että lastentarhanopettajat kokevat itse tuottavansa toimintakulttuuria varhaiskasvatukseen ja tunnistavat hyvin onnistumisia ja häiriöitä työssään, sanoo kurssin opettaja Tuulikki Ukkonen-Mikkola.

    – Häiriöksi on koettu esimerkiksi työn katkelmallisuus.

    Tutkimuksen tuloksista keskustellaan myös koulutettavien kanssa. Tämä antaa heille laajemman, yhteiskunnallisen näkemyksen varhaiskasvatukseen ja auttaa sijoittamaan oman päiväkotiryhmän tapahtumat suurempaan mittakaavaan.

    – Monet suhtautuvat muutoksiin yllättävän hyvin. Jotkut tutkijat sanovat, että muutos työssä on hyvä ja motivoiva asia. Toki muutosta ei saa olla liikaa.

     

    Varhaiskasvatus

    • Lapsen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa painottuu pedagogiikka. Tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista ja edistää hyvinvointia.
    • Varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai kerho- ja leikkitoimintana.
    • Jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta. Vanhemmat päättävät lapsensa osallistumisesta varhaiskasvatukseen.

    Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

     

    Rentolassa opitaan rauhoittumaan

     

    ukkelit3

    Päiväunet tiettyyn kellonaikaan ovat joillekin lapsista pakkopullaa. Nokialaisissa Alhoniityn ja Tyttölän päiväkodeissa päätettiin ottaa uinumiseen uusi lähestymistapa, ja päiväkodeissa aloitettiin Rentolatoiminta.

    Rentola ja päivälepokäytänteiden kehittämistyö sai alkunsa ristiriidasta. Lasten tarpeet ja päivälepokäytännöt eivät vastanneet toisiaan.

    – Sen sijaan, että yritettäisiin sovittaa lapsia päivälepomuottiin, pitäisikin muokata päivälepoympäristöä, kertoo Alhoniityn päiväkodin lastentarhanopettaja Heidi Javanainen.

    Rentolan keskeisenä tavoitteena on rentoutumisen oppiminen kasvattajien johdolla. Nyt tavoitteita on syvennetty vuorovaikutus- ja tunnetaitojen vahvistamiseen. Rentolassa on keskeisenä osana myönteinen koskettaminen esimerkiksi satuhieronnan avulla.

    Rentolatoimintaa on toteutettu parin vuoden ajan Alhoniityn päiväkodissa. Tyttölän päiväkodissa Rentola on ollut osa arkea tämän vuoden tammikuusta lähtien.

    – Palaute perheiltä ja lapsilta on ollut erittäin positiivista. Rentolatoiminta on selvästi tuonut päivälepoasiaan positiivista ulottuvuutta, kertoo Tyttölän päiväkodin lastentarhanopettaja ja varajohtaja Kirsi Sievinen.

    Sekä Javanainen että Sievinen uskovat, että uusi varhaiskasvatussuunnitelma selkeyttää arkea päiväkodissa.

    – Lasten ja vanhempien osallisuus ja kuuleminen ovat myös uuden vasun keskeisiä asioita. Tähän haasteeseen ja mahdollisuuteen olemme tarttuneet jo omassa kehittämistehtävässämme.

     

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvat Jonne Renvall