Venäjä ei piittaa ilmastonmuutoksesta

    Ympäristöongelmien vaivaama Murmansk on yksi kohteista suomalais-japanilaisessa tutkimushankkeessa, joka arvioi Venäjän arktisten energiaprojektien vaikutusta sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen.

    Ympäristöongelmien vaivaama Murmansk on yksi kohteista suomalais-japanilaisessa tutkimushankkeessa, joka arvioi Venäjän arktisten energiaprojektien vaikutusta sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen.

    Greenpeacen isku Jäämerelle oli venäläismedialle vain suvereniteetin loukkaus

    Ilmastonmuutos ei huolestuta venäläisiä. Venäläismedia uutisoi laajasti Greenpeacen iskun Jäämeren öljynporauslautalle vuosi sitten mutta ei kertonut sen liittyneen ilmastonmuutoksen torjuntaan.

    Muun muassa Venäjän ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa tutkiva Nina Tynkkynen keräsi venäläisistä lehdistä yli tuhat Greenpeacen iskusta kertonutta artikkelia ja tutki niiden sisältöjä. Vain yhdessä tai kahdessa niistä mainittiin ilmastonmuutos, vaikka se oli Greenpeacen keskeinen argumentti arktisen alueen öljynporausta vastaan.

    – Mediakeskustelu kääntyi kummallisesti siihen, että Venäjän suvereniteettia on nyt loukattu ja että ei ole oikeutta hyökätä heidän kimppuunsa. Ympäristökysymys jäi kokonaan sivuun, Tynkkynen kertoo.

    Lehtijutut selvittelivät Greenpeacen toiminnan syitä, mutta ilmastonmuutos ei kuulunut niiden joukkoon. Voitiin kertoa, että arktista öljynporausta vastustetaan, koska siitä voi läikkyä öljyä.

    Olivatko ne Putinin valvomia medioita? Oliko heillä vapaus kirjoittaa?

    – Sikäli kun nyt Venäjällä on vapaus kirjoittaa. Enpä tullut ajatelleeksi, että heitä olisi kielletty kertomasta ilmastonmuutoksesta.

    Nina Tynkkynen arvioi, että venäläiset öljy-yhtiöt voivat vetäytyä ainakin joksikin aikaa arktisesta öljynporauksesta vetoamalla ympäristösyihin. Todellinen syy on kuitenkin rahapula ja se, että pakotteet karsivat porauksessa tarvittavaa läntistä osaamista.

    Nina Tynkkynen arvioi, että venäläiset öljy-yhtiöt voivat vetäytyä ainakin joksikin aikaa arktisesta öljynporauksesta vetoamalla ympäristösyihin. Todellinen syy on kuitenkin rahapula ja se, että pakotteet karsivat porauksessa tarvittavaa läntistä osaamista.

    Tynkkynen arvioi, että välinpitämättömyys liittyy ilmastoskeptisismiin, jonka mukaan ihmisen toiminta ei kiihdytä ilmastonmuutosta.

    Greenpeace yritti viime vuoden syksyllä tuoda ilmastonmuutosta esiin jääkarhukampanjalla Pietarissa ja Moskovassa. Tynkkynen löysi venäläismediasta pari mainintaa, joissa kerrottiinkin ilmastonmuutoksesta mutta ei arktisesta öljynporauksesta.

    Tynkkynen huomauttaa, että ilmastonmuutosta pidetään Venäjällä jopa myönteisenä asiana, koska sen katsotaan helpottavan arktisten energiavarojen hyödyntämistä.

    – Jo kymmenen vuotta sitten Putin kommentoi, että ilmaston lämpeneminen on venäläisille hyvä juttu, kun Siperiassa voi kasvattaa banaaneja eikä enää tarvitse käyttää turkkeja.

    Ilmastonmuutos ei Tynkkysen mukaan ole sinänsä kielletty aihe Venäjällä.

    – Se ei vain noussut sieltä esiin. Se on hämmentävää ja hämmästyttävää.

    Venäjällä ei ole yhteiskuntatieteellistä ympäristöntutkimusta, mutta luonnontieteilijät kyllä tutkivat ilmiötä. Jopa ikiroudan sulamisen vaikutuksia tutkitaan geologian näkökulmasta.


