Feminismi naurattaa ja suututtaa

    feminismi iso kuvaSaara Särmä ja Rosa Meriläinen pohtivat radikaalia naurua ja murtavat myyttiä rintaliivejä polttavista äkäpussifeministeistä.

    Seksuaalinen häirintä on puhuttanut koko alkuvuoden: mitä se on, ketkä sitä kokevat ja missä, ja ketkä sitä tekevät. Helsingin apulaispoliisipäällikön antama lausunto uudenvuoden jälkeen nostatti kohinan ja Twitter täyttyi pian hashtageista #lääppijä ja #lääppijät. 140 merkkiin mahtuu karuja tarinoita naisten ja tyttöjen kokemuksista.

    Politiikan tutkija Saara Särmä kääntää kuitenkin tilanteen voitokkaaksi.

    – Koskaan ei ole puhuttu näin paljon naisen oikeudesta koskemattomuuteen kuin viime aikoina. Kun joku keppihevostelee tärkeällä agendalla, se avaa itselle tilaa kaapata keskustelu ja suunnata se oikeille urille, Särmä sanoo.

    Särmä ja Rosa Meriläinen ovat molemmat sitä mieltä, että keskustelu naisasiasta ja feminismi ylipäätään ovat kiinnostavampia ja merkityksellisempiä kuin pitkään aikaan.

    – Minusta elämme feminismin renessanssia. Tällä hetkellä tuntuu nousevan mieletön määrä innokkaita ja innovatiivisia feministisiä liikkeitä, ryhmiä ja toimintaa, Meriläinen sanoo.

    Meriläinen on tullut tunnetuksi poliitikkona, politiikan tutkijana, aktivistina ja kirjailijana.

     

    Vessapaperille painettu teos ”Pääoma – patriarkaatin paskaiset lait” ilmestyi viime syksynä.

    Vessapaperille painettu teos Pääoma – patriarkaatin paskaiset lait ilmestyi viime syksynä.

    Voimauttavista Twitter-kampanjoista ja kiihkeistä keskusteluista huolimatta feministit ja naisasialiikkeet, kuten Naisasialiitto Unioni, saavat valtavasti vihapostia.

    – Feministiliikkeen painoarvon noustua yhä useampi kokee myös tarvetta vastustaa sitä, Meriläinen sanoo.

    Iltalehti uutisoi tammikuun puolivälissä, että Unioni teki rikosilmoituksen 51 henkilöstä, jotka olivat lähettäneet vihaviestejä niin sosiaalisessa mediassa kuin sähköpostitse. Vihaviestit, kuten seksuaalinen häirintäkään, eivät valitettavasti ole uusi ilmiö. Sosiaalisen median myötä vihaviestin lähettäminen on vain aiempaa helpompaa. Yksityisten henkilöiden tai organisaatioiden päivitykset saattavat kuumentaa tunteita, ja heti päivityksen alla houkuttelee kommenttikenttä.

    – Netissä on niin helppoa naputella vihapostia. Varsinkin sen tapahtuessa julkisesti jollakin Facebook-seinällä se kasautuu ja sillä on oma dynamiikka, Särmä sanoo.

    – Yksi avaa pelin kommentillaan, ja muut tulevat sen alle möyhöttämään. Se on vähän erilainen tapa purkaa vihaa kuin yksityinen viesti tai sähköposti.

    Meriläinen on saanut ensimmäiset vihapostinsa jo alle 20-vuotiaana toimiessaan julkisesti feministiaktivistina.

    – En kuitenkaan koe oloani aiempaa turvattomammaksi tai ympäristöäni pelottavammaksi kuin aikaisemmin, Meriläinen sanoo.

    Vihapuhe ei liity pelkästään feminismiin, vaan siinä kietoutuu yhteen monia asioita. Politiikan tutkija Jemima Repo kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla jo vuonna 2011, miten äärioikeiston ideologiassa yhdistyvät vahvasti muukalais- ja naisviha. Vaikka äärioikeistolainen ideologia paheksuu feministien tavoitteita, kuten palkkaerojen kaventamista, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien parantamista ja lähisuhdeväkivallan kitkemistä, se pitää naisten asemaa islamilaisissa valtioissa osoituksena islamin pahuudesta.

     

    Feminismi on…

    • aate, jonka mukaan nainen on ihminen siinä missä mieskin
    • aate ja liike, joka pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan naisille ilman yksimielisyyttä naisten kategoriasta tai paremmuudesta
    • emansipaatioliike
    • sitä, ettei sukupuoli rajoittaisi kenenkään elämää vaan kaikkien kyvyt saataisiin käyttöön.

     

    Jokainen voi edistää feminismiä arjessa, eikä teon tarvitse olla suurensuuri. Kaikkien ei tarvitse julkaista manifesteja tai järjestää mielenosoitusta, vaan voi kiinnittää huomiota siihen, miten itse puhuu ja miten toiset puhuvat. Sen, miten feministeistä ja naisasialiikkeestä puhutaan julkisuudessa, ei kannata antaa säikäyttää.

    – Pitkään feminismiä ja sukupuolentutkimusta määrittelivät lehtien sivuilla miesasiamiehet, Särmä sanoo.

    Feminismiin yhdistyy joidenkin mielissä telaketjut, rintaliivikokot ja kiukkuisuus. Rintsikkaroviotkin ovat kuitenkin myytti, ja yhteiskunnalliset epäkohdat herättävät vihaisuutta.

    – Äitini sukupolvea syytetään juuri siitä ”kiukkuisesta feminismistä”. He toivat julkisuuteen seksuaalisen ja perheväkivallan kysymyksiä, miten niistä edes puhuttaisiin kukkasin, Rosa Meriläinen ihmettelee.

    – Se, että jotkut ovat kokeneet olonsa uhatuiksi tai joillekin tulee paha mieli näitä tarinoita kuullessa, ei ole feministien vika! Tämä feministiporukka sai aikanaan perustettua esimerkiksi raiskauksen uhrien tukikeskuksia.

    Molemmat muistuttavat myös, että feministiliikkeen ja naisjärjestöjen pitkäjänteisen työn ansioista laitkin ovat muuttuneet. Tasa-arvoisuuslainsäädäntö on nykyään yhdenvertaisuuslainsäädännön nimellä, joka vaikuttaa myös yritysten toimintaan tasa-arvosuunnitelmineen.

    – Seksuaalinen häirintä tuli rikoslakiin toissa vuonna, eikä suinkaan siksi että kundit keskenään keksivät että ”täähän ois nyt tosi kiva idea, laitettaisko tämmönen tänne”. Eivät valtaapitävät miehet hyvää hyvyyttään ole antaneet yhtäkkiä naisille äänioikeutta tai kriminalisoineet raiskausta avioliitossa, Särmä sanoo.

    Toimintaa on monenlaista, ja jokainen voi tehdä voimiensa ja kykyjensä mukaan työtä feminismin eteen. Hiljaa ei tarvitse olla.

    – Toiminta voi muuttua koko ajan, sen mukaan mihin kukakin missäkin hetkessä pystyy. Ei pidä asettaa kohtuuttomia vaatimuksia itselleen eikä varsinkaan muille, Särmä sanoo.

    Särmän ja Meriläisen aktivismi yhdistää monia eri muotoja kirjoittamisesta tapahtumien järjestämiseen.

    – Minä olen ollut mielestäni jo oman aikani kabineteissa, siinä tylsässä rutiinissa. Enää en jaksa lobata ministereitä ja valtiosihteereitä, vaan nyt minusta on hauskempaa järjestää feministisiä kiroiluiltamia Saaran kanssa, Meriläinen sanoo.

     

    Politiikantutkijat Särmä ja Meriläinen ovat yhdessä työstäneet teoriaa patriarkaatista. Pääoma – patriarkaatin paskaiset lait julkaistiin viime syksynä – vessapaperilla.

    – Patriarkaatti toimii Foucaultin panoptikon-teorian mukaisesti: Olemme oppineet tarkkailemaan ja rankaisemaan itseämme erilaisuudesta ja omanlaisuudesta, Meriläinen sanoo.

    Vakaviakin asioita voi tutkia naurun ja huvittuneisuuden keinoin. Vaikka ydinasevarustelua, jota Särmä tutki väitöskirjassaan.

    – Minua kiinnostaa, miten nauru toimii maailmanpolitiikassa. Nyt työstämme yhdessä teoriaa radikaalista hauskuudesta, Särmä kertoo.

    Radikaalin hauskuuden teoria tarkoittaa, että naurulla voi paljastaa ja murtaa valtarakenteita. Nauru ja vapauttaminen purkavat myös hierarkioita, joiden mukaan feminiininen tapa toimia ja olla olisi alempiarvoinen – esimerkiksi jo alakouluikäisiä moititaan siitä, että he juoksevat tai heittävät ”kuin tytöt”, siis jollakin tavalla väärin ja heikommin. Huumori voi myös pönkittää olemassa olevia valtarakenteita (”blondit ovat yksinkertaisia”, Nunnuka-sketsi).

    Nauru kuitenkin tarttuu, ja se voi olla hyvin vapauttavaa sekä itselle että muille.

     

    Feminismin peruspilarit

    Älä hauku toisia naisia. Muista kehua.
    Naiset eivät ole toistensa vihollisia eivätkä naisvaltaiset työpaikat ole kissatappeluareenoita. Tunnista tunteesi, jos toinen nainen ärsyttää: Onko kyse henkilökemiasta vai patriarkaatin tapa tuottaa kilpailutilanne?”

    Anna mennä.
    Saat toimia juuri niin kuin sinusta tuntuu, miettimättä mitä kaikki muut sinusta ajattelevat. Ei kannata tuhlata aikaa miettimällä, onko toimintasi naiselle sopivaa tai pidetäänkö sinua hankalana tai outona.

    Ei se ole niin vakavaa, tee ensin ja mieti sitten.
    Ei kannata pelätä mokaamista, sillä moka on lahja. Usein analysoidaan liikaa, mikä olisi paras toimintatapa, jolloin asia saattaa jäädä tekemättä, kun kaikki energia on jo käytetty ennalta.

    Lempeys on tosi radikaalia.
    Ole itsellesi ja muille lempeä. Itseensä saa olla tyytyväinen, ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä ja kuuta taivaalta.

    Huvitu.
    Etsi jokin hupaisa ja hauska näkökulma asiaan, joka ei äkkipäätään tunnu hupaisalta tai hauskalta. Nauraminen itselle ja virheille lisää kaikkien vapautta.

     

    Lisää Meriläisen ja Särmän ajatuksia feminismistä voi lukea ensi syksynä ilmestyvästä Anna mennä! -kirjasta (Kustantamo S&S).

    Teksti Satu Saari
    Kuvat Jonne Renvall