Työterveydestä tuli terveyserojen symboli

    Vanhempi tutkija Pekka Virtanen uskoo, että terveyskeskusten elvyttäminen tervehdyttäisi kilpailutilannetta työterveyden ja perusterveydenhuollon välillä.

    Vanhempi tutkija Pekka Virtanen uskoo, että terveyskeskusten elvyttäminen tervehdyttäisi kilpailutilannetta työterveyden ja perusterveydenhuollon välillä.

    Työttömät sairastavat eniten, mutta käyvät vähiten lääkärissä. Tässä jutussa asiantuntijat tarjoavat kuilun kaventamiseen kahta lääkettä.

    Työterveyshuollon piirissä olevat käyttävät sen palveluja yhä enemmän. Työttömät voivat huonoimmin, mutta he käyvät vähiten lääkärissä.

    Työikäisen väestön terveyspalvelujen eriarvoisuus on ongelma, joka on tuotu toistuvasti esiin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta puhuttaessa.

    – Perusterveydenhuollossa hyväosaisilla on paremmat palvelut kuin huono-osaisilla. Se antaa signaalin, että tässä yhteiskunnassa ei välitetä siitä, että huono-osaiset ihmiset saisivat kunnon perusterveydenhuollon, sanoo Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin vanhempi tutkija Pekka Virtanen.

    Epätasa-arvoa lisää Virtasen mielestä se, että terveyskeskuksessa palveluista joudutaan maksamaan, kun taas työterveys on työntekijälle ilmaista.

    – Ainahan työssäkäyvillä on enemmän rahaa, ja he voivat mennä yksityislääkäriin, mutta sen lisäksi meillä on yhteiskunnallisesti organisoitu järjestelmä, työterveyshuolto.

    Pekka Virtanen on terveyssosiologian yliopistonlehtori. Hän on tutkinut erityisesti pätkätyöläisten ja työttömien terveyttä ja sairauspoissaoloja.

     

    Työterveyslaki tuli ensimmäisen kerran voimaan Suomessa vuonna 1979, ja sen myötä muodostui nykyinen työterveyshuoltojärjestelmä, jossa Kela rahoittaa osittain organisaatioiden työterveyshuoltoa.

    Pekka Virtanen kertoo, että tuolloin ajateltiin, että työterveyshuollon ydintä olisi terveysongelmien ennaltaehkäisy.

    – Minäkin silloin nuorena lääketieteen opiskelijana 1970-luvulla vaahtosin sen puolesta, että työssäkäyvillä täytyy olla hyvä työterveyshuolto. Työterveyslailla haluttiin varmistaa, että ihmisten terveyttä valvotaan ja ettei ihmisiä sijoiteta sellaiseen työhön, johon heidän terveytensä ei riitä, Virtanen sanoo.

    – Laissa oli pieni lisäkaneetti, että työnantaja voi järjestää myöskin sairaanhoitopalveluja.

    Parikymmentä vuotta meni tasaisesti niin, että valtaosa ihmisistä kävi muualla kuin työterveyslääkäreiden vastaanotolla, kun he sairastuivat tai kävivät hoidossa pidempiaikaisen terveysongelman vuoksi. Hoitosuhteet luotiin pääsääntöisesti muualle kuin työterveyslääkäreihin. Kunnes 2000-luvulla tapahtui suuri muutos.

    – Vuodesta 2000 vuoteen 2008 työterveyslääkärille tehdyt sairaanhoitokäynnit lisääntyivät miljoonalla ja työterveyslääkäreiden lukumäärä kaksinkertaistui kahdeksassa vuodessa, Virtanen kertoo.

    Koska terveyskeskuksia tai terveydenhuoltoa ylipäänsä ei ole kehitetty, työterveyshuollon on ollut Virtasen mielestä ikään kuin pakko ottaa myös sairaanhoito huolekseen.

    – Mutta toisaalta siellä on myös olleet hyvät markkinat, koska kasvu on tapahtunut pääasiassa yksityisten työterveyshuoltofirmojen puolella.

    – Sujuva sairaanhoito on työntekijöiden ja työnantajien intresseissä, siksi se on helppo myydä. Jokainen haluaa päästä nopeasti lääkäriin.

    Kelan työterveyshuoltotilaston mukaan vuonna 2012 työnantajan järjestämän työterveyshuollon hyväksytyt kustannukset olivat 733 miljoonaa euroa, mikä oli 7,2 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kustannuksista 291 miljoonaa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 442 miljoonaa euroa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista.

    Korjausehdotukset:

    • Laajennetaan työterveyden palveluja työttömille.
    • Elvytetään terveyskeskukset, jotta kilpailu sairaanhoidosta tervehtyy.

    Ero terveyspalvelujen käyttämisessä näkyy HeSSup-terveystutkimuksen tuloksissa vuonna 2003. Työttömät käyvät selvästi työssäkäyviä vähemmän perusterveydenhuollon vastaanotolla. Pitkäaikaistyöttömät käyvät kaikkein vähiten.

    – Tutkimuksista tiedetään, että mitä työttömämpi ihminen on, sitä sairaampi hän on. Eli ei tämä ihan oikein mene, Virtanen sanoo.

    Vakituisessa työssä olevien ja määräaikaisten terveydessä ja terveyspalvelujen käytössä ei havaittu juuri lainkaan eroja. Vakiväkeä ja määräaikaisia hieman huonommin voivat epämääräistä työtä tekevät (esim. freelancerit). Työttömien joukossa yli 500 päivää työttömänä olleet voivat selvästi huonommin kuin lyhyemmällä työttömyysjaksolla olevat.

    – Moni on jossain kohtaa elämässään jonkin aikaa työttömänä. Silloin altistuminen ei ole sama kuin pitkäaikaistyöttömyydessä ja toistuvissa työttömyysjaksoissa, joissa syrjäytyy työelämästä.

    Tutkimuksen mukaan terveyskeskuksessa ei käy juurikaan vakityöläisiä. Työttömät käyvät terveyskeskuksessa yli 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin työssäkäyvät.

    Sairaalakäynneissä erot eivät näy niin selvästi. Hammaslääkärissäkin käydään aika lailla tasaisesti työmarkkina-asemasta riippumatta. Vain pitkäaikaistyöttömät käyvät muita vähemmän hammaslääkärin vastaanotolla.

    – Sairaalaan joudutaan, mutta perusterveydenhuollossa käyminen on ikään kuin terveyspalvelujen kulutusta. Ja se on kuitenkin sitä tärkeintä terveydenhuoltoa.

    Syy ilmiöön on Virtasen mielestä selvä. Suomessa on hyvin toimiva työterveysjärjestelmä, jossa työelämässä olevat käyvät ensisijaisesti. Terveyskeskukset on jätetty rapistumaan.

    – Ongelman ydin on siinä, ettei terveyskeskuksia ole kehitetty niin, että ne pystyisivät tuottamaan työikäiselle väestölle yhtä sujuvan pääsyn palveluihin kuin työterveyshuolto pystyy tarjoamaan.

    ”Terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa – tai määrätä työterveyden sairaanhoitokäynnille asiakasmaksu.” Pekka Virtanen

     

    Työterveyshuollossa toimivaa sairaanhoitoa ei Virtasen mielestä tarvitse purkaa. Parempi ratkaisu olisi terveyskeskusten elvyttäminen, jolloin luotaisiin tervettä kilpailua.

    – Jos terveyskeskuksia alettaisiin kehittää niin, että ne vastaisivat kansainvälistä perusterveydenhuoltojärjestelmää, silloin ne oikeasti kilpailisivat työterveyshuollon kanssa työikäisistä potilaista.

    Siitä olisi hyötyä myös asiakkaalle, joka tarvittaessa voisi hakea mielipiteitä kahdelta lääkäriltä, sekä työterveydestä että terveyskeskuksesta.

    – Tällainen ’second opinion’ on nykyaikaa. Työterveys- ja terveyskeskuslääkäreiden lääketieteellisessä osaamisessa ja vuorovaikutustaidoissa ei varmasti ole merkittäviä eroja. Mutta jos palvelujen saatavuus olisi samalla viivalla, ne oikeasti kilpailisivat keskenään, Virtanen sanoo.

    – Terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa – tai määrätä työterveyden sairaanhoitokäynnille asiakasmaksu.

    Kaksitahoisessa järjestelmässä potilastietojen pitää kulkea työterveyden ja terveyskeskuksen välillä ajantasaisesti. Myös hoidon integroinnin eli perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteyden pitäisi toimia molemmilla puolilla yhtä hyvin.

    Terveyskeskusten kehittäminen vaatii tietenkin paljon rahaa.  Sitä Virtanen ei osaa sanoa, löytyykö yhteiskunnasta poliittista yhteisymmärrystä ja tahtoa panostaa kaikkien kansalaisten perusterveydenhuoltoon.

     

    Jukka Uitti

    Jukka Uitti

    Tampereen yliopiston työterveyshuollon ja työlääketieteen professori, Työterveyslaitoksella pitkään työskennellyt Jukka Uitti kummastelee sitä, että terveyserojen kaventamiseksi on julkisuudessakin ehdotettu työterveysjärjestelmän purkamista. Hänen mielestään on myös paradoksaalista, että työttömien ja työssäkäyvien epätasa-arvoa tulkitaan juuri sairaanhoitopalvelujen kautta.

    – Ei perusterveydenhuollonkaan kaikkia ongelmia ratkaista sillä, että päästään nopeammin lääkäriin. Seurauksena saattaa olla pelkästään palvelujen käytön lisääntyminen.  Ruotsin esimerkki tästä on olemassa, Uitti sanoo.

    – Tasa-arvo ei synny siitä, että huononnettaisiin työterveyspalveluita. Lähtökohtainen ero on jo siinä, että toisilla on työtä ja toisilla ei.

    Uitti haluaa korjata kahta yleisintä työterveyshuollosta esitettyä väitettä.

    – Työterveysjärjestelmä ei ole ilmaista kuten usein väitetään; työnantajat maksavat sen itse ja työtulovakuutuksen kautta yhdessä työntekijöiden kanssa.

    Toiseksi, sairaanhoito ei ole hänen mukaansa lisääntynyt työterveyshuollossa.

    – Työterveyshuollon sairaanhoitokäynnit työntekijää kohti laskettuna ovat pysyneet ennallaan yli 20 vuotta. Työvoiman määrän paluu isoa lamaa edeltävälle tasolle nosti absoluuttista käyntimäärää 2000-luvun alkupuolella.

    Työelämällä ei ole varaa jättää työntekijöitä odottelemaan diagnoosia tai hoitoa vaivaan, joka haittaa tai estää työntekoa. Tämän vuoksi työterveydessä on taattu nopea pääsy lääkärin vastaanotolle. Uitin mukaan työterveyshuollossa myös terveysongelmien ehkäisy ja varhainen puuttuminen toimivat paremmin kuin muussa perusterveydenhuollossa.

    – Perusterveydenhuollossa neuvolat toimivat hyvin, mutta kaikki muu ennaltaehkäisy on heikoissa kantimissa, Uitti sanoo.

    Uitin mielestä työterveyspalvelujen laajentaminen olisi oikea tie terveyserojen kaventamiseen.

    – Meidän pitäisi suunnata työttömille työterveyspalveluja, hän sanoo.

    – Uskon, että tämä asia tulee seuraavaan hallitusohjelmaan, jos uudet hallituspuolueet ovat tarpeeksi viisaita. Työmarkkinajärjestöt luovat paljon painetta tähän suuntaan.

    ”Tasa-arvo ei synny siitä, että huononnettaisiin työterveyspalveluita.” Jukka Uitti

     

    Uitti ehdottaa, että työttömäksi jääneen edellisen työpaikan työterveyshuolto voisi huolehtia ihmisestä työttömyydenkin aikana, palvelutyönä erillistä korvausta vastaan. Silloin kun työkyvyttömyyden uhkaa ilmenee, rahoitus ihmisen tutkimukseen ja hoitoon pitäisi saada esimerkiksi työeläkelaitoksilta, työvoimaviranomaisilta tai muilta yhteiskunnallisilta tahoilta.

    – Näin työterveydessä voitaisiin tehdä arvio henkilön voinnista ja työkyvystä sekä tarvittaessa käynnistää ammatillinen kuntoutus, jotta ihminen saisi työllistymisreitin ammattiin, johon hän kykenee.

    Alkavat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet vuodesta 2008 vuoteen 2014 peräti 25 prosenttia. Myös pitkien sairauspäivärahojen myöntämismäärät ovat pienentyneet, Uitti kertoo.

    Iso osa alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään kuitenkin työttömänä oleville. Tämän vuoksi heille pitäisi tarjota entistä parempia terveyspalveluja, jotta eläkkeelle joutuminen voitaisiin estää.