    Venäjä-boikotit voivat vähentää öljynporausta

    Nina Tynkkynen on mukana suomalais-japanilaisessa tutkimushankkeessa, joka arvioi Venäjän uusien arktisten energiaprojektien vaikutuksia sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Suomessa projektia vetää Helsingin yliopisto.

    Tynkkynen ei pidä tutkimushanketta tulenarkana, vaikka Greenpeacen iskusta on kulunut vasta vuosi. Tutkijoiden matkat Arkangeliin ja Murmanskiin järjestyivät hyvin. Myös tapaamiset paikallisten viranomaisten kanssa saatiin helposti sovittua.

    Ukrainan kriisi ja Venäjään kohdistuvat boikotit saattavat vaikuttaa myös arktisen alueen öljynporaukseen. Tynkkynen kertoo lukeneensa venäläisen öljy-yhtiön uutislehdestä, että Venäjä ei ehkä olekaan valmis näihin projekteihin ympäristösyistä. Tynkkynen uskoo, että todellinen syy on rahapula.

    – Hankkeista voidaan vetäytyä ikään kuin ympäristösyistä. Todellinen syy on aivan muu. Näissäkin tarvitaan läntistä osaamista. Se on yksi syy. Toinen on se, että talous on nyt heikolla tolalla.

    Tynkkynen sanoo, että Jäämeri-projekti on Venäjälle symbolisessa mielessä sama asia kuin avaruusohjelma oli Neuvostoliitolle. Venäläisyhtiöiden lisäksi liikkeellä ovat myös läntiset suuryhtiöt Statoil ja Shell.


    Boikotointi jäädytti ympäristöhankkeet

    Ukrainan sodasta seuranneet Venäjä-boikotit jähmettävät myös lähialueyhteistyön ja ympäristöprojektit.

    Nina Tynkkynen sanoo, että Itämeren suojelusta ei boikottien vuoksi kannata huolestua, sillä isoimmat jutut on jo tehty. Pietarin jätevedet on saatu aisoihin, ja kesän uutiset Suomenlahden tilasta olivat positiivisia.

    Ongelmia Itämerelle aiheuttaa Suomen maanviljelyksen kuormitus. Myös Puolassa on ongelmia, mutta ne ovat EU:n sisäisiä.

    Tynkkynen muistuttaa, että Venäjällä on vain kaksi prosenttia Itämeren valuma-alueesta, vaikka päästöosuus onkin sitä suruempi.


    Venäjän toiminta syö motivaatiota

    Venäjän ja lännen välinen kriisi ei ole toistaiseksi vaikeuttanut tutkijoiden yhteistyötä eikä heikentänyt viisuminsaantia.

    Moskovassa ja Pietarissa aiemmin asunut Nina Tynkkynen kertoo, että Venäjän aggressiivinen toiminta on vaikuttanut ainakin hänen motivaatioonsa tutkijana.

    – Tuntuu siltä, että onko järkeä tutkia ympäristöyhteistyötä. Ensinnäkään onko sitä kauheasti kohta enää, kun ollaan melkein sodassa? Onko se sitten niin tärkeätä tässä tilanteessa ja mikä merkitys tutkimuksella on?

    Pian äitiyslomalle jäävä Nina Tynkkynen sanoo, että boikotit eivät ole suoranaisesti vaikuttaneet häneen, mutta kokonaistilanne huolestuttaa.

    – Olen sitä mieltä, että kevytdiplomatia ei enää auta, kun Venäjähän menee niin pitkälle kuin annetaan. Sitä kautta tämä on vaikuttanut motivaatioon.

    Poliittinen kriisi on laajentunut siitä huolimatta, että Venäjän ja EU:n välille on luotu kytköksiä ja keskinäisriippuvuutta. Korkean tason politiikka on ajautunut umpikujaan. Kannattaako enää jatkaa matalan tason yhteydenpitoa?

    Tynkkynen ei ole koko ajan ollut varma siitä, onko yhteistyön jatkamisessa mieltä. Hän kertoo kuitenkin taipuneensa ajattelemaan samoin kuin EU- ja Venäjä-tutkijoiden seminaari, joka päätyi elokuussa Tampereella konsensukseen siitä, että yhteyksiä tulisi jatkaa ja varjella. Tutkijoiden kesken ei vallitse vastakkainasettelua ainakaan Ukrainan kriisin vuoksi.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall