Taimet

    Miäs pakinoi. Anne Mölsä

    Miäs pakinoi.

    Mää olen kyllä hiaman pettyny, että Pirkanmaan kirjotuskilpailua ei lakkautetakkaan. Mää olen osallistunut siihen vuasikohtasesti mutta mää en ole voittanu. Pirkanmaan kirjotuskilpailu on kilpailu jossa sää menestyt jos sää osaat kirjottaa tietyllä tavalla. Sun pitää olla erittäin aistivoimainen ja sun pitää kirjottaa melankoolisesti ja kuvata tulehtuneita perhesuhteita ilman piäntäkään huumoria. Mää en sellaseen pysty.

    Yks selkee kehittämiskohde tässä kisassa olis tuamaristo. Samat nimet siälä pyärii, esim. tää exentrinen runomiäs Risto Ahti, vaikka se itte jo RunoAapisessaan kirjoitti, että lääkäriyden todistaa potilas. Eikö silloin tuamarin todista tuamittu, eli tässä tapauksessa kirjotuskilpailun osallistuja? Ja mää todistan, että tuamitseminen on menny metsään jo monesti.

    Ahtia joutuu kylä Tampereella siätään. Ja muitakin. Aina sää näät lavalla tän Jii Koo Ihalaisen. En mää sano että se olis huano, mutta sää kyllästyt. Sitten sää menet vaikka runokaraokeen Kiveen. Siellä sää näet taas Jii Koo Ihalaisen. Ja sää näet nää samat runojannut ja -jaanat, jotka myäskin osallistuu Pirkanmaan kirjotuskilpailuun. Ja sää näet Risto Ahdin. Ja sää menet Tulenantajan kirjakauppaan ja sää näet siellä nää kaikki uudestaan. Ja sää menet tyäkokeiluun Jii Koo Ihalaisen kirjapainoon Siuroon ja sitten sää menet Annikin vestivaalille ja sää huamaat moikkaavas kaikkia ja kaikki ketä sää moikkaat oli Pirkanmaan kirjotuskilpailussa varasijalla vuanna 2006 joka oli yksi niistä vuasista kun sää et sijottunut.

    Jos mää olisin tuamarina Pirkanmaan kirjotuskilpailussa niin siä ei olis varasijalla kukaan. Siä valittais yksi, paras. Nykyään paras ei siä voita. Se on kompromissi nääs. Jokasella tuamarilla on oma miälipiteensä, ja siittä sitten väännetään ja lopputuloksena siä voittaa joku, ketä kukaan ei alun perin halunnukkaan palkita.

    Mää oon vuasia ollu sangen tyytymätön Pirkanmaan kirjotuskilpailuun. Mutta emmää masennu, sillä mää tiädän että oikeutta kuiteskin on. Nimittäin jos sää oikein monta kertaa onnistut voittaan Pirkanmaan kirjotuskilpailun tai oot edes varasijalla, niin yks päivä sää saatat päästä tuamariksi ittekkin. Ja silloin sää huamaat miten asiat o. Ja sää kaivat esiin sun kaikki vanhat voittajatekstit ja parahdat niin että mää kuulen sen Tesomalle asti. Ja mää sanon että niimpä, mutta avaan vielä kerran RunoAapisen ja hiljaa lausun sulle: kuusi kuvittelee itsensä puuksi, eikä siksi taimeksi, jollainen sen latva aina on.

    Anne Mölsä
    Kirjoittaja on Tampereen yliopiston alumni ja vapaa kirjoittaja.