Ei tutkijaa ilman digiä

    Digitaalinen työ on uutta akateemista työtä, eikä sitä voi jättää tekemättä, sanoo professori Maryanne Dever.

    Digitaalinen työ on uutta akateemista työtä, eikä sitä voi jättää tekemättä, sanoo professori Maryanne Dever.

    Kuka olet ja mitä teet – tiedon pitää löytyä helposti netistä.

     

    Akateeminen työ on muuttunut ratkaisevasti lyhyessä ajassa. Tutkijan taitoihin kuuluu näkyminen internetin akateemisissa yhteisöissä, Twitter mukaan lukien. Sellaiset seikat, kuten kuinka monta kertaa tutkimusta ladataan tai jaetaan sosiaalisessa mediassa, ovat tulossa yhä tärkeämmiksi tutkimuksen vaikuttavuuden mittareiksi, sanoo professori Maryanne Dever Sydneyn teknillisestä yliopistosta.

    – Työnantajien, tutkimusrahoittajien tai tutkimuspartneria etsivien pitää pystyä ymmärtämään, kuka olet tutkijana, mitä teet, ja mihin olet urallasi suuntautumassa. Selkeä tutkimustarina on erittäin tärkeä, Dever sanoo.

    Ensimmäinen askel on luoda tutkijaprofiili palveluun, jossa profiili säilyy, vaikka työnantaja vaihtuisi. Näitä palveluja ovat esimerkiksi Academia.edu, Google Scholar, ORCID ja ResearchGate.

    Profiilit eivät ole vain itsensä esittelyä varten, vaan niiden avulla verkostoidutaan ja määritellään omaa paikkaa akateemisessa yhteisössä.

    Tampereen yliopiston tutkijakoulu kutsui Maryanne Deverin luennoimaan ja pitämään työpajaa tutkijan digiprofiloitumisesta. Työpajassa väitöskirjatutkijat pääsivät luomaan omia profiilejaan internettiin.

    Vaatimattomuus tulee monesti tielle itsensä profiloimisessa. Moni nuorempi tutkija ajattelee, että itsensä esiintuominen sopii vain jo asemansa vakiinnuttaneille tutkijoille. Deverin mielestä asia on juuri päinvastoin.

    – Nämä ovat välineet, joiden avulla sinut löydetään ja työtäsi ymmärretään paremmin. Erityisesti nuorten tutkijoiden pitäisi käydä heti rakentamaan digitaalisia profiilejaan.

     

    Tutkimus elää nykyään vahvasti digitaalisessa muodossa.

    – Digitaalinen versio tutkimuksesta on jo paljon tärkeämpi kuin kova kopio. Emme ole kovin kaukana siitä pisteestä, että moni kustantaja lopettaa tieteellisten aikakauslehtien paperiversioiden julkaisemisen, Maryanne Dever sanoo.

    Sosiaalinen media auttaa tutkimusta löytämään yleisönsä. Dever itse oli alkuun skeptinen esimerkiksi pikaviestipalvelu Twitterin suhteen, mutta hän muutti mielensä, kun hän teki toimittamalleen julkaisulle Twitter-profiilin ja huomasi, kuinka paljon se lisäsi vuorovaikutusta lukijoiden kanssa.

    – Twitterillä on ilmiselvästi hyvin syvällisiä käyttötarkoituksia akateemikoille. Se on yksi tehokkaimpia ja nopeimpia välineitä kertoa, mitä tutkimuksessa on meneillään.

     

    Twitterillä on hyvin syvällisiä käyttötarkoituksia akateemikoille.
    Marianne Dever 

     

    Muutos tutkimuksen toimintakentässä on tapahtunut nopeasti. Selän kääntäminen muutokselle ei auta. Sen sijaan jokainen voi valita, miten haluaa olla netissä esillä, sanoo Tampereen yliopiston tutkijakoulun yliopistonlehtori Pirjo Nikander.

    – Omasta tutkimuksestaan tiedottaminen digitaalisissa ympäristöissä on omaehtoista, ja jokainen tutkija tekee omat ratkaisunsa. Eri välineet on hallittava teknisesti, mutta tärkeää on myös ymmärtää tyyli jolla niissä viestitään.

    Itsensä brändääminen on monille suomalaisille vielä vieras ajatus. Asian voi kuitenkin ajatella yksinkertaisemmin: Tutkija tekee työtä, johon hän uskoo. Miksi siitä ei kertoisi laajemmalle yleisölle?

    – Klassinen, hieman vanhentunut ajatus tutkijan ja median yhteistyöstä on se, että media ottaa yhteyttä ja sitten vääristelee ja kääntelee tutkijan sanoja ja käyttää niitä omiin tarkoitusperiinsä, Nikander sanoo.

    – Uudet digitaaliset mahdollisuudet avaavat areenan, jolla tutkija voi ainakin lähtökohtaisesti itse määritellä, mistä hänen tutkimuksessaan on kysymys.

