Koulun on aika muuttua

    Koulu ei saa sulkea oviaan ympäröivältä yhteiskunnalta. Vanhemmat ja yhteisö halutaan yhä enemmän mukaan kantamaan vastuuta koulutyöstä, sanoo professori Marita Mäkinen. – Koulu tavoittaa kaikki, mutta nyt mietittävä, miten se pystyisi aidosti kohtaamaan kaikki oppilaat.

    Koulu ei saa sulkea oviaan ympäröivältä yhteiskunnalta. Vanhemmat ja yhteisö halutaan yhä enemmän mukaan kantamaan vastuuta koulutyöstä, sanoo professori Marita Mäkinen. – Koulu tavoittaa kaikki, mutta nyt mietittävä, miten se pystyisi aidosti kohtaamaan kaikki oppilaat.

     

    Suomalaiskoululaisten hyvät Pisa-tulokset ovat perustuneet menneisyyden onnistuneisiin ratkaisuihin. Nyt koululta vaaditaan harppausta tulevaisuuteen.

    Urheiluseuroilla on tunnettu ongelma. Vannoako ”kaikki pelaa” -ideologian nimiin vai tuetaanko erityisesti niitä, joilla olisi lahjoja kehittyä lajin huipuiksi? Myös suomalaiseen peruskouluun kohdistuu samankaltaisia ristipaineita, sanoo kasvatustieteen professori Marita Mäkinen, joka vastaa luokanopettajakoulutuksesta Tampereen yliopistossa.

    Toisaalta koululta toivotaan tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta, jotta koulu vastaisi paremmin kaikkien tarpeita.

    – Toisesta suunnasta tulevat vaatimukset, jossa halutaan pysyä huipulla ja saada Suomi entistä kilpailukykyisemmäksi ja talous nousuvetoiseksi, Mäkinen sanoo.

    – Molemmat haluavat muutoksia kouluun, mutta lähtökohta on erilainen. Se tuottaa ristipaineen kouluun.

    Mäkinen uskoo, että peruskoulujärjestelmään voidaan löytää tie, jossa molempiin toiveisiin vastataan. Se vaatii tahtoa ja koulun uudistumista.

    Koulu on instituutiona pysynyt samankaltaisena sukupolvesta toiseen.

    – Ehkä nyt ollaan tilanteessa, jossa paineet ovat niin suuret, että täytyy löytää uusia ratkaisuja.

     

    Koulumenestyksessä alkaa näkyä eroja tyttöjen ja poikien välillä, ja maahanmuuttajataustaiset nuoret menestyvät muita heikommin. Hälyttävät signaalit ovat viime vuosina näkyneet myös kansainvälisen Pisa-tutkimuksen tuloksissa, jossa Suomi on aiemmin ollut kärkipäässä. Pisa-tutkimuksella mitataan joka kolmas vuosi 15-vuotiaiden koululaisten taitoja.

    Marita Mäkisen mukaan suomalaisnuorten aiemmat hyvät Pisa-tulokset perustuvat menneen ajan ratkaisuihin.

    – Suomen koulujärjestelmässä on tehty onnistuneita päätöksiä. Mutta nykyistä eriytymiskehitystä ei pystytä ihan pienillä kikka kolmosilla saamaan uuteen suuntaan, Mäkinen sanoo.

    Hyviä tuloksia on selittänyt muun muassa koululaisten tasavertainen oppimisen tukeminen. Kansakunta on kokonaisuutena pärjännyt testeissä melko hyvin.

    – Mutta jos koulun perusidea on lähteä tukemaan oppilaita heikoimpien lähtökohdista, niin samaan hengenvetoon tulee aina kysymys, unohdammeko lahjakkaat.

     

    Millä kääntää koulujärjestelmän suuntaa niin, että eriytymiskehitys katkaistaan?

    Yksi vastaus on yhteisöllisyyden kasvattaminen. Mäkisen mukaan monissa kouluissa mietitään parhaillaan, minkälaisin yhteisöllisin toimin voidaan vastata oppilaiden tapaan oppia ja kasvaa tänä päivänä.

    Pelkkä paikallaan istuminen ja edestä opettaminen eivät enää toimi.

    – Nykylapsi tarvitsee toimintaa. Hän tarvitsee ryhmässä toimimista ja sitä, että myös kouluyhteisö ja opettajat toimivat moniammatillisena tiiminä, Marita Mäkinen sanoo.

