Kulttuurivastaavasta kaupungin johtajaksi

    Ikonen Anna_Kaisa JRAnna-Kaisa Ikonen, 38

    Tampereen kaupungin pormestari

    • Opiskeli pääaineenaan sosiaalipolitiikkaa. Sivuaineita sosiaalipsykologia, kasvatustiede, yrityksen hallinto ja tulevaisuudentutkimus. Suorittanut sosiaalityöntekijän pätevyyden.
    • Perustutkinto-opiskelijana Tampereen yliopistossa 1996–2001. Jatko-opintoja vuodesta 2003 alkaen, tohtorinväitös 2009.
    • Vaihto-opiskelujakso Ruotsin Örebrossa.
    • Opiskeluajan työpaikkoja mm. työministeriö, Tampereen yliopisto, kehitysvamma- ja mielenterveysjärjestö sekä Särkänniemen hattarakoju.

     

    Millainen opiskelija olit? Aktiivinen ja innostuva. Tein aika laajan tutkinnon, koska monet aihealueet kiinnostivat. Elin myös hyvin sosiaalista elämää: Istuin opiskelukavereiden kanssa Alakuppilassa, osallistuin kaikenlaisiin opiskelijatapahtumiin ja bileisiin ja järjestinkin niitä. Toimin myös oman ainejärjestömme puheenjohtajana ja kulttuurivastaavana.

    Parhaat muistosi opiskeluvuosilta? Ne liittyvät ihmisiin, joihin sai opiskeluaikana tutustua ja joiden kanssa sai viettää useita ikimuistoisia hetkiä. Monet heistä kuuluvat parhaisiin ystäviini edelleen.

    Mikä oli väitöskirjasi aihe? Työttömyyseläkejärjestelmä ja muuttuvat intressit. Tutkimus työttömyyseläkejärjestelmän ohjausvaikutuksen kehityksestä ja sosiaalipoliittisen roolin muutoksesta.

    Mitä teit valmistumisen jälkeen? Siirryin työelämään jo vähän ennen virallista valmistumistani.

    Tärkein saamasi oppi, mikä opiskeluajalta jäi mieleen? Voi, niitä on monta! Ehkä vastauksen voisi kiteyttää tiedon pääomaan ja sosiaaliseen pääomaan: Yliopisto sytytti tieteen kipinän, kasvatti kiinnostusta ja ymmärrystä yhteiskunnallisiin asioihin ja antoi eväitä kriittiseen ajatteluun. Myös opiskeluaikana syntyneistä tuttavuuksista on rakentunut laaja verkosto.

    Mitä haluaisit sanoa opiskelujen aikaiselle itsellesi? Sanoisin tämän päivän mottoni kautta: ”Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella.”

    Teksti Satu Saari
    Kuva Jonne Renvall