Journalismi pysyy, vaikka muoto muuttuu

    pilakuvakimara Teemu Hotti

    Yleisöltä voi saada muutakin sisältöä journalismiin kuin vihapuhetta.

     

    Vihapuhe sulkee jo mahdollisuuksia, joita internet antaa yleisön osallistumiselle. Netti tarjoaa alustan kaikenlaisista ideologioista kumpuavalle kansalaisosallistumiselle, sellaisillekin, mitä ei pidetä yleisesti hyväksyttävinä.

    – Rasistinen joukko on mobilisoitunut ja järjestäytynyt internetissä osallistavuuden kautta, sanoo journalismin tutkijatohtori Laura Ahva Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksesta.

    Nyt-liite ja MTV päättivät hiljattain sulkea kommentointimahdollisuuden jutuissaan vihapuheen vuoksi. Kommenttikentät pysyvät suljettuina toistaiseksi.

    Nettikommenttien moderointi ei ole tähän asti kuulunut journalistien perusosaamiseen, mutta nyt sille on yhä suurempi tarve.

    – Se on uusi journalistinen työmuoto, jossa mediatalot ovat vielä aika eksyksissä.

    Osallistuvaa journalismia (”participatory journalism”) tutkivan Ahvan mielestä yleisökommentointi juttujen yhteydessä ei alun alkaenkaan ole toiminut ihanteellisesti.

    – En ole ollut suuri yleisökommenttien lukija, Ahva sanoo.

    – Järkevät osallistuvan journalismin muodot vaativat yhteisöllistä tekemistä. Arjesta kumpuavan materiaalin ja journalistisen ammattitaidon yhdistäminen ei ole helppo tehtävä.

     

    kirkas otsa2 Teemu HottiOsallistuvassa journalismissa ideana on saada yleisö mukaan journalismin tekoon niin, että ammattitoimittajat ja yleisö tekevät sisältöjä yhdessä.

    Suomessa osallistuva journalismi ei ole saanut kovin vahvaa jalansijaa. Aluksi siitä tuli hype Suomessakin.

    – Toivottiin, että kansalaisosallistumisen myötä journalismin portit avautuvat, journalistinen prosessi demokratisoituu ja julkinen keskustelu parantuu. Sitten huomattiin, ettei se käy ihan niin helposti, Ahva sanoo.

    Osallistuva journalismi ei toimi niin, että oletetaan vapaaehtoisten sisällöntuottajien täyttävän lehden tyhjät sivut.

    Ahva kertoo hälytyskellojensa soivan, kun mediayritykset ilmoittavat, että nyt ”avataan uusi alusta” jollekin yleisön tuottamalle materiaalille.

    – Ensimmäinen ajatukseni on aina, että se vaatii uuden kerroksen journalistista työtä, laadunvalvontaa ja resurssien hallintaa. Liikkuvan tekijäjoukon hallinta on työlästä ja tuo epävarmuutta.

    Laura Ahvan osallistuvan median tutkimushankkeessa on mukana kolme mediaa, joissa yleisön osallistuminen on julkaisun tekemisen perusedellytys. Suomalaisen Voima-lehden lisäksi mukana on ruotsalainen ”hyperpaikallinen” paikallislehti Södra Sidan ja yleiseurooppalainen verkkolehti Cafébabel, jolla on vapaaehtoistiimejä tekemässä juttuja ympäri Eurooppaa. Ahva on tutkimuksessaan haastatellut toimittajia ja avustajia ja havainnoinut toimitustyötä.

    Esimerkiksi Voima-lehti tehdään suuren avustajaverkoston voimin, jonka jäsenillä on omat intressinsä kirjoittaa lehteen.

    – Lehden koetaan olevan kanava vaihtoehtoisille äänille. Voiman kirjoittajia motivoi yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

    Laadunvalvonta ja oikoluku vaativat erityistä työtä yhteisöllisten medioiden keskustoimituksessa, kun mukana on amatöörikirjoittajia. Uutiskriteereistä, juttuaiheista ja näkökulmista pitää neuvotella yhdessä. Vapaaehtoiset kirjoittajat lakkaavat tarjoamasta tekstejä, jos ne torpataan toistuvasti.

    – Kirjoittajat kokevat, että osallistuminen journalismiin tuo jotain yhteisöllistä, halutaan osallistua lehden muodostaman yhteisön toimintaan. Toinen motivaatio on julkisen keskustelun herättely.

     

    Osallistuva journalismi on yksi journalismin suuntaus, jonka toivotaan virkistävän alaa ja joskus jopa tarjoavan edullista työvoimaa. Sanomalehtien levikkien laskiessa uusia rahoitusmalleja journalismiin on etsitty etenkin verkosta. Esimerkiksi Long Play -sivustolta ostetaan yksittäisten artikkelien lukuoikeuksia. Journalismin joukkorahoitushankkeita on myös käynnissä, ja osa suurten sanomalehtien jutuista on internetissä maksumuurin takana.

    Ahva uskoo, että mistään keinosta ei yksinään ole journalismin kokonaisrahoittajaksi.

    – Voisin kuvitella että erilaiset uudet rahoitusmuodot jäävät osaltaan täydentämään journalismin rahoitusta. Niissä ,on mahdollisuuksia, ja verkko tekee rahoituksen keräämisen tuhat kertaa helpommaksi, Ahva sanoo.

    – En usko, että laatujournalismi kuolee. Sen sijaan se ehkä muuttaa sijaintiaan ja volyymiaan.

     

    maksumuuri Teemu HottiMitä taitoja nyt alalle valmistuva toimittaja tarvitsee?

    Laura Ahva opettaa journalistiopiskelijoita Tampereen yliopistossa ja hän on huomannut, että hekin ovat hyvin tietoisia median vaikeuksista, mutta toisaalta myös hyvin innoissaan päästyään opiskelemaan toivomaansa alaa.

    Ahvan mielestä informaation valikoinnin ja suodattamisen taidot ovat edelleen journalistisen osaamisen ydintä, samoin kuin eri ilmaisun muotojen hallinta. Visuaalisuus korostuu journalismissa edelleen.

    Tänä syksynä Ahva opettaa Journalismin tulevaisuus -nimistä kurssia. Ennustajan taipumuksia ei tarvita, vaan kurssilla käydään läpi ja tutkitaan kriittisesti uusia journalismin ilmenemismuotoja ja malleja, kuten vaikka mobiilijournalismia, datajournalismia, hidasta journalismia tai osallistuvaa journalismia. ”Uusista journalismeista” voi löytyä pysyviä peruselementtejä journalistiseen työhön.

    – Tutkimme opiskelijoiden kanssa, onko uusissa journalismin lajeissa sellaisia hyviä elementtejä, jotka voisivat ehkä jatkossa viedä journalismia eteenpäin.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvitus Teemu Hotti

     

    Toimittajaopiskelija haluaa olla tarinankertoja

    Aikakauslehti on suosituin työpaikka, sanomalehden suosio on vähentynyt.

     

    Suomalaiset toimittajaopiskelijat haluaisivat työllistyä mieluiten aikakauslehteen. Tarinankerrontaa pidetään journalistin tärkeimpänä tehtävänä.

    – Työn suurimmiksi uhiksi opiskelijat kokivat taloudelliset paineet, journalismin markkinasuuntautumisen ja kiireisen työtahdin. Ehkä aikakauslehti nähdään paikkana, jossa olisi vielä mahdollisuus tehdä keskittyneemmin pidempimuotoista tarinaa, sanoo journalismin tutkija, tohtoriopiskelija Jenni Mäenpää Tampereen yliopistosta.

    Aikakauslehteen halusi töihin 24 prosenttia vastaajista. Sen jälkeen mieluisin työpaikka oli sanomalehti, johon halusi 16 prosenttia vastaajista. Televisiotyöstä haaveili 11 prosenttia ja radiotyöstä yhdeksän prosenttia, ja viidenneksi suosituin alavaihtoehto oli freelancer.

