Opetussuunnitelma uudistaa ajattelua

    Ohjelmointi liittyy monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kokonaisuuksiin. Kuva: Opetushallitus.

    Ohjelmointi liittyy monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kokonaisuuksiin. Kuva: Opetushallitus

    Ensi syksynä koululaiset alkavat opetella koodausta. Koodaustaitoa tärkeämpää olisi kuitenkin oppia logiikkaa ja ongelmanratkaisutaitoja.

     

    Perusopetuksen opetussuunnitelman uudistamisen myötä eri mediat ovat rummuttaneet, kuinka koodauksesta tulee kouluaine ja miten ohjelmoinnin alkeet istutetaan johonkin toiseen oppiaineeseen, esimerkiksi matematiikkaan. Asiasta on noussut iso meteli, vaikka kyseessä on melko pieni muutos nykytilaan.

    – Koodauksen opetukselle on varattu matematiikassa noin kymmenen vuosiviikkotuntia, tarkoittaen siis sitä, että oppilas saa koodata vain kymmenen tuntia lukuvuodessa, kertoo yliopistotutkija Sari Yrjänäinen Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksiköstä.

    Peruskoulun aikana koodausta opeteltaisiin siis noin 90 tuntia.

    – Kun lasketaan mukaan kaikki muutkin oppiaineet, joiden yhteydessä koodausta saatetaan opettaa, kuten tekninen työ, yhteensä lapsia opetetaan koodaamaan korkeintaan 200 tuntia. Sen jälkeen ei valitettavasti osata vielä juuri mitään.

    Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikön professori Marita Mäkinen muistuttaa, että koodaus on osa laajempaa kokonaisuutta. Yhtenä uuden opetussuunnitelman kohtana on ohjelmoinnin opetus ja sen vahvistaminen osana tieto- ja viestintäteknologian osaamista.

    – Ohjelmointi, tai ohjelmoinnillinen ajattelu, on vain kokonaisuuden osanen, joka on napattu keskustelun keskiöön, Mäkinen sanoo.

    Elli Alanko ja Juulia Järvistö opiskelevat luokanopettajiksi. Koodaus ei ole heille vielä tuttua, mutta molemmat toivovat oppivansa perusteet ennen työelämään astumista. Kuva: Jonne Renvall.

    Elli Alanko ja Juulia Järvistö opiskelevat luokanopettajiksi. Koodaus ei ole heille vielä tuttua, mutta molemmat toivovat oppivansa perusteet ennen työelämään astumista. Kuva: Jonne Renvall

    Koodaus-sanaa ei löydy koko suunnitelmasta. Sen sijaan voidaan puhua laajemmista osaamiskokonaisuuksista. Opetushallituksen kaaviossa tällaisia osaamiskokonaisuuksia on seitsemän.

    Kaikki liittyvät uudenlaisen ajattelun vahvistamiseen ja kehittämiseen. Osaamiskokonaisuudet tulisi Marita Mäkisen mukaan pitää jatkuvana juonteena kaikissa oppiaineissa.

    – Ohjelmoinnillinen ajattelu liittyisi ainakin monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kokonaisuuksiin. Digitaalisten oppimisympäristöjen haltuunotto tuottaa uuden osaamisen tarvetta kaikissa oppiaineissa, mutta tällä hetkellä ohjelmointi on sijoitettu voimallisimmin matematiikkaan, Mäkinen sanoo.

    Ohjelmoinnin ja laajemmin ohjelmoinnillisen ajattelun opettaminen tulee tarpeeseen. Yhtäältä koululaisille tehdyt kyselyt osoittavat, että digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä, sosiaalista mediaa ja internetiä haluttaisiin ottaa enemmän oppiaineisiin mukaan – toisaalta tieto- ja viestintäteknologia on menettänyt tasaisesti suosiotaan valinnaisena aineena.

    – Nykyään lapset lähes syntyvät kännykkä kädessä ja ovat digikuluttajia jo pienestä pitäen. Laitteet ovat osa arkea ja niitä ajatellaan kuluttamisen ja hyödyn näkökulmasta, muttei välttämättä olla kiinnostuneita syventämään tietämystä niiden toiminnasta, Mäkinen arvioi.

    Niin sanottu diginatiivius ei kuitenkaan tarkoita, että ohjelmistojen peruskäyttökään olisi kaikilla hallussa.

    – Yliopiston opiskelijatkaan eivät kaikki osaa käyttää toimisto-ohjelmistoja. Nyt yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kandivaiheeseen kuuluu kuitenkin pakollisena osana työvälineiden käyttökurssi, joten siitä ei enää päästä luistamaan, Sari Yrjänäinen sanoo.

    Ohjelmointi, tai ohjelmoinnillinen ajattelu, on vain kokonaisuuden osanen.

    Uusien perusopetuksen opintokokonaisuuksien tarkoitus ei ole tuoda aina uutta sisältöä opetussuunnitelmaan, vaan kehottaa ajattelemaan kaikkia oppiaineita ja niiden opettamista uudella tavalla.

    – Kiteytettynä tarkoitus on opettaa lapsille loogista etenemistä ja järjestelmällistä ajattelua. Sitähän ohjelmointi on, asioiden, ongelmien ja prosessien purkamista pieniin osiin, Mäkinen sanoo.

    Yrjänäinen on samaa mieltä, mutta muistuttaa, ettei tällaisten asioiden opettaminen ole uutta.

    – Matikan ja koodaamisen osaaminen vaativat ihan samoja asioita. Kummassakin tarvitaan kärsivällisyyttä, analyyttista ajattelua ja istumalihaksia. Opettajat eivät saisi ajatella, että koodaaminen korvaa ”tylsää matikanopiskelua”, vaan se on uusi tapa harjoitella loogista päättelyä.

    Uuden opetussuunnitelman mukaan koulutetut lapset ja nuoret eivät todennäköisesti ole työelämässä automaattisesti vanhempiaan parempia.

    – Koodaaminen on kivaa, mutta se ei ole sitä kaikille. Ammattikoodaajia ei todennäköisesti valmistu yhtään enempää kuin ennenkään, Yrjänäinen sanoo.

    – Siinä missä yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä saatettiin sanoa, että osaa ”vähän käyttää tietokonetta”, nyt voi töitä hakiessa sanoa että osaa ”vähän koodata”. Se voi olla kiva lisä CV:ssä, mutta ei lisää työmarkkinakelpoisuutta yksinään. Ammattikoodausta ja harrastelijatekemistä ei saa sekoittaa keskenään.

    Opettajat eivät saisi ajatella, että koodaaminen korvaa ”tylsää matikanopiskelua”.

     

    Koodaus kiinnostavaa, mutta vierasta

     

    Luokanopettajaopiskelijat Juulia Järvistö ja Elli Alanko ovat samoilla linjoilla kysyttäessä koodauksen tärkeydestä. Molemmat olisivat valmiita opettelemaan koodausta. He myös tietävät, ettei ohjelmointi rajoitu vain matematiikkaan.

    – Koodaamisen perusteiden pitäisi ehdottomasti olla hallussa. Perusasioiden opetteleminen ohjelmoinnista tuskin lisää opintoihini hirveästi työtä, sanoo Alanko.

    – Alakoulussa liikutaan luultavasti pitkälti peruskäsitteiden parissa. Loogista päättelykykyä pitää varmasti opettaa muissakin kuin matemaattisissa aineissa, sanoo Järvistö.

    Virta-rakennuksen mikroluokasta yhytetyt toisen vuosikurssin opiskelijat eivät omien sanojensa mukaan ole vielä tutustuneet koodaukseen kovin tarkkaan. Alanko ei muista kokeilleensa koodaamista aiemmin, eikä koe hallitsevansa vielä perusteita.

    Järvistöllä taas on takanaan yksi opiskeluvuosi TTY:llä. Ohjelmointi ei kuitenkaan kuulunut hänen suosikkiaineisiinsa.

    – Kävin ohjelmoinnin peruskurssia noin kuukauden ajan, mutta jätin sen kesken. Siellä käytettiin ohjelmointikieli Pytonia ja joitakin alkeita jäikin ehkä mieleen, mutta mitään ohjelmia en osaisi alkaa koodata.

    Järvistön ja Alangon mukaan kursseilla ei ole vielä juuri puhuttu siitä, mitä ohjelmoinnin opetus peruskouluissa käytännössä tarkoittaa. Koulutukselle on silti tarvetta jo varhaisessa vaiheessa opintoja.

    – Alan mielelläni opiskella koodaamista, mutta toivoisin siihen tukea sekä yksikön että yliopiston taholta. Toivon, että koulutusta muutettaisiin jo tässä vaiheessa, jottei koodaus ole uusi haaste sitten, kun siirryn työelämään, Alanko sanoo.

    – Kymmenen vuoden päästä ohjelmointi saattaa olla aivan tavallinen vakiokouluaine muiden joukossa. Tämä on kuitenkin niin uusi juttu, että vielä on vaikea aavistaa tulevaa kehitystä, Järvistö miettii.

    Ammattikoodausta ja harrastelijatekemistä ei saa sekoittaa keskenään.

    Teksti Satu Saari