Kuinka papilloomavirus lannistettiin

    Parhaillaan Matti Lehtinen tutkii, kuinka harvoin kohdunkaulansyöpää tarvitsee seuloa HPV-rokotetuilta ikäluokilta. Jos tutkimus tuottaa oletetun tuloksen, papa-seulontakäyntien määrä voidaan vähentää 10–20:sta yhteen tai kahteen, mikä säästää vuodessa noin 25 miljoonaa euroa.

    Parhaillaan Matti Lehtinen tutkii, kuinka harvoin kohdunkaulansyöpää tarvitsee seuloa HPV-rokotetuilta ikäluokilta. Jos tutkimus tuottaa oletetun tuloksen, papa-seulontakäyntien määrä voidaan vähentää 10–20:sta yhteen tai kahteen, mikä säästää vuodessa noin 25 miljoonaa euroa.

    Tampere, Tukholma, Oxford, Heidelberg, Philadelphia ja Seattle tutkijoiden verkoston solmukohtina.

    Tutkimusjohtaja ja Karoliinisen instituutin vieraileva professori Matti Lehtinen on tutkinut papilloomaviruksia eli HPV-viruksia 25 vuotta. Sinä aikana on selvinnyt näiden virusten rooli syövän aiheuttajina, on kehitetty ja testattu rokote, otettu se suomalaiseen rokotusohjelmaan ja löydetty vaikuttavimmat rokotusstrategiat. Kansainvälisellä yhteistyöllä on ollut tutkimuksessa suuri merkitys.

    Lääkäri ja virologi Matti Lehtinen väitteli 1985 herpesviruksista, mutta kiinnostui pian papilloomaviruksista, joiden saksalainen Harald zur Hausen oli osoittanut liittyvän kohdunkaulan syöpään.

    Joitain vuosia myöhemmin Lehtinen tutustui ruotsalaiseen Joakim Dillneriin, joka oli kehittänyt menetelmiä papilloomavirusvasta-aineiden mittaamiseen.

    – Siitä syntyi vahva yhteistyö Karoliiniseen instituuttiin päin, Lehtinen kertoo.

     

    Tampereen yliopistossa oli tehty 1980-luvun alusta Peto-projektiksi kutsuttua epidemiologista syöpätutkimusta, jossa käytettiin Kansaneläkelaitoksen autoklinikan seerumipankin ja syöpärekisterin tietoja.

    Tutkimus perustui oxfordilaisten Richard Dollin ja Richard Peton näkemyksiin, että syövän syitä pitäisi tutkia pitkittäisasetelmassa siten, että sekä syöpätapauksilta että verrokeilta olisi näytteitä syöpäaltistuksesta ennen diagnoosia.

    – Silloin päästään oikeasti arvioimaan, mikä on altistukseen liittyvä riski saada myöhemmin syöpä, Lehtinen selittää.

    Matti Lehtinen osallistui tutkimukseen ja pystyi sen aineiston ja uusien vasta-ainetutkimusmenetelmien avulla ensimmäisenä osoittamaan, että aiemmin sairastettu papilloomavirusinfektio aiheuttaa 12-kertaisen riskin sairastua kohdunkaulansyöpään. British Medical Journalissa vuonna 1996 julkaistua tutkimusta siteerataan edelleen.

     

    Tutkimustyön jatkuessa Lehtiselle tulivat pian tutuiksi pitkälle automatisoidut laboratoriot esimerkiksi Heidelbergin yliopistossa ja Karoliinisessa instituutissa. Niissä pystyttiin mittaamaan seeruminäytteistä ja biologisista näytteistä tarkemmin useampia viruksia ja niiden synnyttämiä immuunivasteita kuin suomalaisissa laboratorioissa – säästävämmin ja nopeammin.

    Suomen vahvuus oli sen sijaan oululaisen Pentti Koskelan Kansanterveyslaitokselle perustama ainutlaatuinen äitiysneuvolaseerumipankki. Siinä on 1980-luvulta alkaen näytteitä, jotka on kerätty suomalaisilta äideiltä alkuraskauden aikana, miljoonalta naiselta noin kaksi miljoonaa näytettä.

    Niiden avulla päästiin tutkimaan esimerkiksi sitä, kuinka papilloomavirusinfektioiden järjestys vaikuttaa syöpäriskiin.

    – Vasta äskettäin pystyimme sitovasti osoittamaan, että jos naisella oli ensin ollut ”kiltti” infektio, hänellä ei ollut riskiä saada syöpää pahanlaatuisesta infektiosta, Lehtinen sanoo.

    – Jos taas naisella oli ensin ollut pahanlaatuinen infektio, se aiheutti syövän.

     

    Lehtinen kävi esittelemässä äitiysneuvolaseerumipankkia Oxfordin yliopistossa, mistä alkoi pitkäaikainen yhteistyö brittien kanssa. Yhteistyön ansiosta tutkijat pystyivät arvioimaan syövälle altistavien eri tekijöiden itsenäistä osuutta syövän synnyssä.

    Lisäksi alkoi pohjoismainen seerumipankki- ja syöpärekisteriyhteistyö, jota pohjoismainen syöpäunioni rahoitti useita vuosia.

    – Tuolloin saimme tutkittua, kuinka papilloomavirukset aiheuttavat ei ainoastaan kohdunkaulansyöpää, vaan myös lisääntyneen riskin sairastua myöhemmin muihin anogenitaalialueen syöpiin.

    Pohjoismainen seerumipankkiyhteistyö toimi 15 vuotta ja laajeni eurooppalaiseksi saatuaan rahoitusta myös EU:n puiteohjelmista.

     

    Vuonna 1995 Lehtinen ja Joakim Dillner ottivat ensimmäistä kertaa yhteyttä johtavaan rokotevalmistajaan, MSD:hen Philadelphiassa, ja kertoivat pohjoismaiden mahdollisuuksista papilloomavirusrokotteiden testauksessa. Ensimmäiset testaukset tehtiin neljä vuotta myöhemmin.

    Sen jälkeen seurasivat rokotteen myyntiluvan edellyttämät tutkimukset. Niitä tehtiin MSD:n rokotteella paikkakunnilla, joiden yliopistossa opetettiin lääketiedettä, sekä Espoossa ja Vantaalla. Toisen valmistajan GSK:n rokotteella tutkimusta tehtiin näiden lisäksi 12:ssa maakuntapääkaupungissa.

    Tutkimukset alkoivat 2002 ja 2004.  Niihin kutsuttiin väestörekisterikeskuksen kautta 16 -17-vuotiaita tyttöjä. Heistä puolet sai papilloomavirusrokotteen ja puolet verrokkirokotteen.

    Tämän lisäksi mukaan otettiin rokottamaton verrokkiryhmä. Lehtinen lähetti vuosina 2003 ja 2005 kyselytutkimuksen nuorille naisille, jotka olivat olleet vuotta liian vanhoja päästääkseen osallistumaan rokotetutkimukseen. Kyselyyn vastanneista yli 16 000 naisesta 90 prosenttia ilmoitti, että olisi osallistunut tutkimukseen.

    Nyt syöpärekisteriseurantaa tehdään kolmen ryhmän avulla, rokotettujen, verrokkirokotettujen ja rokottamattomien.

    – Rokotetuille ei ole tullut paikallisesti rajoittunutta syöpää, verrokkirokotettujen ja rokottamattomien luvut taas ovat keskenään samaa luokkaa ja samaa luokkaa kuin samanikäisen väestön, Lehtinen kertoo.

    – Olemme tehneet pitkäaikaisseurantaa nyt 12 vuotta. Missään muualla maailmassa ei ole tehty vastaavaa.

    Vuonna 2013 papilloomavirusrokote otettiin Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan.

