Tv tuo yhteen, tietokone eristää

    Omissa maailmoissaan. Virtuaalimaailmat imaisevat helposti sekä nuorten että vanhempien huomion. Tutkija Aku Kallio, professori Katja Repo, professori, emerita Anja-Riitta Lahikainen ja yliopistonlehtori Eero Suoninen tutkivat median roolia suomalaisperheiden vuorovaikutuksessa.

    Omissa maailmoissaan. Virtuaalimaailmat imaisevat helposti sekä nuorten että vanhempien huomion. Tutkija Aku Kallio, professori Katja Repo, professori, emerita Anja-Riitta Lahikainen ja yliopistonlehtori Eero Suoninen tutkivat median roolia suomalaisperheiden vuorovaikutuksessa.

     

    Media lapsiperheessä. Toim. Anja-Riitta Lahikainen, Tiina Mälkiä ja Katja Repo. Vastapaino 2015.

    Nuorten yksinolo tietokoneen äärellä on lisääntynyt. Kavereiden ja perheen kanssa vietetty aika on vähentynyt.

    Sosiaalisuuden sanotaan siirtyneen internettiin, mutta lapset ja nuoret kokevat tietokoneella viettämänsä ajan yksinoloksi.

    – Vaikka nuoret voivat olla sosiaalisesti aktiivisia virtuaalimaailmassa, niin käyttötilanne koetaan yksinoloksi, paoksi sen hetkisestä perheen vuorovaikutuksesta, sanoo sosiaalipolitiikan professori Katja Repo.

    Uudesta tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että televisio yhdistää ja luo vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä. Televisiota katsotaan yhdessä etenkin perheissä, joissa on pieniä lapsia.

    Televisiota katsoessa pystyy keskustelemaan, ja suuri ruutu on helpommin jaettavissa kuin kännykän näyttö. Lisäksi televisio on ollut jo pitkään osa suomalaista perhe-elämää.

    – Mobiililaitteiden kotouttaminen perhe-elämään on vielä selkeästi enemmän kesken, tutkija Aku Kallio sanoo.

    Erot laitteiden välillä voivat kuitenkin tulevaisuudessa kaventua, kun laitteiden toiminnot yhdistyvät yhä enemmän. Esimerkiksi televisiosarjoja katsotaan paljon kännykällä ja tabletilla, ja ohjelman voi heijastaa omalta laitteelta tv-ruudulle.

    Tutkijat selvittivät median roolia suomalaisperheiden vuorovaikutuksessa tutkimushankkeessa Media, perheen vuorovaikutus ja lasten hyvinvointi. Projekti on toteutettu Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa, ja sitä rahoittavat Suomen Akatemia ja Tampereen yliopisto.

     

    Perhe-elämä on tullut vaativammaksi, koska viihdelaitteiden kirjo kotona kasvaa koko ajan. Perheen arjen videointiin osallistuneissa tutkimusperheissä oli keskimäärin seitsemän laitetta ja lisäksi kännykät ja älypuhelimet. Tämän vuoksi tutkijoiden mielestä perinteiset asiantuntijaohjeet lasten mediankäytön ohjaamisesta eivät toimi.

    – Fraasi, jonka asiantuntijat hyvin usein kehtaavat vielä esittää, on ”rakkautta ja rajoja”. Tämä tutkimus osoittaa, että ulkoapäin annetut moraaliset säännöt eivät auta vanhempia, sanoo sosiaalipsykologian professori, emerita Anja-Riitta Lahikainen.

    Laitteet ovat niin nopeita käyttää ja niitä on kotona niin paljon, ettei lapsia voi millään koko ajan valvoa.

    – Laitteiden käytöstä neuvotteleminen ja sopiminen lasten kanssa ovat aikaa vieviä prosesseja. Lasten osalta sopimusten pitäminen ja sääntöjen sisäistäminen perustuvat luottamukselliseen suhteeseen vanhempiin, Lahikainen sanoo.

    – Tässä suhteessa vanhemmat ovat yksin arjen uusissa tilanteissa.

    Tutkija, yliopistonlehtori Eero Suonisen mielestä parempana apuna vanhemmille toimisivat esimerkit mediankäyttöön liittyvistä arjen ongelmatilanteista ja niiden ratkaisumalleista. Asiantuntijat voisivat esitellä vanhemmille vuorovaikutuksen tapauskulkuja ja pohtia vanhempien kanssa, mikä esimerkkitilanteissa meni pieleen ja mikä onnistui.

    – Näin löytyisi valinnan paikkoja ja erilaisia vaihtoehtoja ratkaista oman perheen tilanteita, pikemmin kuin yhtä ideaa tai ohjetta.

     

    Tutkimuksessa perheiden vuorovaikutusta ja mediankäyttöä seurattiin kotiin asennettujen kameroiden avulla, jotka paljastivat kaikki pienetkin visiitit tietokoneelle tai älypuhelimelle.

    Tutkijat huomasivat, että perheen vuorovaikutuksessa tapahtuu lyhyessä ajassa paljon asioita, jotka ajan saatossa muodostavat tavat ja käytännöt, joiden mukaan medioita käytetään perheessä. Esimerkiksi vanhemmilla on monta eri vaihtoehtoa koittaa ratkaista tilanne, jossa lapsi ei suostu lopettamaan puhelimen näpräämistä tai tietokonepelin pelaamista.

    Lapset ovat myös nopeita huijaamaan vanhempia. Videoilta näkyi, kuinka lapsi saattoi vaihtaa peliä kielletystä sallittuun silloin, kun kuuli äitinsä askeleet portaissa.

    – Se, että vanhemmat eivät tunne laitteita, antaa mahdollisuuden vedätykseen. Lapset antavat esimerkiksi ymmärtää, ettei tietokonepeliä voi lopettaa, vaikka pausea voisi ihan hyvin painaa, Eero Suoninen sanoo.

    Video-, haastattelu- ja kyselyaineistojen lisäksi tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen ajankäyttöaineistoa. Sen avulla on tutkittu suomalaisten ajankäyttöä 1979 vuodesta lähtien.

     

    Helvetinmoinen häslinki on sana, joka tulee Eero Suonisen mieleen siitä, millaista nykyperheiden elämä on. On työkiireitä, ja lisäksi pitäisi opettaa lapsia, olla läsnä, asettaa rajoja ja pyörittää arkea.

    – Näiden lisäksi tulee koko ajan uusia haasteita: Miten kännykkää käytetään, miten paljon tietokoneella ollaan, milloin ollaan keskusteluyhteydessä ja milloin virtuaalimaailmoissa, Suoninen sanoo.

    Laitteiden määrä lisää häslinkiä.

    – Kaikki perheen jäsenet voivat valita koko ajan, sieppaavatko kännykän, painavatko tietokoneen nappia, laittavatko television auki, Anja-Riitta Lahikainen kuvailee.

    Tutkimuksessa huomattiin laitteiden houkuttavuus. Myös vanhempien on vaikea päästää erityisesti kännykkää käsistään. Kun äiti on keskittynyt älypuhelimeen, lapsen on vaikeaa saada huomiota tai pyyntöjään läpi.

    – Kaikkien perheenjäsenten on opeteltava, miten irrottaa itsensä laitteesta muuhun vuorovaikutukseen.

    Lahikainen kertoo kerran seuranneensa nelihenkisen perheen toimintaa merenrantakahvilassa Helsingissä. Perhe oli tilannut näköalapaikan ikkunan vierestä ja nautti kahvia ja leivoksia. Sekä lapset että vanhemmat näpräsivät kuitenkin koko ajan puhelimiaan, eikä kukaan ei sanonut mitään toisilleen koko sinä aikana, kun he olivat kahvilassa.

    – Kun kaikki perheenjäsenet tutustuvat maailmaan omaehtoisesti, niin maailmojen kirjo perheessä tulee niin suureksi, ettei tiedetä, mistä keskusteltaisiin, Lahikainen kuvaa.

     

    Yhdessä ruokailu on tärkeä osa perheiden vuorovaikutusta. Joissain tutkimuksessa mukaan olleissa perheissä ruokapöytä rauhoitettiin kokonaan kännyköiltä, ja tämä mahdollisti tärkeitä vuorovaikutuksen hetkiä.

    Tutkimuksessa kävi ilmi, että vanhemmat osaavat olla luovia häslingin hallitsemisessa. Vanhempi saattoi kirjoittaa sähköpostia lapsi sylissään ja puhua tämän kanssa samanaikaisesti. Teinejä hätisteltiin tietokoneelta kekseliäillä tavoilla.

    – Keinoja kyllä keksitään. Tärkeintä on, että lapselle puhutaan ja yhteys on olemassa, Anja-Riitta Lahikainen sanoo.

    lapset-media

    Koneaika kasvaa

    • Nuorten tietokoneella viettämä aika ohitti televisionkatseluun käytetyn ajan 2000-luvun alussa.
    • Vuonna 2010 pojat viettivät tietokoneella päivittäin aikaa keskimäärin kaksi tuntia ja 20 minuuttia, tytöt 88 minuuttia (15–19-vuotiaista).

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvitus Jonne Renvall