Katseen parantajat

    Käytännön hoitotyö yhdistyy uusimpaan kudosteknologiaan, kun Heli Skottmanin ja Hannu Uusitalon tutkimusryhmät työskentelevät yhdessä vaikeiden silmäsairauksien parantamiseksi. Tutkijat ovat tehneet yhteistyötä jo lähes kymmenen vuotta.

    Käytännön hoitotyö yhdistyy uusimpaan kudosteknologiaan, kun Heli Skottmanin ja Hannu Uusitalon tutkimusryhmät työskentelevät yhdessä vaikeiden silmäsairauksien parantamiseksi. Tutkijat ovat tehneet yhteistyötä jo lähes kymmenen vuotta.

    Kantasolututkimus vie kohti uudenlaisia hoitoja.

    Näkövammaiset odottavat sitä päivää, jolloin parantumattomiin silmäsairauksiin löydettäisiin uusia hoitoja. Monet uskovat, että nopeimmin tuota päivää kohden vie kantasoluilla tehtävä tutkimus.

    Tampereen yliopistossa apulaisprofessori Heli Skottman BioMediTechistä tutkii ja kasvattaa kantasoluja. Silmätautiopin professori Hannu Uusitalo tutkii puolestaan kroonisia, näkövammaisuutta aiheuttavia sairauksia kuten silmän ikärappeumaa ja perinnöllisiä verkkokalvosairauksia.

    – Helin kantasolututkimus on meille äärettömän tärkeää, se on tulevaisuuden näkökulma hoitoihin, Uusitalo sanoo.

    Kantasolut ovat soluja, joilla on kyky jakautua loputtomasti ja muodostaa erilaisia kudostyyppejä. Kantasoluja saadaan esimerkiksi alkiosta, luuytimestä ja elimien omista kantasolupopulaatioista.

    Kantasoluhoitoja ei voida vielä toteuttaa isoissa mittakaavoissa, mutta kantasoluja hyödynnetään jo tautimalleissa ja lääkekokeissa. Solumallien avulla opitaan tuntemaan paremmin sairauksien kulkua ja voidaan kehittää lääkkeitä.

    Silmätautiopin tutkimusryhmä tuo potilastyön asiantuntemusta kantasoluhoitojen kehittämiseen.

    – Minä en ole silmälääkäri, joten on hyvin tärkeää, että meillä on läheinen yhteistyökumppani, joka antaa realismia siitä minkälaista mahdollisen hoidon pitää olla, jotta sitä voisi yrittää potilaille, Heli Skottman sanoo.

    Silmäsairauksien tutkimuksessa hyödynnetään monitieteellistä osaamista, esimerkiksi BioMediTechin biomateriaalien tutkimusta ja ORC-tutkimusyksikön lasertekniikkaa.

     

    Silmä on ainut kudos, jolle tällä hetkellä tehdään kliinisiä hoitoja niin kutsutuilla kaikkikykyisillä kantasoluilla. Hoitokokeita on käynnissä Yhdysvalloissa, Japanissa ja Iso-Britanniassa.

    Perusidea soluterapiahoidoissa on, että kantasoluja siirretään vaurioituneeseen elimeen ja toivotaan kantasolujen alkavan korjata vauriokohtaa.

    – On lohdullista ja stimuloivaa, että hoitokokeissa ei ole ilmennyt mitään turvallisuusongelmia, Uusitalo sanoo.

    – Monet pelkäsivät, että kun tehdään ensimmäisiä kliinisiä kokeita kantasoluilla, niin solut alkaisivatkin erilaistua poikkeavasti. Silmään voisi näin kasvaa syöpäkudosta tai sinne täysin kuulumatonta kudosta, esimerkiksi luuta. Sellaista ei ole tapahtunut.

    Erilaistaminen tarkoittaa sitä, että kantasolut käskytetään kasvamaan tiettyyn tehtävään. Periaatteessa kantasoluista on mahdollisuus kasvattaa mitä tahansa ihmiskehon kudosta.

    Skottman ja Uusitalo ovat testanneet uutta tapaa viedä kantasoluista erilaistettuja verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluja, niin kutsuttuja RPE-soluja, turvallisesti silmään. Ruiskutuksen sijaan solut viedään kohteeseensa biomateriaalin avuilla levymäisessä muodossa.

    – Taidamme olla ensimmäisiä maailmalla, jotka ovat käyttäneet tekniikkaa, jossa solut kasvatetaan biomateriaalille ja viedään paikalleen jo erilaistuneina, normaalia RPE-kudosta muistuttavina kudoksina, Hannu Uusitalo kertoo.

    – Näyttäisi siltä, että se on oikea tapa tehdä siirtoja.

    Ruiskuttamalla siirretyt solut eivät toimi yhtä hyvin. Vaikka solut terveissä elimissä asettuvatkin hyvin paikalleen, niin ilmeisesti sairastuneen ihmisen ”vihamielisessä ympäristössä” solut eivät hakeudu oikeille paikoilleen ja ala toimia halutulla tavalla.

     

    Kantasolut avaavat mahdollisuuksia räätälöidylle, henkilökohtaiselle hoidolle.

    Potilaalta voidaan ottaa kudosnäyte, esimerkiksi pieni pala ihoa ja muokata solut kantasoluiksi.   Sitten kantasoluista kasvatetaan silmäsoluja, joiden avulla voidaan kokeellisesti testata, mikä hoito sopisi parhaiten juuri tämän nimenomaisen potilaan silmäsairauteen.

    Tämän kaltaisiin yksilöllistetyn lääketieteen menetelmiin panostetaan Uusitalon ja Skottmanin tutkimuksessa paljon. Kantasolutekniikoiden lisäksi yksilöityjä hoitotapoja kehitetään esimerkiksi niin kutsutun proteomiikan ja kuvantamisen avulla.

    – Henkilökohtaiseen lääketieteen avulla pystytään tulevaisuudessa ohjaamaan yhteiskunnan niukkoja terveysrahoja niin, että ne tulisivat mahdollisimman hyvin käytetyksi, Hannu Uusitalo sanoo.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall