”Suomalaisen median Venäjä-kuva kapea”

    – Suomalaisen median pitää katsoa peiliin. Venäjästä rakennettu kuva on yksiulotteinen ja ehdottomasti liian kapea, sanoo professori Arja Rosenholm. Taustalla venäläistaiteilija Aleksandr Rodtšenkon mainosjuliste 1920-luvulta.

    – Suomalaisen median pitää katsoa peiliin. Venäjästä rakennettu kuva on yksiulotteinen ja ehdottomasti liian kapea, sanoo professori Arja Rosenholm. Taustalla venäläistaiteilija Aleksandr Rodtšenkon mainosjuliste 1920-luvulta.

    Venäjän professori moittii, että meille välitetään vain virallisen politiikan informaatiota

    Ukrainan kriisin vuoksi kielteiseksi muuttunut Venäjä-kuva johtuu suomalaisesta mediasta, arvioi Tampereen yliopiston Venäjän professori Arja Rosenholm.

    – Suomalaisen median pitää katsoa peiliin. Venäjästä rakennettu kuva on yksiulotteinen ja ehdottomasti liian kapea, Rosenholm sanoo.

    Laajempaa Venäjä-kuvaa Rosenholm esittelee syksyllä ilmestyneessä kirjassa Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa, jonka hän on toimittanut yhdessä Suvi Salmenniemen ja Marja Sorvarin kanssa.

    Venäjä-kuvan kapeus johtuu Rosenholmin mukaan siitä, että meille välitetään vain virallisen politiikan informaatiota.

    – Emmehän mekään päivät pääksytysten keskustele Kekkosen ja Paasikiven ulkopoliittisista linjoista. Ihmiset elävät elämäänsä ja tekevät ratkaisujaan arjessa.

    Rosenholm muistuttaa, että ihmisiä on syytä ajatella yksilöinä eikä vain kansakuntaprojektin kautta.

    – Ihmiset lähettävät lapsia kouluun ja miettivät aamulla, mitä pistävät päällensä ilman, että taustalla olisi joku imperialistinen ekspansio.

    Amerikkalainen tutkija Adele Barker sanoi Venäjän populaarikulttuuria käsitelleessä kirjassaan, että jos olisimme tienneet, mitä tavalliset ihmiset ajattelivat Neuvostoliitossa, eivät perestroika ja glasnost olisi meitä yllättäneet.

    – Me emme tienneet, koska me seuraamme vain Kremlin keskustelua. Mikä tilanne on nyt? Tiedetäänkö me nytkään paljon enemmän ihmisten arjesta? Me tunnemme amerikkalaisen arjen tv-sarjojen kautta, mutta meillä ei ole sitä kanavaa Venäjälle, Rosenholm sanoo.


    Näkymätön historia aukeaa

    Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa -kirja sisältää 13 tarinaa merkittävistä venäläisnaisista 1700-luvulta alkaen.

    – Tavoitteemme oli kirjoittaa auki näkymätöntä historiaa, jota ei ole suomen kielellä. Tämähän on häpeällinen tilanne, että meillä on aika paljon suomenkielistä tutkimusta Venäjän historiasta, mutta siellä ei ole naisia, Rosenholm sanoo.

    Naisten kautta katsottuna historiasta pomppaa Rosenholmin mukaan esiin toisenlaisia teemoja kuin politiikan ja talouden virallisesta maailmasta.

    – Täältä tulee arki, perheet, lapset ja kasvamisen prosessi, kaikkea tällaista joka ei tule tästä virallisesta politiikan ja talouden puheesta.

    Kirjan tekijöiltä on kysytty, missä ovat tavalliset naiset kuten työläisnaiset ja maatalouden sekä kolhoosien naiset.

    – Siihen olisi tarvittu perustutkimusta. Kirjassa on naisia, jotka ovat jättäneet jäljen. He ovat kirjoittaneet, näytelleet ja tehneet elokuvia. He ovat etuoikeutettuja. Olen tietoinen siitä, että täältä puuttuvat naiset, joilla ei ole dokumentoitua ääntä. Olkoon se haaste niille, jotka tämän huomaavat ja voivat alkaa sitä tutkia. Se on sitten toisenlainen kirja.


    Suomen ja Venäjän naisilla yhteistä

    Ovatko venäläiset naiset olleet alistettuja verrattuna suomalaisiin naisiin?

    – Mitä tarkoitat kysymyksellä? Mitä tarkoitat alistetulla?

    Arja Rosenholm katsoo tuimasti ja sanoo, että tasa-arvon käsite on kauhean vaikea.

    – Jos tasa-arvo ymmärretään kuten Neuvostoliitossa, että naisten on kirittävä kiinni sinne missä miehet ovat, niin silloin se on outo käsitys tasa-arvosta, koska se ei anna mahdollisuutta erilaisuudelle.

    Neuvostoliitossa miehet johtivat. Naisten piti omaksua samoja tehtäviä mutta hoitaa niiden rinnalla myös perhe, ruuat ja lapset.

    – Sukupuolitettua työnjakoa ei asetettu kyseenalaiseksi, vaikka Lenin sanoi, että keittäjätärkin tulee johtamaan tätä uutta sosialistista valtiota. Eipä siinä niin tainnut käydä.

    Rosenholm sanoo, että venäläisillä naisilla on enemmän yhteistä suomalaisten naisten kanssa kuin suomalaisilla naisilla ja miehillä on keskenään.

    – Ongelmat ovat samoja. Ratkaisumalleja etsitään koulutuksesta. Naiset Suomessa ja Venäjällä ovat uskoneet, että kun he kouluttautuvat tarpeeksi pitkälle, heistä tulee tasa-arvoisia ja heille aukeaa uusia työpaikkoja johdossa. Mutta mehän tiedetään, että se valta katoaa tikkaita myöten ylöspäin.


    Pussy Riot järisytti

    Punk-performanssiryhmä Pussy Riot ärsytti venäläisiä vallanpitäjiä esityksellä, jossa he pilkkasivat Putinia moskovalaisessa kirkossa vuonna 2012. Ryhmän kolme jäsentä sai siitä kaksi vuotta vankeutta.

    Rosenholm vertaa Pussy Riotia 1970-luvun feministiseen Maria-ryhmään, jonka naisista osa vietiin mielisairaalaan, toiset vankileirille ja loput lentokoneella länteen vähän ennen Moskovan olympialaisia.

    Maria oli heterogeeninen ryhmä, jossa oli sekä poliittisesti radikaaleja että uskovaisia ortodokseja.

    – He olivat rajalla kulkijoita, he eivät sopineet minkään poliittisen järjestön liittolaisiksi. He eivät olleet kunnon liberaalipoliitikkoja, heistä eivät kaikki venäläiset feministit tykänneet eikä taiteen puolelta heitä pidetty muusikkoina. He olivat joko liian vähän tai liian paljon jotakin.

    Myöskään Pussy Riot ei ole löytänyt kotipesää, mihin he oikeasti kuuluisivat. Olisiko heidän pitänyt nojautua johonkin, jos he olisivat halunneet oikeasti vaikuttaa?

    – Miten niin oikeasti halunneet vaikuttaa? Sanopas joku poliittinen liike, joka on vaikuttanut enemmän kuin Pussy Riot, Rosenholm kysyy.

    – Sehän räjäytti keskustelun. Jos ajatellaan, millaisen skandaalin ja yhteiskunnallisen keskustelun he saivat aikaisiksi siinä määrin, että heidät piti vangita, niin onhan se aikamoista yhteiskunnan haastamista.

    Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toim. Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari. Gaudeamus 2014.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall