Tamperelaisten opiskelijoiden hyväksi

    Miia Ijäs kirjoitti opiskelijoille apurahoja myöntävän Idmanin säätiön historian Maija Ojalan kanssa.

    Miia Ijäs kirjoitti opiskelijoille apurahoja myöntävän Idmanin säätiön historian Maija Ojalan kanssa.

    Edesmenneen ministeri Idmanin kotiseuturakkaus auttaa tämän päivän opiskelijoita.

    Oletko hakenut Idmanin säätiön apurahaa? Jokasyksyinen supina opiskelijoiden keskuudessa on tuttua myös Tampereen yliopistossa.

    Uusien opiskelijoiden salasanat ”Idmanin säätiö” avautuvat Tuntematon tukija opiskelijan takana − lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiön historia -kirjassa, jonka kirjoittivat tohtorit Miia Ijäs ja Maija Ojala.

    – Idmanin säätiö on ainutlaatuinen Suomessa siinä mielessä, ettei ole muita yksityisiä säätiöitä, jotka tässä mittakaavassa tukisivat erityisesti tamperelaislähtöisten opiskelijoiden korkeakouluopintojen aloittamista, sanoo toinen kirjan kirjoittajista, tämän lukuvuoden yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa toimiva Miia Ijäs.

    Idmanin säätiön apurahat on tarkoitettu tamperelaisista lukioista valmistuneille, opinnoissaan menestyneille ja vähävaraisille opiskelijoille korkeakouluopintojen alkuun. Tarkoituksena on, että opiskelija voi keskittyä opintoihin rauhassa. Säätiön taustalla on ministeri Karl Gustaf Idmanin testamentti, jonka liitteessä ministeri kirjoittaa:

    ”Olen syntynyt ja käynyt koulua Tampereella: Rakkaimmat lapsuuteni muistot liittyvät Hatanpään kartanoon, joka nykyään muodostaa osan kaupungin alueesta. Tampereen ja Hatanpään vaiheet liittyvät läheisesti toisiinsa. Kaupunki on syntynyt ja puolentoista vuosisadan aikana laajentunut kartanon omistajien maalle. Tampere lähiseutuineen on useiden miespolvien aikana ollut sukuni jäsenten toiminnan keskipisteenä ja he ovat monella tavoin osallistuneet sen elämään.”

    – Ministeri Idman oli itse opiskellut paljon ulkomailla ja helsinkiläistynyt, mutta hänellä oli ilmeisen paljon kunnioitusta sukunsa asemaa kohtaan Tampereen rakentamisessa ja kotiseuturakkauttakin, sanoo Miia Ijäs.

    – Lisäksi hän oli perheetön ja piti nuorten mahdollisuutta opiskella korkeakoulussa merkittävänä. Tällainen logiikka on varmaan taustalla siinä, että säätiön apurahat osoitetaan juuri tamperelaisille opiskelijoille.

    Ministeri Idmanin tehdessä testamenttiaan tamperelaisten piti lähteä muualle opiskelemaan, sillä Yhteiskunnallista korkeakoulua ei kaupungissa vielä ollut. Vuonna 1961 Idmanin kuoltua testamentin mukaan määrättiin Lääkintöneuvos G.R. Idmanin ja Ministeri K.G. Idmanin säätiön alkupääomaksi liki kolme miljoonaa euroa nykyrahaksi muutettuna. Ministeri Idmanin isä Gustaf Rudolf oli Tampereen ensimmäinen kaupunginlääkäri.

    1990-luvulla säätiössä jopa pohdittiin tiedottamisen tehostamista apurahojen mahdollisille anojille, vaikka säätiön entinen puheenjohtaja Erkki Siitari totesikin historian kirjoittajille, että ”rahat on aina saatu jaettua”.

    – Internet-aika muutti tiedottamisen ja nyt hakemuksen voi tehdä netissä, toteaa Ijäs.

    Miia Ijäksen kirjoittama osuus historiikista käsitteli Idmanin säätiön toimintaa, kun taas Maija Ojala kirjoitti Idmanin suvusta. Ijäkselle kirjoittaminen oli välityö, kun hän odotteli väitöskirjansa tuloa tarkistuksesta.

    Uuden ajan historian asiantuntija antaa nyt opetusta nuorille opiskelijoille Suomen historiasta uuden ajan alussa. Ehkä opiskelijoiden joukossa on Idmanin apurahan saaneita?

    – Minusta oli mukava lukea opiskelijoiden antamaa palautetta Idmanin säätiölle. Osa kiitti heti apurahan saatuaan, osa kirjoitti opintojen päätyttyä ja korosti sitä, kuinka apuraha on todella auttanut keskittymisessä opintojen nopeaan läpivientiin, kun ei ole tarvinnut tehdä sivussa töitä.

    Teksti Taina Repo
    Kuva Jonne Renvall