Kuka ottaisi vastuun kv-tohtoriopiskelijoista?

    Suomalaiset korkeakoulut saivat äskettäin suitsutusta kansainvälisiltä opiskelijoilta ja sijoittuivat opiskelijatyytyväisyydessä eurooppalaisen vertailun kärkeen. Erityisryhmä kv-opiskelijoiden joukossa ovat kansainväliset jatko-opiskelijat – onko heidän tyytyväisyyttään kysytty?

    Yliopistolla järjestettiin alkuvuonna 2014 iltapäivän mittainen koulutus tieteellisten artikkelien kirjoittamisesta. Koska tilaisuus oli englanninkielinen, keräsi se yleisöön monia kansainvälisiä jatko-opiskelijoita.

    Suomalaisille tutkijoille tilaisuus ei tuntunut tarjoavan paljoa uutta tietoa artikkelien kirjoitus- ja julkaisuprosessista. Tilaisuudessa käytettiin kummastuttavan paljon aikaa eri julkaisujen ranking-tapojen ja indeksien läpikäymiseen esimerkiksi kirjoitusprosessin avaamisen sijaan. Vieraalta tuntui myös luennoitsijan suorasanainen viesti, jonka mukaan kannattaisi tähdätä mahdollisimman pienellä kontribuutiolla mahdollisimman ”korkeatasoisiin” julkaisuihin. Tutkijoiden toimijuudelle ei kovasti jätetty tilaa, vaan todettiin tämän olevan pelin henki ja se olisi syytä hyväksyä.

    Muutamat kansainvälisten tohtoriopiskelijoiden tilaisuudessa esittämät kysymykset herättivät huolen kv-jatko-opiskelijoiden ohjauksesta. Monet kuulijoista vaikuttivat olevan melkoisen ulapalla siitä, mistä jatko-opiskelussa, tieteen tekemisessä ja julkaisemisessa ylipäätään on kyse. On huolestuttavaa, mikäli tohtoriopiskelijoiden jatkokoulutus jää tämän kaltaisten yksittäisten tilaisuuksien varaan.

    Tunnemme tapauksia, joissa tohtoriopiskelija on tehnyt väitöskirjaansa jo useita vuosia ja toivonut kohta valmistuvansa. Ohjausta on kuitenkin ollut hankala saada, opiskelijaa on palloteltu ohjaajalta toiselle niin että kolmekin ohjaajaa ovat saattaneet kaikki antaa työtä eri suuntiin vievää palautetta. Sivusta seuraten huolta on herättänyt, onko opiskelijalla riittävät valmiudet saattaa jatko-opintonsa päätökseen. Samalla rahoitus on ollut katkolla eikä opiskelija ole näyttänyt saavan tukea jatkorahoituksen hakemiseen. Ohjauksen puutteesta voi seurata surullisia inhimillisiä tragedioita, mikäli opiskelija on tullut varta vasten kauas kotoa jatko-opintoja suorittamaan.

    (Kansainvälisten) tohtoriopiskelijoiden ohjauksesta olisi paikallaan laatia kirjallinen sopimus, jotta ohjattava ja ohjaaja olisivat yhteisymmärryksessä ohjauksen määrän suhteen. Millä tavalla varmistetaan, että muualta tulevalla tohtoriopiskelijalla on jatko-opinnoissa tarvittavat tiedot ja taidot, englannin kielen taidosta lähtien? Millä tavalla jatko-opiskelijaa ohjataan hankkimaan väitöskirjan kannalta tarvittavat menetelmälliset, teoreettiset ja tieteenfilosofiset valmiudet? Kansainvälisen jatko-opiskelijan ei voi olettaa imaisevan tieteellisiä käytäntöjä työympäristöstään samalla tavalla kuin kotikentällä toimivien tohtoriopiskelijoiden. Mikäli nähdään, ettei tohtorikoulutettavalla ole valmiuksia väitöskirjan loppuun saattamiseen, vastuullisen ohjaajan tehtävä on myös puhaltaa peli poikki riittävän varhain ja ohjata henkilö lempeästi uudelle uralle.

    Ohjauksen laiminlyönti on yliopistolle huonoa mainetta, joka kiirii nopeasti. Toivomme toki, että satunnaiset huomiomme kansainvälisten tohtoriopiskelijoiden ohjauksesta ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat sen säännön, että kv-jatko-opiskelijoilla on kaikki hyvin.

    Huolestuneet sivulliset

    Lue tohtorikoulun vastaus mielipiteeseen.