Yksilön kokemus on uutinen

    Kertomus on tapa, jolla ollaan toisiin ihmisiin yhteydessä, sanovat professori Mari Hatavara ja väitöskirjatutkija Hanna-Riikka Roine.

    Kertomus on tapa, jolla ollaan toisiin ihmisiin yhteydessä, sanovat professori Mari Hatavara ja väitöskirjatutkija Hanna-Riikka Roine.

    Inhimillinen vuorovaikutus perustuu tarinointiin

     

    Pääosan uutisissa saa yhä tavallisemmin ihminen, joka on kokenut jonkin ilmiön omassa elämässään. Ilmiön tiedollinen kehys, faktat ja tilastot ovat lehtiuutisessa pienemmässä osassa ja henkilökohtainen tarina pääosassa.

    – Kuka tahansa voi nähdä, että kertomuksellisuus mediassa lisääntyy. Uutinen on jonkun henkilön kokemus, sanoo Suomen kirjallisuuden professori, Narrare-tutkimuskeskuksen johtaja Mari Hatavara Tampereen yliopistosta.

    – Ilmiö ei ole uusi, vaikka se on nyt korostunut. Tampereella on tutkittu jo 1990-luvulla narratiivisen journalismin perintöä.

    Monitieteinen Narrare-keskus kokoaa yhteen Tampereen yliopiston eri yksiköissä tehtävän kertomuksen tutkimuksen. Narraren tutkimusaiheissa monialaisuus on aidosti läsnä. Kirjallisuudentutkijat ja sosiologit ovat tehneet jo pidempään yhteistyötä alalla, ja nyt kertomuksen tutkimuksessa on mukana historian, kasvatustieteiden, terveystieteen ja pelitutkimuksen projekteja.

    Parhaillaan tutkitaan esimerkiksi poliittista kielenkäyttöä, ja lisäksi käynnissä on akatemiahanke pelillisyydestä professori Frans Mäyrän johdolla.

    Nyt jos koskaan kertomuksen tutkimus on muodissa.

     

    Inhimillinen vuorovaikutus perustuu oletukseen, että toisella ihmisellä on mieli, toiveita ja haluja, jotka voidaan jäsentää tarinan muotoon ja jakaa kertomalla.

    – Jos meillä ei olisi tätä linkkiä, miten voisimme olla toistemme kanssa tekemisissä? Ennakko-oletusten perusteella ennakoidaan, mitä tulee tapahtumaan ja suuntaudutaan sen mukaan, Mari Hatavara sanoo.

    Kertomuksellisuuden voi ajatella määrittävän kaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä kasvokkain, medioiden tai sosiaalisen median välityksellä.

    Jaettuja tarinamaailmoja syntyy tekstiviesteissäkin, kuten Lontoon yliopiston lehtorin Agniezka Lyonsin tutkimus osoittaa. Peräkkäisissä tekstiviesteissä luodaan ja jaetaan käsitys siitä, mitä on nyt, vaikka ihmiset ovat eri paikoissa. Lisäksi niissä on myös perinteisempää tarinan kaarta.

    Lyonsin artikkeli tekstiviestien tarinallisuudesta on uudessa Narrative Theory, Literature, and New Media -kirjassa, jonka Tampereen yliopiston tutkijat ovat toimittaneet. Kirja tutkii tarinamaailmoja eri medioissa. Tutkimuskohteina tekstiviestien lisäksi ovat muun muassa tosi-tv, tietokonepelit ja keskustelufoorumit.

    – Monitieteisyys vaatii kiintopisteitä. Tämän kirjan idea on, että on monia kohteita, joita lähestytään yhtenäisestä teoreettisesta kehyksestä käsin.

     

    Mari Hatavara

    Mari Hatavara

    Kertomuksen tutkimuksessa päästään kiinni ihmisten vuorovaikutuksen ylemmille tasoille.

    Hatavara kirjoittaa parhaillaan Suomen historian professori Kari Teräksen kanssa artikkelia Veikko Vennamon haastatteluista ja hänen muistelmateoksestaan. Kertomuksen tutkijan kannalta teksteissä kiinnostavaa on juuri se, miten Vennamo olettaa ja esittää presidentti Urho Kekkosen mieltä.

    Mielen lukeminen on myönteinen termi, joka tarkoittaa sitä, että voimme ymmärtää toista.

    – Sen sijaan ”mind attribution” on mielen asettamista toiselle: Katteettomia oletuksia, joissa ei edes yritetä tavoittaa toisen aitoa ajattelua vaan omista lähtökohdista asetetaan toisen mieleen ajatus tai pyrkimys, jota pyritään hyödyntämään, Hatavara kertoo.

    – Kyllä Vennamo olettaa hyvin paljon erilaisia pyrkimyksiä ja haluja arkkiviholliselleen Kekkoselle ja jopa asettaa suoranaisia ajatuksia hänen mieleensä.

     

    Potilaskertomukset ovat kohde, johon Mari Hatavara haluaisi seuraavaksi soveltaa kertomuksen tutkimuksen keinoja. Potilaskertomus on lääkärin kirjoittama, sanallistettu esitys ihmisen oireista ja hoitotoimenpiteistä.

    Hatavaraa kiinnostaa tutkia, millä tavoin potilaan tuottama kuvaus omista oireistaan sopii lääkärin käsitykseen siitä, mikä sairaus voisi olla kyseessä. Mitä potilaskertomukseen lopulta päätyy potilaan kertomasta ja mitä lääkärin käsityksestä?

    Lääkärin näkemys pohjautuu lääketieteen oppeihin, mutta myös niihin tietoihin, joita hän on saanut potilaan kuvailemista oireista.

    – Ymmärtääkseni potilaskertomuksia ei ole tutkittu tältä kannalta, mutta silti hirveän tärkeitä päätöksiä tehdään niiden pohjalta. Suurin osa Kelan ja vakuutusyhtiöiden ihmisten sairauksia koskevista päätöksistä tehdään kirjallisin perustein eli lukemalla potilaskertomuksia, Hatavara sanoo.

    – Kenen subjektiivisuus potilaskertomuksissa lopulta näkyy? Miten potilaan kokemus pystytään kääntämään lääketieteen kielelle ja tolkullistamaan niin, ettei tehdä vahinkoa potilaalle? Ja niin, että päädytään oikeaan diagnoosiin.

    Seminaari kertomuksentutkimuksen uusimmista suuntauksista 22.10.
    Tilaisuudessa julkistetaan kaksi uutta kertomuksen tutkimuksen kirjaa.
    Tilaisuus on avoin, ilmoittautumisia pyydetään e-lomakkeella.
    Lisätiedot uta.fi/ltl/narrare.

     

    Mass Effectin pelaaminen − kuin Anna Kareninan lukemista?

     

    Hanna-Riikka Roine

    Hanna-Riikka Roine

    Tietokone- ja konsolipeleissä on tarinamaailmoja, se on selvää. Toiset pelit vaativat pelaajalta erityisesti mielikuvituksellisuutta ja fiktiivisen juonen ymmärrystä. Yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjatutkija Hanna-Riikka Roine tutki kerronnallisuutta digitaalisissa roolipeleissä, tapausesimerkkinään roolipelitrilogia Mass Effect.

    Roolipelit eroavat muunlaisista peleistä sillä tavoin, että niissä on roolipelattava hahmo, jonka kehittämiseen pelissä keskitytään. Mass Effect -pelissä hahmo on komentaja Shepard, joka yrittää pysäyttää konerodun aikeet tuhota elämä koko galaksista.

    Se, millaisia valintoja ja päätöksiä pelaaja tekee hahmollaan, vaikuttaa hahmon kehittymiseen ja koko pelin etenemiseen.

    – Toisaalta pelaajan täytyy ottaa huomioon peli järjestelmänä ja hahmottaa, miten mekaniikka toimii, mutta myös ymmärtää, miten tietynlaisten tehtävien suorittaminen vaikuttaa Shepardin kehitykseen fiktiivisenä henkilöhahmona, Roine sanoo.

    – Kertomuksellisuus on keskeisessä roolissa, kun pelaaja kehittää hahmoa.

    Mass Effect on yksi viime vuosien pelatuimpia pelejä. ”Räiskintää ja ihmissuhteita hyvässä balanssissa”, kuten tutkija peliä luonnehtii.

     

    Pelitutkimuksen piirissä on pitkään väitelty, voiko pelejä tutkia tarinoina. Roineen mielestä peli on ensisijaisesti peli eikä tarina. Hän tutkii kerronnallisuutta pelaajan pelikokemuksessa.

    – Digitaalinen roolipeli on hyvin erilainen pelityyppi kuin vaikka tasohyppely. Tetriksessä ei ole tarinaa, eikä tarinallisuus ole kaikissa peleissä esillä, hän sanoo.

    Hanna-Riikka Roineen tutkimusala on yleinen kirjallisuustiede, ja hän tutkii väitöstyössään fantasia- ja tieteisfiktiota. Siitä ei ollut kovin pitkä matka pelien maailmaan.

    Kirjallisuudella ja pelillä on muutakin yhteistä kuin kertomuksellisuus.

    – Yhteen peliin menee aikaa 40–50 tuntia, ja esimerkiksi koko Mass Effect -trilogian pelaamiseen menee noin 150 tuntia. Monet ovat sanoneet, että roolipelin pelaamista pitäisi verrata ajallisesti paksun venäläisen kirjallisuusklassikon lukemiseen ennemmin kuin elokuvan katseluun.

     

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvat Jonne Renvall