Yhteiskunnallista uhkapeliä

    Juha Teperi

    Juha Teperi

    Marraskuisena lauantai-aamuna Suomen hallitus välitti kansalaisille ilosanoman. Muutamassa päivässä syntynyt hallituskriisi oli ratkaistu, tuloksena historialliset uudistukset aluehallinnossa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Pääministerin uhkapeli oli kannattanut.

    Haluaisin sydämestäni kuulua siihen laajaan joukkoon, joka uskoo läpimurron syntyneen. Minun on kuitenkin pakko myöntää itselleni, että uskoni ei ole kyllin vahva. Uudistukset eivät tapahdu näin.

    Kymmenen vuotta reformin historiaa muutamassa virkkeessä: Vanhasen I hallitus päätti keväällä 2005 valmistella lain, joka luo pohjan seuraavan hallituksen toteuttamalle uudistukselle. Vanhasen II hallituksen aikana Paras-hankkeen eteneminen puuroutui, kun uuden hallituskoalition ja eri ministeriöiden käsitykset sovitusta poikkesivat toisistaan. Ensi töikseen Kataisen hallitus keskeytti työn ja aloitti oman kunta- ja sote-uudistuksensa. Neljän vuoden puserruksen jälkeen tämä hanke kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, kun aika loppui pahasti kesken.

    Edellisten hallitusten kompastelua yhdistävä piirre on ollut poliitikkovetoisuus kaikissa vaiheissa niin, että välttämättömälle asiantuntijavalmistelulle ei ole jäänyt tilaa. Hallituksia on vaivannut mittakaavaharha. Uudistus on nähty sekä kestoltaan että syvyydeltään yhden hallituskauden aikana toteutettavana lainsäädäntöhankkeena. Tosiasiassa uudistuksen laajuus edellyttää vääjäämättä yhteistä käsikirjoitusta yli hallituskausien, politiikan kielellä parlamentaarista valmistelua. Uuden lainsäädännön valtavaa määrää tuhansine pirullisine detaljeineen ei voida tuottaa muutamassa vuodessa ministeriöiden normaaliorganisaation voimin.

    Kuinka poliittinen järjestelmä otti huomioon kymmenen vuoden kujanjuoksun, kun Sipilän hallitus muodostettiin? Se toimi kuin nurkkaan ajettu pokerin pelaaja. Ottamalla kokonaan uuden hallintotason luomisen reformin kiinteäksi osaksi se korotti hallitusohjelman panokset uhkarohkean bluffin tasolle.

    Hallituspuolueiden kesken näyttää olevan selvästi erilaisia näkemyksiä nyt sovituista itsehallintoalueista ja valinnan vapaudesta. Näiden linjausten yhtenäistäminen on pikku juttu verrattuna sovun löytämiseen soten rahoituksen isoissa kysymyksissä, uudistuksen välttämättömässä rakennuselementissä. Menestyksellisen jatkon ehto on, että seuraava hallitus ottaa linjaukset toimeenpantavakseen. Ja matkan varrella pitää saada riittävän suuri määrä vahvoja intressiryhmiä mukaan yhteiseen projektiin, sillä yhteiskunnan kantavia rakenteita ei muuteta hallituskuplan sisällä.

    Ilman uudistamisen kykyä yhteiskunta on muuttuvan maailman pyörteissä heittelehtivä ajopuu. Tarvitsemme poliittis-hallinnollisen järjestelmän ja kulttuurin läpivalaisun, mieluiten heti.

    Juha Teperi

    Kirjoittaja on terveystieteiden yksikön johtaja Tampereen yliopistossa.