Tamperelaisia Tiitisen listalla

    Tampereen yliopisto teki vuodesta 1976 lähtien virallisia yhteistyösopimuksia sosialististen maiden yliopistojen kanssa. Ensimmäisiä olivat Puolan Łodzin yliopiston, DDR:n Karl-Marx Universitätin (Leipzig) ja Ukrainan Kiovan yliopiston sopimukset. Sopimuspykälät eivät estäneet yhteistyön leppoisaa sujumista. Neuvostoliittolaiset osapuolet näyttivät välillä herrallista vallankäyttöään. Esimerkiksi Kiovan yliopiston rehtori ei hyväksynyt tulkikseen naispuolista yliopistomme lehtoria. ”Naiset eivät jaksa kantaa matkalaukkuani.”

    Osallistuin pari vuosikymmentä näihin neuvotteluihin ja vierailuihin. Oli selvää, että itäiset kumppanit lähettivät Tampereelle vain luotettavia persoonia, joiden sujuva englannin kielen taito aina katosi Suomen rajalla. Vieraamme eivät yleensä halunneet keskustella poliittisista asioista. Me puolestamme näyttäydyimme heidän luonaan vieraillessamme vapaan maan kaikesta vapaina keskustelijoina. Karl-Marx -yliopiston professori, ystäväni, saattoi tiedustella minulta viidennen olutkolpakon jälkeen bierstubessa Suomen ja Yhdysvaltain suhteista. Ei tullut mieleenikään, ettenkö olisi kertonut, mitä Aamulehti ja Matti Pitko olivat juuri asiasta värikkäästi kirjoitelleet.

    Itävierailijoiden piti luonnollisesti laatia matkan jälkeen raportti matkastaan. Sen sisältö ja sävy ratkaisivat, miten helposti tutkija pääsi seuraavalle matkalle länteen. Ymmärrettävästi raportissa oli syytä värittää leppoisat keskustelut ”salaisten” tietojen työlääksi hankkimiseksi. Tyypillistä, että Tampereen yliopistossa vieraileva neuvostoliittolainen professori heti tiedusteli tietä Hervantaan Teknillisen korkeakoulun kirjastoon. Hän ei raportissaan maininnut, että ”salaiset” tiedot oli noukittu julkisen kirjaston julkisista teoksista tai lehdistä.

    Parjanen kgb

    Vararehtorit Matti Parjanen ja Juri Suharev allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Tampereen yliopiston ja Moskovan lingvistiikan yliopiston välillä 1993. Tilaisuus järjestettiin Moskovan KGB:n julmankuuluisan päämajan kellarissa. Karu huone oli kaakeloitu kattoon saakka, seinällä vain yksi pesulavuaari. Mitähän jälkiä peiteltiin yhdellä seinäverholla?

    Suomessa on vuosia käyty tiukkaa vääntöä, pitäisikö DDR:n ”vakoojista” laadittu ns. Tiitisen lista julkistaa. Hirttolavan köydet on jo rasvattu. Julkistamisen puoltajat ovat perustelleet vaatimustaan sillä, että tällä vakoilulistalla ei ole tunnettuja poliitikkoja. Mutta entä tavalliset suomalaiset, heidätkö voidaan uhrata? Silmissäni näen listalla Tampereen yliopiston valtio-opin lehtorin Mikko Möttösen (nimi muutettu), joka oli Leipzigissa vieraillessaan kertonut ”salaisia” tietoja Suomen poliittisesta tilanteesta (siis referoinut omaa englannin kielistä väitöskirjaansa). Hänen DDR-kollegansa oli puolestaan noutanut lisäansioita Stasin palkkatoimistosta.

    Tiitisen listan julkaisemisen jälkeen Some-Suomi pääsee käsiksi YTT Möttöseen. Hänen perheellään ei ole mitään mahdollisuutta pelastautua. Lapset saavat koulussa maahanmuuttajan statuksen. Vaimon ura Tampereen kaupungin rakennusvalvonnassa katkeaa. Mikko-tohtorin Leipzigin ystävä oli päässyt näkemään San Franciscon ja Golden Gaten. Sillalla hän onnitteli itseään taitavasti kirjoitetuista Tampereen matkaraporteistaan.

    Voi, miksi Mikko menikään lainaamaan väitöskirjaansa ja Aamulehteä.

    Matti Parjanen
    Kirjoittaja on kamarineuvos.