    Mäenpää arvioi, että sanomalehtien lukemisen romahtaminen nuorten keskuudessa ja mediatalojen viimeaikaiset irtisanomisuutiset ovat osasyynä siihen, miksi aikakauslehdet kiinnostavat opiskelijoita sanomalehtiä enemmän tulevaisuuden työpaikkoina.

    Miksi opiskelijoiden vastauksissa ei näkynyt nettijournalismi?

    – Tutkimuksen palautteessa tuli vähän kritiikkiä kysymyslomakkeesta, jossa välineet oli eroteltu niin selvästi toisistaan. Lisäksi vastauksessa sai valita vain yhden vaihtoehdon, mihin haluaisi mieluiten töihin, Mäenpää sanoo.

    – Nykypäivää on, että tehdään sisältöjä, jotka julkaistaan eri kanavissa. Moni ehkä ajatteli, että verkkojournalismi kuuluu luonnostaan kaikkeen journalistiseen työhön.

    Journalistin tärkeimmistä rooleista kysyttäessä esiin nousivat myös perinteisemmät journalistin roolit, kuten vallan vahtiminen, objektiivisen tiedon välittäminen ja yleisön palvelu. Tarinoiden kertominen maailmasta oli kuitenkin 56 prosentin mielestä erittäin tärkeä journalistin tehtävä, ja se nousi suosituimmaksi vastaukseksi kyselyssä.

    Tulokset saatiin Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETin tutkimuskyselystä, jossa selvitettiin suomalaisten journalistiopiskelijoiden omakuvaa, motivaatiota, taitoja ja taustoja. Lomakekyselyyn vastasi 265 opiskelijaa kuudesta suomalaisesta korkeakoulusta. Kysely tehtiin vuoden 2015 alussa.

     

    Neutraalin, objektiivisesti raportoivan toimittajan rooli ei ollut ensimmäisenä opiskelijoiden ajatuksissa. Esimerkiksi 55 prosenttia vastaajista piti erittäin tärkeänä journalistin tehtävänä edistää suvaitsevaisuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta.

    Yksilöllisyyteen ja itseilmaisuun liittyvät tavoitteet motivoivat opiskelua journalistiksi. Suurin motivaattori hakeutua journalistin uralle oli mahdollisuus työskennellä luovasti. Myös motivaatiotekijöissä nousi esiin aktiivinen vaikuttaminen. 70 prosenttia vastaajista piti hyvin tärkeänä tai erittäin tärkeänä mahdollisuutta taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

    – Nuoremman polven toimittajilla on tavoitteita toimia aktiivisesti. Selvästi perinteisten toimittajaroolien rinnalle tulee uusia rooleja, Jenni Mäenpää sanoo.

    Tutkimus toimittajaopiskelijoista on osa Journalism Students across the Globe -vertailututkimusta, jossa tutkitaan maailmanlaajuisesti journalistiopiskelijoiden käsityksiä alasta ja omasta ammatistaan. Tutkimusraportti julkaistaan lokakuun aikana.

    Kansainvälisen vertailun tulokset valmistuvat myöhemmin. Muutama vuosi sitten vertailtiin kuitenkin pohjoismaisten toimittajaopiskelijoiden ammattikäsityksiä. Tässä tutkimuksessa näkyi myös sanomalehden suosion lasku toivetyöpaikkana, mutta maiden välillä oli eroja siinä, millaisiin töihin haluttiin. Norjassa televisio oli suosituin, kun taas esimerkiksi tanskalaiset toimittajaopiskelijat pitivät houkuttelevampana muita viestintäalan tehtäviä, kuten tiedotusta ja pr-tehtäviä.

    – Suomi oli tässäkin tutkimuksessa ainoa maa, jossa aikakauslehti oli vetävin media.

    Tiina Lankinen