    – Sanon lähtökohtaisesti, koska digitaalinen media on aika arvaamaton. Toisaalta myös tietojen oikaiseminen on netissä nopeaa, ja tutkija voi osallistua jatkokeskusteluun.

    Tutkijakoulu on järjestänyt luentoja ja kursseja tieteen popularisoimisesta ja yliopiston kolmannesta tehtävästä eli yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Maryanne Deverin luento avasi teeman tutkijoiden digiprofiloitumisesta. Jatkossa diginäkyvyyttä tullaan käsittelemään tutkijan taidoista puhuttaessa läpi koko tohtoriopintojen.

    – Motivaationa on se, että mitä enemmän tutkijamme ja väitöskirjatutkijamme näkyvät erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä, sitä enemmän se lisää Tampereen yliopiston näkyvyyttä, Pirjo Nikander sanoo.

     

    Maailmalla yliopistot näkevät paljon vaivaa tutkijoidensa diginäkyvyyden kohentamiseksi. Professori Maryanne Dever uskoo, että tähän asiaan satsaaminen voi antaa Tampereen yliopistolle etumatkaa muihin suomalaisyliopistoihin verrattuna.

    – Tampereen yliopisto on selkeästi ryhtynyt rakentamaan omaa tutkimusprofiiliaan sekä Suomessa että kansainvälisesti. Jos tutkijat Tampereella sitoutuvat vakavasti kehittämään digitaalista läsnäoloaan, he voivat nopeasti ottaa etumatkaa kilpaileviin instituutioihin Suomessa, Dever sanoo.

     

    Tutkija, vaikuta verkossa

    • Tarkista, mitä netistä löytyy, kun googlaat nimesi.
    • Luo profiili ainakin Academia.eduun. Tämä profiili on hakukoneystävällinen eli se nousee ylhäälle hakutuloksissa, kun joku etsii tietoa sinusta. Muita hyviä palveluja ovat ORCID, Google Scholar ja ResearchGate.
    • Pidä yllä esittelysivua oman organisaatiosi sivuilla.
    • Muista päivittää sivuja. Vanhentunut tieto tai puolivalmis profiili ei anna hyvää kuvaa.
    • Muista myös Twitter ja bloggaamisen mahdollisuus.

     

    Kannanotto sallitaan tutkijalle

     

    Viime vuoden aikana julkisoikeuden väitöskirjatutkija Elina Todorovin tutkimusaihe on tullut ajankohtaisemmaksi kuin hän ikinä olisi voinut ajatella. Hän tutkii luvattomasti maassa oleskelevien paperittomien siirtolaisten oikeudellista asemaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintadoktriineissa, eli toisin sanottuna siirtolaisia, jotka elävät valtiossa ilman laillista oleskeluoikeutta.

    Maahanmuuttoon liittyvät uutiset ovat edelleen lähes päivittäin esillä.

    – Maahanmuutosta liikkuu myös paljon väärää tietoa. Koen yhteiskunnallisestikin tärkeäksi, että maahanmuuttoon liittyviä tosiseikkoja tuodaan kansantajuisesti esiin, Todorov sanoo.

    Nettialustoista hän käyttää viestintään muun muassa Twitteriä ja blogeja.

    – Twitterissä on helppo esitellä omia tutkimushavaintoja ja kannanottoja. Nekin lienevät tutkijalle ihan sallittuja, Todorov naurahtaa.

    Todorov tekee väitöstyötään isommassa tutkimushankkeessa, ja hän on kirjoittanut sekä hankkeen omaan blogiin että hankkeen rahoittajan, Valtioneuvoston kanslian, blogiin. Helmikuussa Politiikasta-verkkolehteen kirjoittamassaan tekstissä hän kritisoi sitä, että paperittomat maassa oleskelijat yhdistetään rikolliseen toimintaan, vaikka useimmiten siitä ei ole kyse.

    Todorov pyrkii asiantuntijaroolissaan antamaan itsestään mahdollisimman objektiivisen, faktaperäisen ja maltillisen kuvan.

    – Yleisenä puheenaiheena maahanmuuttoasiat herättävät vahvoja tunteita, joten myös tutkijan täytyy olla tarkkana, mitä julkisesti aiheesta sanoo.

    Tutkija pysyköön raameissaan? Väitöskirjatutkija Elina Todorov Johtamiskorkeakoulusta ei arastele ottaa kantaa tutkimusaiheeseensa liittyviin puheenaiheisiin – mutta aina faktatiedon pohjalta.

    Tutkija pysyköön raameissaan? Väitöskirjatutkija Elina Todorov Johtamiskorkeakoulusta ei arastele ottaa kantaa tutkimusaiheeseensa liittyviin puheenaiheisiin – mutta aina faktatiedon pohjalta.

     

     

     

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvat Jonne Renvall