Tiedonsaanti on osa tukea

    Perhekoot pienenevät, ja perheet tarvitsevat yhä enemmän tukea elämän muutostilanteissa, kuten lapsen syntymässä, sanoo professori Marja Kaunonen.

    Perhekoot pienenevät, ja perheet tarvitsevat yhä enemmän tukea elämän muutostilanteissa, kuten lapsen syntymässä, sanoo professori Marja Kaunonen.

    Potilasjärjestöjen ja julkisen sektorin tiiviimpi yhteistyö parantaisi toipumista.

    Tutkimuksissa tulee paljon palautetta siitä, että potilaat eivät saa tarpeeksi tietoa terveydenhuollosta. Hoitotieteen professori Marja Kaunonen muistuttaa, että tiedonsaanti on yksi tuen muoto.

    Potilaat saavat hoitoa yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, mutta niin kutsuttu kolmas sektori, eli esimerkiksi vapaaehtoiset potilasjärjestöt, tarjoavat arvokkaita tukipalveluja.

    Tämä on Kaunosen mielestä osittain käyttämätön voimavara. Silloin, kun yhteistyö toimii saumattomasti, se myös vähentää kyselyjä julkisesta terveydenhuollosta.

    – Yhteistyötä ei tehdä tarpeeksi hyvin julkisen sektorin ja vapaaehtoisjärjestöjen välillä. Jos tässä toimittaisiin hyvin, asiakkaalle ja perheelle ei tulisi katkosta tiedonsaannissa, Kaunonen sanoo.

    Tiedon hakeminen on siirtynyt yhä enemmän internettiin. Potilasjärjestöjen nettisivuilla on tarkistettua ja ajantasaista tietoa sairauksista, ja esimerkiksi syöpäjärjestöillä on chat-palvelu netissä. Jos tällaista ei ole saatavilla, netistä haetaan ja saadaan myös sellaista tietoa, joka ei pidä paikkaansa.

    Tärkeää on, että sairaalassa ja lääkärin vastaanotolla osattaisiin ohjata tuen lähteelle.

    – Kun on sairastanut syövän ja on toipumassa siitä, niin ei välttämättä ole voimavaroja lähteä etsimään tietoa. Kyllä sen tiedon, että mistä saan tietoa lisää, täytyy olla helposti saavutettavissa.

    Nettitukipalvelut ovat hyviä siksikin, että vastaus jää kirjallisena muistiin.

    – Ehkä nykysukupolvilla asia on toisin, mutta jos vanhemmat sukupolvet soittavat lääkärille tai sairaalaan, he jännittävät sitä niin paljon, etteivät muista kysyä kaikkia asioita. Kirjalliset ohjeet ovat hyvät, koska niihin voi aina palata.

     

    Tampereen yliopistollisen keskussairaalan kätilöt aloittivat tänä syksynä chat-palvelun, jossa he vastaavat raskaana olevien ja lapsiperheiden kysymyksiin reaaliaikaisesti tai sähköpostilla tietyn ajan kuluessa. Samanlainen kokeilu tehtiin Marja Kaunosen ja kollegoiden Urbaani vanhemmuus -tutkimushankkeessa, ja sen todettiin toimivan hyvin.

    – Kun perheessä on pieni vauva, on tärkeää, ettei neuvoja saadakseen tarvitse lähteä jonnekin. Tai soittaa, koska vauva ei välttämättä ole hiljaa puhelun aikana.

    Vaikka ongelmaa ei pystyttäisikään ratkaisemaan netin välityksellä, ihmistä voidaan neuvoa esimerkiksi hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.

    Neuvolajärjestelmä toimii Suomessa hyvin ja tavoittaa lähes kaikki lasta odottavat perheet. Kuitenkin vauvakeskustelujen valtava määrä netin keskustelupalstoilla osoittaa, että tuelle on tarvetta.

    – Nettikeskustelujen lukeminen voi lisätä ahdistusta, koska monesti siellä tulee esiin ääripään kokemuksia, Kaunonen sanoo.

    Lapsiperheiden arjessakin näkyy se, että etenkin kaupungeissa nuoret parit elävät usein kaukana isovanhemmista ja muista sukulaisista.

    – Me isovanhemmat mielellämme hoidamme lapsia iltaisin ja viikonloppuisin. Ajan antaminen on yksi tuen muoto, Kaunonen sanoo.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall

     

    Marja Kaunonen

     

    *Kotoisin Nokialta.

     

    *Koulutus: Erikoissairaanhoitaja, alana kirurginen hoito ja syöpätaudit. Terveydenhuollon maisteri 1994. Vuonna 2000 tohtoriväitös ”Support for family in grief”.

     

    *Johtajana EU-projekti CAMILLEssa. Projektissa kehitetään koulutusohjelmaa ammattilaisille, jotka työskentelevät lasten kanssa, joiden vanhempi on psyykkisesti sairas.

     

    *Hoitotieteen professori Tampereen yliopistossa, terveystieteiden yksikön varajohtaja.

    Lue myös: Suomalaiset surevat itsekseen