Apua aikaansaamiseen opiskelussa

    Aikaansaamisen ja kuormituksen säätelyn pulmat ovat yliopisto-opiskelijoilla tavallisia. Tampereen yliopiston opiskelijakyselyiden (2006-2015) mukaan yli puolet opiskelijoista kokee vaikeuksia ajankäytössä, esimerkiksi aikatauluttamisessa tai töihin tarttumisessa. YTHS:n Terveystutkimuksen (2012) mukaan 14 prosenttia opiskelijoista kokee hukkuvansa opintoihin liittyvään työmäärään.

    Opintopalveluissa on vuoden 2015 aikana kokeiltu näihin teemoihin pureutuvaa ryhmätyöpajaa ”Ajankäyttö, aikaansaaminen ja kuormituksen säätely”. Työpaja on järjestetty kaksi kertaa ja se on koostunut kolmena peräkkäisenä päivänä järjestetyistä kahden tunnin tapaamisista. Ryhmätyöpaja on kiinnostanut opiskelijoita, sillä molemmilla kerroilla noin 15 opiskelijan ryhmä on saatu helposti täyteen.

    Työpajassa on tarkasteltu omaa ajankäyttöä, aikaansaamisen haasteita ja pyritty löytämään keinoja niiden säätelyyn. Yksi osallistujista kirjoittaakin palautteessaan: ”Olen oppinut, että keinoni tarttua toimeen ovat olleet hyvin rajalliset. Olen saanut lukuisia keinoja opintoihin tarttumiseen.”

    Lisäksi työpajassa on opeteltu tunnistamaan oman kuormittumisen merkkejä, pohdittu palautumisen keinoja ja etsitty tasapainoa kuormituksen ja virkistäytymisen välille. Eräs osallistuja kuvaa ryhmän antia seuraavasti: ”Olen aiemmin ajatellut, että kaikki muu on jätettävä toissijaiseksi tai ulkopuolelle, kun on jotain stressaavaa ja kiireellistä. Nyt voin kuitenkin hankkia vaikka harrastuksen, ehkä se motivoi myös tarttumaan opintoihin”.

    Ryhmätyöpajassa edetään melko reippaaseen tahtiin vaihdellen lyhyitä alustuksia, harjoituksia ja ryhmäkeskusteluja. Sen vuoksi työpaja soveltuukin opiskelijoille, jotka pystyvät aktiiviseen ja tiiviiseen työpajatyöskentelyyn ryhmässä. Näin tiivis toteutustapa syntyi alun perin vahingossa aikataulusyistä ja osoittautui monella tapaa erittäin toimivaksi.

    Kokemuksemme mukaan tapaamisten tiiviys tukee ryhmäytymisprosessia, ja ryhmiin on syntynyt nopeasti työskentelyä tukeva ilmapiiri. Palautteissakin vertaistuen merkitys korostuu: ”Olen oppinut, että muilla on samoja ongelmia, mutta ne eivät ole este onnistuneelle opiskelulle.”

    Kokemuksemme mukaan työpajan lyhyt ja tiivis toteutustapa on siis ollut onnistunut ratkaisu. Myös opiskelijat kertovat siitä olleen apua. Eräs osallistuja tiivistää ryhmätyöpajan tuottaman oivalluksen seuraavasti: ”Eilen tajusin, että tämä on suuri askel ja teko itseäni varten. Minä olen tärkein, minä opiskelen!”

    Opintopsykologi Taija Tuominen ja opintosihteeri Susanna Hartikainen