     

    HPV-rokotetutkimusten alussa tutkijat järjestivät Helsingissä vuonna 2000 ensimmäisen HPV-rokotesymposiumin. Sen pääpuhujiksi tulivat tunnettu rokotekehittäjä Maurice Hilleman Philadelphiasta, HPV-tutkimuksista myöhemmin Nobelin saanut Harald zur Hausen Saksan Syöväntutkimuskeskuksesta Heidelbergistä ja infektioepidemiologi King Holmes Seattlen yliopistosta.

    – Holmesin luennon aiheena oli se, että infektioepidemiologiassa pitkittäistutkimuksista ollaan siirtymässä paikkakuntasatunnaistettuihin interventiotutkimuksiin, ja että niitä pitäisi nyt alkaa tehdä, Lehtinen muistelee.

    Lehtinen oli Oxfordissa tutustunut HIV-epidemian matemaattisen mallituksen uranuurtajaan, biologi Geoff Garnettiin, joka oli mallittanut rokotusten vaikuttavuutta, rokotuskattavuutta ja rokotusstrategioita.

    Ajatuksena oli, että rokottamalla mahdollisimman kattava osa ihmisistä saataisiin aikaan niin sanottu laumasuoja, vaikka rokote ei olisikaan kovin tehokas.

    – Tätä halusimme soveltaa, koska HPV-rokote oli hyvä, mutta kattavuus uhkasi jäädä matalaksi.

    – Aloimme kehittää paikkakuntasatunnaistettua tutkimusasetelmaa. Geoff Garnettin ja dosentti Eero Pukkalan kanssa keksimme, että paikkakuntien välisen heterogeenisuuden vähentäminen satunnaistettaessa paransi olennaisesti tutkimuksen tilastollista voimaa niin, että Suomen paikkakunnat ”riittivät”.

     

    Uutta rokotusstrategiaa testattiin vuosina 2007–2009 rokottamalla 33 paikkakunnalla vuosina 1992–95 syntyneitä tyttöjä ja poikia. Kutsutuista tytöistä puolet tuli rokotukseen, pojista 20–30 prosenttia.

    Vuoden 2009 jälkeen on tehty seurantaa. Vuonna 1992 syntyneet tulivat 18-vuotiaina eli vuonna 2010 ensimmäisen kerran näytteenottoon.

    – Tutkimme, onko niillä paikkakunnilla, joilla tytöt ja pojat rokotettiin, vähemmän papilloomavirusinfektioita kuin niillä, joissa vain tytöt saivat rokotteen.

    Nyt voidaan nähdä, syntyykö sekä tyttöjen että poikien rokottamisesta riittävää laumasuojaa.

    – Olemme THL:n ja WHO:n kanssa sopineet, että kun saamme näitä tuloksia syksyllä, he arvioivat uudelleen, pitäisikö poikienkin saada HPV-rokotus, Lehtinen kertoo.

    – Tämä on näyttöä evidenssihierarkian parhaasta päästä. Satunnaistetusta tutkimusasetelmasta saadaan tietoa paitsi rokotteen tehosta, myös rokotusstrategioiden vaikuttavuudesta.

    HPV-rokote annetaan nuorena

    • HPV-rokote ehkäisee erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Rokote torjuu syöpää estämällä papilloomavirustartuntoja.
    • Rokote tehoaa parhaiten ennen sukupuolielämän aloittamista. Sen voi kuitenkin antaa sukupuolielämän aloittamisen jälkeenkin.
    • Rokotteen saavat kansallisessa rokotusohjelmassa ilmaiseksi 6.-luokkalaiset tytöt ja 7.–9.-luokkalaiset tytöt rokotusohjelman kahtena ensimmäisenä vuonna.
    • Vuonna 2013 papilloomavirusrokote otettiin Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan.

    Lähde Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

    Teksti Pirjo Achté
    Kuva Jonne Renvall