Ja anna meille meidän jokapäiväinen rakemme…

    puheenvuoroRakenteellinen kehittäminen, rahoitusmalli-indikaattori, hallinnon tehostaminen – siinä aikamme yliopiston avainsanat. Käytäväpuheissa hallintohimmeleiden tuunaamiseen ollaan lopen kyllästyneitä. On varmaan totta, että rahasta ja rakenteista puhutaan päivittäisessä yliopistoarjessa liikaa, mutta puhutaanko niistä sittenkään tarpeeksi?

    Rahasta. Yliopiston sisäinen rahanjakomalli luotiin yhdessä edellisen strategian kanssa ja se mukailee yliopistolain yhteydessä luotua valtakunnallista mallia.  Rahanjakomallia on kehuttu läpinäkyvämmäksi ja ennustettavammaksi, ja tätä kautta oikeudenmukaisemmaksi kuin aiempia rahanjaon tapoja.

    Toisaalta kaikki tietävät, että malli kohtelee yksiköitä eri tavoin ja on ajanut toiset yksiköt taloudelliseen ahdinkoon. Tämän ei ole yllätys, sillä sen esikuva indikaattoreineen perustuu valtakunnalliseen tieteenalojen kirjoon. Ministeriö onkin todennut, ettei valtakunnallinen malli sovi sisäisen rahanjaon välineeksi.

    Rahanjakomalli on nopeasti sisäistynyt osaksi yliopiston arkea – toiminnan seuranta ja suunnittelu niin yksiköissä kuin keskushallinnossakin perustuu suurelta osin mallin indikaattorien seuraamiseen. Myös yksiköiden taloudellista ahdinkoa on esitetty helpotettavan muuttamalla yksikkörakennetta. Jopa yksittäiset yliopistolaiset pohtivat töissään jufo-luokituksia ja ainejärjestöt kampanjoita 55-opintopisteen suorittaneiden lisäämiseksi. Koska rahoitusmalli ohjaa toimintaamme näin voimakkaasti, olisi sen toimivuutta syytä myös arvioida perusteellisesti strategiakauden vaihtuessa.

    Rakenteista. Myös hallintorakenteet laitettiin yliopistolain myötä uusiksi, kun tilivirastosta tuli julkisoikeudellinen yhteisö. Samalla muuttui paljon myös yliopiston sisäisillä päätöksillä. Siirryttiin kaksiportaiseen hallintoon ja linjaorganisaatioon, mutta säilytettiin myös hallituksessa ja johtokunnissa yliopistoyhteisön enemmistö sekä tasakolmikanta.

    Jos Tampere 3 johtaa korkeakoulujen yhdistymiseen, mullistuu yliopiston johtaminen ja hallinto uudelleen. Muutos voi olla mahdollisuus korjata niitä ongelmia, joita uudessa hallintomallissa on ollut. Samalla tulisi varmistaa, että akateeminen yhteisö on edelleen mukana päättämässä yliopiston asioista. Julkisoikeudellinen yhteisö turvaa yliopistodemokratian myös ylimmissä päättävissä elimissä, säätiömalli tai osakeyhtiö eivät tätä takaa.  Perusteellista keskustelua hallintomallista ei ole vielä käyty, vaikka asialla on kiire, mikäli ratkaisuja odotetaan ministeriöltä kevään tulosneuvotteluista.

    Kun puhutaan rahasta ja rakenteista, puhutaan myös vallasta. Kyse on siitä, kuka yliopiston tulevaa suuntaa määrittelee ja millä perusteilla.

    Ehkä meidän kaikkien tulisikin puhua rahasta ja rakenteista juuri nyt enemmän ja tarmokkaammin, jotta niiden jatkuvaa vatvomista arjessa voitaisiin vähentää. Yliopistolla kaivataan työrauhaa sen akateemisen työn parissa, mitä varten se on rahoineen ja rakenteineen olemassa.

    Veera Kaleva
    Tamyn koulutuspoliittinen asiantuntija