    Opettajien olisi uskallettava päästää luokkaan muitakin ammattilaisia tekemään työtä. Tämä on Mäkisen mukaan monelle opettajaopiskelijalle tajunnan räjäyttävä ajatus. Opettajaksi opiskelevat muistavat omilta kouluajoiltaan, että opettaja on yksin luokassa ja hän joko pärjää koko ryhmän kanssa tai sitten ei.

    – Sellaista virtuoosia ei ole, eikä sellaisiksi voida koulutuksessa opettajia valmistaa, että he ottavat kaikki langat käsiinsä ja selviävät kaikista mahdollisista tilanteista, Mäkinen sanoo.

    Opettajan pitää antaa itsestään yhteisölle, jolloin hän saa myös yhteisöltä tukea. Samalla jokaisen opettajan pitää miettiä toimintansa lähtökohtia ja asenteita.

    – Opettaja ei saa valita oppilaitaan, mutta oppilaatkaan eivät saa valita opettajaansa. Täytyy löytää hyviä työskentelytapoja kaikille.

     

    Opettaja on aiemmin ollut tiedon auktoriteetti, jonka valta on nyt hupenemassa. Teknologian kehittymisen vuoksi pääsy tiedon lähteille ei enää ole opettajan yksityisoikeus vaan tietoa tulvii joka puolelta.

    Oppilaiden täytyy paitsi omaksua tietoa, myös osata valita ja jäsentää tietoa osaksi kokonaisuuksia.

    Marita Mäkinen vertaa opettajan työtä lääkärin työhön. Vaikka kirurgi olisi teknisesti kuinka taitava, niin työssä menestymiseen vaikuttaa se, minkälaisia nopeita ja eettisesti pitäviä ratkaisuja työssä tekee.

    – Samalla tavalla opettaja ei tänä päivänä ole opetusteknikko, joka heittää tiedon oppilaille. Opettajan pitää olla todella sensitiivinen ja kyetä näkemään asiat oppilaiden näkökulmasta ja osana pidempää oppimisprosessia.

     

    Opettajakoulutus on toiveiden laari, Marita Mäkinen luonnehti virkaanastujaisluennossaan. Opettajakoulutukseen kohdistuu valtavasti odotuksia, että opettajat ja koulut voisivat kääntää yhteiskunnan huonot kehityssuunnat hyväksi.

    Myös luokanopettajaopiskelijat odottavat koulutukseltaan paljon. Mäkinen kertoo, että jotkut opiskelijat ovat ensimmäisten työkokemusten jälkeen tehneet listan siitä, mihin asioihin opinnot eivät anna valmiuksia.

    – Meillä on sellainen perinne, en osaa sanoa mistä syystä, että opettajakoulutuksessa ajatellaan koulutuksen tarjoavan eväät elämänmittaiselle uralle, Mäkinen sanoo.

    – Yksittäisten asioiden hallinnan lisäksi olisi vähintään tärkeää antaa opettajaopiskelijoille ajatus siitä, että heillä on alkamassa koko elämänmittainen asiantuntijuuden kehittyminen. Opiskelijat ovat niitä, jotka ovat menossa kentälle kehittämään koulutyötä ja viemään sitä eteenpäin.

    Nykyään osa virassa olevista opettajista kouluttaa itseään todella ahkerasti, kun taas osa ei osallistu juuri lainkaan täydennyskoulutuksiin koko uransa aikana. Monissa muissa akateemisissa ammateissa on itsestäänselvyys, että koko ajan on pidettävä itsensä ajan tasalla ja kehitettävä työtänsä.

    – Valmiita paketteja ei pystytä täältä yliopistolta heittelemään kentälle, vaan sen sijaan aktiivisia ja kehittämismyönteisiä ammattilaisia, Mäkinen sanoo.

     

    Yliopiston tiivis yhteys koulumaailmaan on lähtökohta siihen, että opettajakoulutus pysyisi kiinni kouluarjen todellisuudessa.

    – Tutkimuslähtöisyys tarkoittaa sitä, että myös täältä yliopistolta jalkaudutaan kentälle ja lähdetään aidosti kuuntelemaan sitä, mitä opettajat arkipäivässä ajattelevat ja mitkä asiat ovat tapetilla.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall

    Marita Mäkinen
    * Koulutukseltaan luokanopettaja ja erityisopettaja.
    * Työskenteli opettajana, kunnes tuli Tampereen yliopistoon jatko-opiskelijaksi ja tutkijaksi.
    * Toimi tutkimusjohtajana Campus Conexus -projektissa. On nyt mukana mm. koulua yhteiskunnan muutoksissa tutkivassa projektissa.
    * Luokanopettajakoulutuksen vastuuprofessori.