Huliganismi huoletti Neuvostoliitossa

    Ira Jänis-Isokangas

    Ira Jänis-Isokangas

    Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla: käsitteet, politiikka ja käytännön toimet

    Soviet power and campaign against hooliganism in the 1920s: concepts, politics and practicies

     

    Väitöskirja tarkastettiin 11.3.2016. Vastaväittäjänä oli professori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta.

     

    Kuka olet?  FM väit. Ira Jänis-Isokangas, 46, Helsinki, tieteenala historia.

     

    Mitä tutkit?  Tutkin huliganismin käsitteen kehittymistä ja käyttöä vallankumouksen ja sisällissodan läpikäyneessä neuvostovaltiossa. Tutkin myös, minkälaisin toimenpitein neuvostovalta taisteli huliganismia vastaan. Halusin ymmärtää, miksi huliganismi nousi yhteiskunnan huolenaiheeksi uuden talouspolitiikan eli NEP-kauden Neuvostoliitossa.

     

    Mitä tuloksia sait? Huliganismin käsite kehittyi yhdessä neuvostovallan kanssa. Neuvostovalta koki humalaisten aiheuttamat järjestyshäiriöt ja sattumanvaraisen ilki- ja väkivallan yhteiskunnalle vaarallisena ilmiönä, jota se pyrki rankaisupolitiikalla ja hallinnollisin kampanjoin kitkemään. Huliganismin käsitettä käytettiin myös laajemmin kuvaamaan sallitun rajoja. Kampanjat, jotka pyrkivät muokkaamaan kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta, epäonnistuivat usein tai niillä oli neuvostovallan kannalta tarkoittamattomia seurauksia. Analyysi taistelusta huliganismia vastaan paljastaa, että neuvostovalta ei ollut maaseudulla vielä 1920-luvun puolessavälissäkään täysin vakiintunut.

     

    Mikä oli parasta tutkimuksen teossa?  Arkistotyö Venäjällä oli kaikista esteistä huolimatta antoisinta aikaa. Onnistumisen tunne, kun sitkeän yrittämisen ja epäonnistumisten jälkeen löysin sisäasiainkansankomissariaatin monisataasivuisen huliganismia koskevan raportin, oli suuri.

     

    Mikä oli hankalinta?  Itsenäisen ja toisinaan hiukan yksinäisen tutkimusprosessin koossapitäminen. Onneksi sain purettua ajatuksia ohjaajani Sari Autio-Sarasmon kokoamassa vertaistukiryhmässä sekä laitoksen ja tohtoriohjelmien järjestämissä jatkokoulutusseminaareissa.

     

    Mitäs nyt?  Kehittelen uutta tutkimusta yhteiskunnalliseen turvallisuuteen liittyvistä käsitteistä Venäjällä ja jatkan Koneen säätiön rahoittaman suomalais-venäläisen jatkokoulutusverkoston FRRESH:in koordinoimista Aleksanteri-instituutissa.