Tasa-arvo työelämässä

    Häirintä työpaikoilla uhkaa jäädä piiloon, koska etenkään tilapäisissä työsuhteissa olevat nuoret eivät halua tai uskalla kertoa häirinnästä esimiehelleen, kertoo professori Päivi Korvajärvi.

    Häirintä työpaikoilla uhkaa jäädä piiloon, koska etenkään tilapäisissä työsuhteissa olevat nuoret eivät halua tai uskalla kertoa häirinnästä esimiehelleen, kertoo professori Päivi Korvajärvi.

    Työt jakautuvat edelleen naisten ja miesten töihin.

     

    Tasa-arvo suomalaisessa työelämässä ei ole juuri muuttunut viimeiseen kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana. Selkein ero naisten ja miesten välillä on ammattialoissa. Työt jakautuvat edelleen naisten ja miesten töihin. Kulttuuriset käsitykset siitä, mikä työ sopii kullekin sukupuolelle, istuvat tiukassa.

    Ammatillisen segregaation eli eriytymisen katsotaan selittävän jopa 70 prosenttia naisten ja miesten palkkaeroista. Se vaikuttaa myös ammattialojen arvostukseen.

    – Ne, jotka törmäävät sukupuolten väliseen epätasa-arvoon konkreettisesti, ovat keskijohdon naiset. He myös tunnistavat sen, sanoo sukupuolentutkimuksen professori Päivi Korvajärvi Tampereen yliopistosta.

    Myös EU on vaatinut Suomelta toimenpiteitä ammattien eriytymisen korjaamiseksi.

    Sukupuolikiintiöihin suhtaudutaan kuitenkin pääosin kielteisesti.

    – Kunnallishallinnon lautakunnissa on sukupuolikiintiöitä, ja kiintiöiden toimivuudesta on saatu tutkimuksissa hyviä tuloksia. Mutta näyttää siltä, että työelämään sukupuolikiintiöitä eivät halua miehet eivätkä naiset.

    Suomessa on enemmän naisia esimiehinä kuin missään muussa EU-maassa, mutta tämä ilmiö ei toistu ylemmissä johtotehtävissä. Korvajärven tutkimuksissa ovatkin usein tulleet esiin keskijohdossa työskentelevien naisten kohtaamat hankaluudet uralla etenemisessä.

    Päivi Korvajärvi on tutkinut pitkään työelämän sukupuolittuneita käytäntöjä etenkin toimistotyössä ja palvelualoilla.

     

    Uudenlaista kehityssuuntaa voi enteillä se, että nykyisessä työelämässä sukupuoli jää yksilöllisyyden varjoon. Tarkat raja-aidat sukupuolten välillä hälvenevät, kun jokaisen pitää rakentaa omaa mainettaan ja luoda itsestään kuva yksilönä, jolla on ainutlaatuinen valikoima taitoja ja osaamista. Samalla sosiaalisuuden ja verkostoitumisen vaatimukset kasvavat.

    – Yksilöllisyys työelämässä tarkoittaa ajattelunmuutosta. Nainen voi toimia maskuliinisesti, mies feminiinisesti. Tällainen liikkuvuus muuttaa sukupuolten kahtiajaon ideaa, Päivi Korvajärvi sanoo.

    – Enää ei ole niin vakiintuneita käsityksiä sukupuolesta. Etenkin nuoret ajattelevat vahvasti näin.

    Tästä on Korvajärven mukaan seurannut se, että ”f-sana” eli feminismi herättää monissa nuorissa naisissa kielteisiäkin ajatuksia.

    – Ajatellaan jopa niin, että feminismi on sukupuolten tasa-arvoa vastaan, että se ajaa vain naisten asiaa. Se ei pidä paikkaansa.

    Usein sukupuolen ajatellaan työelämässä merkitsevän jotain negatiivista, mahdollista konfliktia.

    – Ehkä sen takia ajatellaan hyvin usein niin, että tasa-arvo-ongelmat ovat jossain kauempana, eivät meidän työpaikalla. Että huolehtikoon tasa-arvolaki niistä asioista.

     

    Tutkimuksissa on tullut esiin huolestuttavampikin viesti. Nuoret naiset ja miehetkin joutuvat sietämään töissä paljon häirintää ja ahdistelua. Häirintä on useimmiten sanallista, mutta myös koskettelua.

    Professori Päivi Korvajärvi on huolissaan siitä, että määräaikaisissa ja tilapäisissä työsuhteissa olevat nuoret eivät halua kertoa kohtaamastaan häirinnästä esimiehelleen tai työsuojeluvaltuutetulle.

    Häirintä jää yksityisasiaksi. Asiaa katsotaan niin, että se kuuluu työhön ja sitä pitää sietää. Mikä on todella ikävä ajatus, Korvajärvi sanoo.

    – Onhan se aikamoinen tulevaisuuden visio, jos täytyy koko ajan sietää epäsopivaa puhetta ja jopa koskettelua.

    Korvajärvi kannustaakin häirintää kohdanneita kertomaan asiasta työpaikalla, jo ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall