Kunnat elinvoiman asialle

    kuntakuvitusJR

    Miten kunta voi palvella parhaiten asukkaitaan? Suomessa tätä ei ole ikinä aiempina vuosikymmeninä pohdittu, vaikka kuntarakenne on ollut murroksessa jo pitkään. Keskustelu on jumittunut kuntien kokoon ja määrään.

    Uudessa kilpailussa pikkukunnillakin on mahdollisuudet menestyä.

     

    Parhaillaan käynnissä oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus pakottaa kunnat uuteen rooliin. Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta uskoo, että uudistus vie kunnat peruskysymysten ääreen: Mitä tarvitaan, että ihminen voi elää ja viihtyä kotikunnassaan?

    – Kuntien roolissa korostuu tulevaisuudessa elinvoiman vaaliminen, Haveri sanoo.

    Elinvoimaan kuuluvat vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet, kulttuuri ja liikunta, koulut, hyvä asuminen ja työllisyys. Nämä kaikki jäävät edelleen kuntien kontolle.

    Kunnilla on myös merkittävä työ vaivojen ja sairauksien ennaltaehkäisyssä, vaikka varsinaiset sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut ovat maakunnissa. Kuntopolut, harrastusmahdollisuudet ja vapaaehtoistoiminta voivat olla avain siihen, että ihmiset tarvitsevat vähemmän varsinaisia terveydenhoitopalveluja.

    Yksinäisyys on monien tahojen mielestä yksi suurimpia terveysongelmia aiheuttavista tekijöistä – voisiko kunta auttaa torjumaan yksinäisyyttä ja parantaa asukkaiden elämän laatua?

    – On iso asia, miten terveydenhuollon yhteistyö kuntien ja maakuntien välillä saadaan järjestymään niin, että ennaltaehkäisy ja sairaanhoito toimivat yhteen. Siinä voidaan myös epäonnistua, Haveri sanoo.

    Kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen lisää, että sote-ratkaisu tulee sovittaa yhteen myös muihin kunnan toimiin. Yksi tärkeimmistä on maankäytön suunnittelu.

    – Kuntiin jää valtavan voimakas väline eli maankäytön suunnittelu, jolla määritetään se, millaista kunnassa on tulevaisuudessa elää, Airaksinen sanoo.

    Jenni Airaksinen ja Arto Haveri pitävät sote- ja aluehallintouudistuksen suurimpana ongelmana sitä, että maakunnat pakotetaan samaan muottiin, vaikka olosuhteet ovat hyvin erilaiset eri puolilla Suomea.

    Jenni Airaksinen ja Arto Haveri pitävät sote- ja aluehallintouudistuksen suurimpana ongelmana sitä, että maakunnat pakotetaan samaan muottiin, vaikka olosuhteet ovat hyvin erilaiset eri puolilla Suomea.

     

    Uudistus tulee tasapainottamaan Suomen kuntarakennetta. Kilpailussa pienillä kunnilla on yhtäläiset, ellei jopa paremmat mahdollisuudet menestyä kuin suurilla kaupungeilla.

    – Mitä enemmän kuntalaiset kokevat kunnan omakseen, ovat siitä ylpeitä ja haluavat toimia kunnan hyväksi, sitä paremmat mahdollisuudet kunnilla on pärjätä, Arto Haveri sanoo.

    Haveri näkee paljon myönteisiä mahdollisuuksia sote- ja aluehallintouudistuksessa. Se voi selkeyttää kunnan roolia ja palauttaa sitä peruslähtökohtiinsa. Jatkossa kunnan ”hyvyydessä” kyse ei ole enää teknisten palvelujärjestelmien toiminnasta, vaan osallistumisesta ja paikallisdemokratiasta.

    Mitä palveluorientoituneempi kunnan rooli on, sitä paremmassa asemassa isot kunnat ovat. Mitä pienempi palveluiden merkitys on, sitä enemmän kaiken kokoiset kunnat voivat halutessaan menestyä. Osittain tämän vuoksi suuret kaupungit ovat olleet enemmän huolissaan uudistuksesta kuin pienet ja keskisuuret kunnat.

    – Menestyminen tulee olemaan kiinni kuntien kekseliäisyydestä ja taidosta hyödyntää omia vahvuuksiaan.

    Haverin mukaan Tampere on ollut pitkään edelläkävijä isojen kaupunkien joukossa. Pudasjärven kunta Pohjois-Pohjanmaalla on toinen hyvä esimerkki edistyksellisestä kuntatoiminnasta, jossa kokeillaan aina uusia keinoja osallistaa kuntalaisia. Parhaillaan Pudasjärvellä on käynnissä osallistavan budjetoinnin kokeilu, jossa kunnan eri osien asukkaille annetaan käyttöön tietty budjetti, jota he voivat käyttää omalla asuinalueellaan haluamallaan tavalla.

     

    Kunnissa suhtautuminen uudistukseen on jakautunut kahtia. Kunnallispolitiikan tutkijat kiertävät säännöllisesti ympäri Suomea asiantuntijatehtävissä, ja suhtautumisen ääripäät ovat tulleet tutuiksi.

    – Ensimmäinen porukka sanoo, että tämä on Suomen kunnallishallinnon loppu ja että kunnista tulee keskustelukerhoja, joilla ei ole todellista valtaa, Arto Haveri kertoo.

    – Toinen näkökulma on se, että uudistus pelastaa kunnallishallinnon. On helpotus, kun päästään irti raskaasta palvelukokonaisuudesta, jota ei olla koskaan pystytty kunnolla hallitsemaan.

    Jenni Airaksisen mielestä tekeillä olevan uudistuksen suurin ongelma on, että Suomea katsotaan yhtenä kokonaisuutena. Väestö- ja aluekehityksen, palvelutarpeiden ja kuntien johtamisen näkökulmasta kehitys on täysin eriytynyttä eri puolella Suomea.

    – Maakuntamalli sopii hyvin vähäväkisiin, taantuviin maakuntiin. Se sopii esimerkiksi Kainuuseen, jossa on onnistuttu pitämään yllä hyvin hajautunut rakenne hyvin kohtuullisilla resursseilla. Mutta miten se sopii kasvavien kaupunkiseutujen ympärille?

    – Alueilla, jossa maakuntauudistuksen mittakaavaa ei koeta onnistuneeksi, ollaan aika suurissa ongelmissa. Tämä tarkoittaa lähinnä Pirkanmaata, Varsinais-Suomea ja Uuttamaata, Airaksinen sanoo.

     

    Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa on seurattu tarkkaan, miten Kainuun maakuntakokeilu onnistui ja mitä mieltä alueen asukkaat siitä olivat. Kainuussa valittiin kaksi kertaa maakuntavaltuusto suoralla kansanvaalilla. Sote-palvelut ja toisen asteen koulutus olivat maakunnan vastuulla vuoteen 2012 asti, jolloin kokeilu päättyi.

    Tutkijat jalkautuivat alueen kuntiin ja kysyivät, mikä on kunnan rooli nykypäivän Kainuussa?

    Tutkimuksessa tuli esiin hyvin erilaisia ajatuksia kunnan perustehtävästä. Kainuusta löytyi muun muassa hyvinvointikuntia, elinkeinokuntia ja perinnekuntia. Kesällä eloon heräävät mökki- ja matkailukunnat kokivat olevansa enemmän yhdistystoiminnan alustoja, jotka antavat koordinoivat tapahtumatoimintaa kunnassa.

    – Sotkamo on hyvä esimerkki siitä, miten kuntaa kehitetään tulopuoli edellä. Koitetaan luoda mahdollisuuksia matkailulle ja yrittäjyydelle yritetään jakaa sitä hyvää, mikä sieltä tulee, laajemmalle alueelle, Jenni Airaksinen kertoo.

    Samaan aikaan kerättiin tutkimusaineistoa Etelä-Karjalassa, jossa sosiaali-ja terveyspalvelut hoidetaan yhdeksän kunnan kuntayhtymässä eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote). Eksotea on pidetty koko maata koskevan sote-uudistuksen kannalta hyvänä ja toimivana mallina.

    Etelä-Karjalassa elinkeinokuntien näkökulmasta sote ei ollut menetys, vaan siitä luopuminen jopa jossain määrin helpotti kunnan keskittymistä tulopuoleen. Kuntien ja maakunnan yhteistyö ei kuitenkaan suju automaattisesti. Etelä-Karjalassa kuntiin on palkattu palvelujohtajia, jotka huolehtivat, että vuorovaikutus kunnan ja Eksoten välillä toimii.

    Yksi mielipide yhdisti kaikkia tutkimuskuntia Kainuussa ja Etelä-Karjalassa: Kunnan päätehtävinä pidettiin paikallista demokratiaa ja toimintojen koordinoimista.

     

    Miten kunnille lopulta käy?

    Kunnallishallinto on merkittävä osa eurooppalaista demokratiaa, sanoo professori Arto Haveri. Jokaisessa Euroopan maassa on kunnallishallinto, vaikka kuntien tehtävät, koko, taloudellinen perusta ja oikeudellinen asema vaihtelevat.

    Suoralla vaalilla valittu kunnallishallinto antaa ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa paikallisiin asioihin.

    – Uudistuksen jälkeenkin suomalaisen kunnan tehtävät ovat edelleen keskimääräistä suuremmat, kun vertaa tilannetta muihin Euroopan maihin. Kuntien tehtäväkenttä on edelleen laaja, Arto Haveri sanoo.

    – Tästä näkökulmasta voi sanoa, ettei kunnallishallinto katoa mihinkään, vaan pikemminkin lähestyy eurooppalaista keskitasoa, jossa palvelutehtävät eivät ole niin laajat. Näin kunnat pääsevät keskittymään enemmän demokratian toteutumiseen.

     

    Kuntien rooli muuttuu

    • Juha Sipilän hallitus aloitti sote- ja aluehallintouudistuksen, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta uusien itsehallintoalueiden eli maakuntien järjestettäviksi.
    • Tämän hetken päätöksen mukaan maakuntia on tulossa 18 kappaletta.
    •  Professori Arto Haveri ja yliopistonlehtori Jenni Airaksinen ovat asiantuntijajäseniä parlamentaarisissa ryhmissä, joissa uudistusta valmistellaan.
    •  Viime vuonna tutkijat olivat mukana Kuntaliiton Tulevaisuuden kunta -hankkeessa, jossa hahmoteltiin kuntien roolia muutoksen jälkeen. Hankkeeseen osallistui 30 kuntaa ja kaupunkia.

     

    Lue myös artikkelin toinen osa ”Kansalaisilta ei ole kysytty mitään”.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvitus Jonne Renvall