Tampere3 – tiedeyliopistoko?

    Viimeistään rehtorikandidaattien paneelissa (29.9.2015) kaikille selvisi, että Tampere3 on yliopistomme tärkein ja ehkä ainoa tapa selviytyä tulevista vuosista. Sen verran Tampere3-henkisen joukon hallituksemme oli valinnut rehtorikisan loppusuoralle. Tampere3-hanketta perustellaan myös sillä, että se vahvistaa tutkimusta. Nyt tekeillä olevan yliopistomme strategian mukaan Tampere3 tulee olemaan tutkimusyliopisto. Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea Times Higher Education’in rankkausta yliopistoista. Yhdeksän suomalaista yliopistoa oli mukana listoilla 800 yliopiston joukossa, seuraavin rankkauksin: Helsingin yliopisto (76), Aalto yliopisto (251-300) Turun yliopisto (301-350), Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot (351-400), TaY ja TTY (401-500) sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto (501-600). Tampere3:ssa siis yhdistyy kaksi suomalaisen yliopistomaailman kutakuinkin heikointa yliopistoa sekä yksi ammattikorkeakoulu. On vaikea nähdä, miten tällainen yhdistelmä loisi sellaisenaan hyvän lähtökohdan tiedeyliopistolle. Mikä oikeastaan on yliopiston rooli tutkimuksessa?

    Suomen valtion suurin yksittäinen panostus akateemiseen tutkimukseen, vuodessa noin 570 miljoonaa euroa, tapahtuu suorana budjettitukena yliopistoille (vertailun vuoksi, Suomen Akatemian vuotuinen apurahamyöntö on luokkaa 330 milj. euroa). Mihin tämä reilun puolen miljardin euron panostus on oikein tarkoitettu? Yliopistojen tärkein tehtävä on luoda sillä infrastruktuuri, jota menestyksellinen tutkimus edellyttää. Tässä mielessä on ollut mielenkiintoista seurata yliopistomme johdon tuskailua parhaillaan rakenteilla olevan Arvo2- rakennuksen osalta. Yhdessä Arvo1:n kanssa se tulee muodostamaan infran, jossa yhden strategiassamme mainitun painopistealueen, terveyden teknologian, tutkimus tulee tapahtumaan. Luulisi, että yliopistomme olisi innolla rakentamassa infraa painopistealueellensa. Kuitenkin, erityisesti koe-eläintilojen (joka on keskeistä toimintaa terveyden teknologian alalla) rakentaminen tuntuu olevan yhtä tuskaa yliopistollemme. Asiasta on tehty useita selvityksiä ja rakennuspäätöksiä soudettu ja huovattu. Mikä lienee lopullinen ratkaisu?

    Infran lisäksi toinen yliopiston keskeinen tehtävä tutkimuksen osalta on rekrytointi. Yliopiston tutkimuksen taso kun on suoraan riippuvainen yliopiston tutkijoiden tasosta. Rekrytointia parantaakseen yliopistomme, kuten muutkin Suomen yliopistot, on ottanut käyttöön ns. tenure-track -mallin. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan itsestään takaa huippututkijoiden (tai sellaiseksi pyrkivien) rekrytointia. Tarvitaan aktiivista ja kansainvälistä headhuntausta sekä houkuttelevuutta ns. start-up pakettien muodossa. Kun olen seurannut oman yksikkömme tenure-track rekrytointia, en ole huomannut kumpaakaan näistä piirteistä. Syynä ei halun, vaan mukamas rahan puute.

    Akateemisen tutkimuksen pelastamiseksi rehtori Tuula Teeri ja professori Arto Mustajoki (EVA, No 43, 20.3.2015) ovat ehdottaneet yliopistojen jakamisesta kahteen kastiin, niihin jotka tuottavat kandidaatteja ja niihin, jotka tuottavat maistereita ja tohtoreita. Ei ole vaikea päätellä kumpaan kastiin Tampere3 tulisi kuulumaan. Mikäli todella haluamme tehdä yliopistostamme tiedeyliopiston tarvitaan muitakin toimia kuin vain kolmen korkeakoulun yhdistäminen. Tampere3 prosessina voisi hyvinkin toimia promoottorina tällaisille toimille. Jostain syystä niistä vain ei ole keskusteltu, saati sitten jotain tehty.

     

    Tapio Visakorpi
    professori, BioMediTech