    – Työeläkevakuutusyhtiöt ovat puhuneet pitkään tämän asian puolesta, koska siellä lääkärit ovat nähneet, että monet alkavat työkyvyttömyyseläkkeet tulevat työttömien joukosta.

    Näillä ihmisillä on usein taustallaan pitkä, rikkonainen työura, josta olisi voinut nähdä jo paljon aiemmin, että ihmisen vointi ei ole menossa hyvään suuntaan. Mutta työttömyysjaksolla asiaan ei ole puututtu.

    – Työssäkäyvällä on siinä mielessä parempi asema, että hänen ongelmiinsa tartutaan ja hän saa varhain tukea, Uitti sanoo.

     

    Yhteistyö kaikkien terveydenhuollon toimijoiden välillä on Jukka Uitin mielestä tärkeintä, kun tehdään uutta mallia sote-palveluihin.

    – Kun vastaanotolle tulee henkilö, josta aavistaa, että häntä uhkaa syrjäytymiskierre tai työttömyyden kehä, niin siihen pitäisi pystyä tulemaan moniammatillisesti väliin. Terveydenhoitaja soittaa lääkärille tai lääkäri soittaa sosiaalityöntekijälle. Pitää olla selkeästi sovittuja kohtia, joissa asiaan puututaan, Uitti sanoo.

    Tämä käytäntö toimii hänen mukaansa hyvin työpaikoilla. Varhainen työkyvyn tuki lähtee joko ihmisestä itsestään, esimiehestä tai työterveydenhuollosta tai jopa muualta terveydenhuollosta niin, että työterveyshuolto ottaa ihmisen hoitaakseen. Mutta asiaan tartutaan, oli se sitten alkoholiongelma tai vamma tai sairaus.

    – Sen sijaan, että nostetaan eriarvoisuuskeskustelun kautta vähän kateuttakin ja syyttelyä, pitäisi luoda yhteistyöjärjestelmiä, Uitti sanoo.

    – Paljon on tehtävissä työikäisten terveyden ja työkunnon hyväksi. Tätä ei ennen osattu ajatella.

     

    Terveyseroja ja työttömien terveyttä ei paranneta yhdellä tai kahdellakaan konstilla, siitä Jukka Uitti ja Pekka Virtanen ovat yhtä mieltä.

    – Terveydenhuoltojärjestelmä sinällään ei eriarvoista, vaan se, onko työtä vai ei. Työssäkäyvillä on paremman taloudellisen toimeentulon lisäksi erilaiset sosiaaliset verkostot ja terveyttä tukevia psykososiaalisia tekijöitä, Uitti sanoo.

    Tutkija Pekka Virtasen mukaan maailmalla on tutkittu paljon, miten työttömyyden ja huonon terveydentilan suhde toimii – onko huonompi terveys syytä työttömyydestä, vai jäävätkö terveydeltään heikommat helpommin työttömiksi. Vastaus on sekä että.

    Virtasen tutkimusryhmä teki kolme vuotta kestävän tutkimuskokeilun, jossa työttömille tarjottiin pääsyä työterveyshoitajan terveystarkastuksiin ja sitä kautta tarpeen mukaan sairaanhoitoon. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki samantyyppisen kokeilun.

    Tampereen yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, ettei ongelmaa ratkaista rakentamalla uusia erityispalveluja työttömille.

    – Ei se ole niin yksinkertainen asia, että jos vaan työttömiä tai huonommassa työmarkkina-asemassa olevia marssitetaan lääkärin vastaanotolle, niin terveyserot katoavat, Virtanen sanoo.

    – Silti – tai juuri siksi – on tärkeää rakentaa sellainen järjestelmä, jossa kaikilla on sujuva mahdollisuus päästä osallisiksi sekä ennaltaehkäisevistä että sairaanhoidon palveluista.

    • Työterveyshuollon (ml. opiskelijaterveydenhuolto) kokonaiskustannukset olivat 4,7 prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista vuonna 2012.
    • Vuonna 2012 työterveyshuollon piirissä oli 86 prosenttia palkansaajana toimivasta työvoimasta.

    Lähde: Kelan työterveyshuoltotilasto 2012, Kelan tilastollinen vuosikirja 2013

    graafi1graafi2

     

     

    Lue lisää työterveysasiaa artikkelista Työssäkäyvät voivat paremmin kuin aiemmin.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall