Isis elää kaaoksesta

    Kartta

    Kriittisimmät konfliktialueet Lähi-idässä ovat tällä hetkellä Syyria, Irak ja Israelin ja Palestiinan välinen konflikti. Pohjois-Afrikassa käydään sisällissotaa Libyassa.

    Järjestön tuhovoimaa voidaan hillitä, jos järjestys saadaan palautettua Irakiin ja Syyriaan

    Egyptissä on palattu sotilashallintoon, Syyria on verisessä sisällissodassa, Irak kaaoksessa ja Libanon horjuu eri suuntaan vetävien voimien välissä.

    Tutkija Ari Kerkkäsen arvio Lähi-idän tilanteesta on karu.

    – Tällä hetkellä alue on kaaoksen tilassa, joka ei ole oikein kenenkään hallinnassa, Kerkkänen sanoo.

    Kaaoksesta on noussut radikaali Islamilainen valtio eli Isis-järjestö. Julma ja väkivaltainen järjestö on saanut jalansijaa erityisesti Irakissa ja Syyriassa.

    – Isiksen ideologia on sekoitus äärimmäistä Koraanin tulkintaa ja vihaa sekä shiialaisuutta että länsimaita kohtaa. Sitä vastaan on vaikea taistella aseilla, Kerkkänen sanoo.

    Vaikka se usein toimimattomalta tuntuukin, niin poliittinen väliintulo on toimivin keino, kun pyritään vaikuttamaan kriiseihin.

    – Terroristeja tappamalla ei tapeta ideologiaa. Tästä on selviä esimerkkejä lähihistoriassa, kuten voimatoimissa talebaneja vastaan Afganistanissa ja Pakistanissa.

    Viimeaikaiset Lähi-idän levottomuudet alkoivat arabikevääksi kutsutusta kansannousujen aallosta, joka alkoi vuonna 2010 Tunisiasta. Muutokset johtivat verisiin sisällissotiin.

    Kansannousut kumpusivat ihmisten ahdingosta itsevaltaisten hallintojen alaisuudessa.

    – Kansalaisten turvallisuus on ollut jatkuvasti uhattuna mielivaltaisten hallintojen vuoksi. Samanaikaisesti nopea väestönkasvu aiheutti valtavaa nuorisotyöttömyyttä ja turhautumista, joka etsi purkautumistietä, Kerkkänen sanoo.

    Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprin vieraileva tutkija Ari Kerkkänen on toiminut aikaisemmin Kriisinhallintakeskuksen ja Lähi-idän instituutin johtajana. Tällä hetkellä hän työskentelee EU:n poliisioperaation suunnittelupäällikkönä Kabulissa Afganistanissa, ja hän vastasi sähköpostitse Aikalaisen kysymyksiin.

    ”Terroristeja tappamalla ei tapeta ideologiaa.”


    Irak ja Syyria vakaammiksi

    Isis-järjestön muodostama uhka on Ari Kerkkäsen mukaan vakava, mutta ei peruuttamaton.

    Isis elää tuesta, jota se saa paikallisilta sunniheimoilta Eufrat- ja Tigris-jokien laaksoalueilla. Se on riippuvainen rahoituksesta, jota se saa sen ideologialle myötämielisiltä rahoittajilta Saudi-Arabiasta ja todennäköisesti joistakin Persianlahden monarkkivaltioista, kuten Qatarista.

    – Isis heikkenee parhaiten alueen omien toimien avulla, niin että alueen valtiot sopivat yksimielisesti toiminnasta järjestöä vastaan, Kerkkänen sanoo.

    Kerkkäsen mukaan Yhdysvaltojen hyökkäyksellä Irakiin vuonna 2003 oli suora vaikutus Isiksen voimistumiseen. Saddam Husseinin hallinnon kaataminen suisti maan kaaokseen, jonka avulla Isis on voinut edetä.

    – Sotilasliitto Naton mahdollinen sekaantuminen Lähi-idän levottomuuksiin saattaisi vain lisätä sekaannusta ja jakolinjoja.

    Paras mahdollisuus Isiksen pysäyttämisiin olisi siinä, että Syyriaan ja Irakiin saataisiin palautettua järjestys. Näiden valtioiden pitäisi pyrkiä tahoillaan kohti uusia yhteiskuntasopimuksia, jotka antaisivat mahdollisuuden Syyrian sisällissodan päättämiseen ja Irakin kaaoksen vähentämiseen.

    Syyriassa tämä vaatisi yhteisymmärrystä hallinnon ja liberaalimman opposition välillä ja Irakissa sopimusta erityisesti shia-enemmistön ja sunnivähemmistön välillä sellaisella tavalla, joka saavuttaa kansalaisten luottamuksen.

    – Isis ei ole mikään maailmanlopun järjestö. Se ei häviä, kuten ei Talebankaan ole häviämässä, mutta sen tuhoavaa vaikutusta voidaan rajoittaa ja toimintaa kutistaa vuosien saatossa niin, että se yltää korkeintaan yksittäisiin terrori-iskuihin.

    Tutkija Ari Kerkkäsen mukaan parhaat ratkaisut syntyvät politiikan avulla, vaikka se tuntuukin hitaalta keinolta. – Voimankäyttöä voidaan puolustaa hyvin rajoitetusti silloin, kun puolustuskyvyttömiä siviilejä suojellaan välittömältä vaaralta.  Kuva: Irina Kerkkänen.

    Tutkija Ari Kerkkäsen mukaan parhaat ratkaisut syntyvät politiikan avulla, vaikka se tuntuukin hitaalta keinolta. – Voimankäyttöä voidaan puolustaa hyvin rajoitetusti silloin, kun puolustuskyvyttömiä siviilejä suojellaan välittömältä vaaralta. Kuva: Irina Kerkkänen.


    Turvallisuus ei lisäänny

    Israelin pommitukset Gazan kaistalla ovat Ari Kerkkäsen mukaan yksi esimerkki siitä, että sotatoimet terrorismin tuhoamiseksi eivät toimi.

    – Libanonissa vuonna 2006 sodassa Hizbollahia vastaan Israelin tavoitteena oli tuhota Hizbollahin toimintakyky; tänä päivänä Hizbollah on toimintakykyisempi, paremmin varusteltu ja vahvempi kuin ennen sotaa. Täsmälleen sama on tapahtunut Hamasin kohdalla, Kerkkänen sanoo.

    – Valitettavasti Israelissa ei ole kyetty tai haluttu nähdä sitä, että sen oma turvallisuus on järjestelmällisesti heikentynyt samaa vauhtia kun se on tehnyt Gazan sodan kaltaisia operaatioita.

    Kerkkänen muistuttaa, että palestiinalaisen islamistijärjestö Hamasin väkivalta ja raketti-iskut Israelia vastaan ovat tuomittavia eivätkä ne millään tavoin edistä rauhanomaista ratkaisua. Kuitenkin Hamasin eliminoiminen turvallisuusuhkana voi onnistua ainoastaan politiikan avulla.

    – Tähän Israelin nykyinen hallitus ei ole osoittanut riittävää tahtotilaa, se tuli osoitetuksi keväällä päättyneen noin yhdeksän kuukautta kestäneen Kerryn välitysyrityksen myötä.

    Siirtokuntapolitiikkaa vastustava oppositio Israelissa on pieni. Hallituksen toimilla Gazassa ja länsirannassa on vahva poliittinen tuki maan sisällä.

    Kerkkänen kertoo, että molemminpuolinen rasistinen vihapuhe juutalaisten ja arabien välillä on huolestuttavasti lisääntynyt.

    – Yhteiskunnallinen kehitys tässäkään mielessä ei ole millään tavalla lupaavaa. Nämä vihan siemenet kasvavat hedelmää niin pitkään, kun vihanpito jatkuu, hän sanoo.

    – Rauha on solmittava, tai tämän kertainen Gazan kriisi on vain yksi välietappi entistä pahempaa yhteenottoa odotellessa.


    YK ja USA voivat vaikuttaa

    Lähi-idän levottomuudet vaativat toimia Yhdistyneiltä Kansakunnilta (YK), jonka jäseniä alueen valtiot ovat.

    Ari Kerkkänen uskoo, että Syyrian sodan ratkaisemiseksi aloitettu Geneve-prosessi on edelleen tehokkain toimintatapa Lähi-idän vakauttamiseksi. Kerkkäsen mielestä se pitäisi kuitenkin laajentaa uudeksi alueelliseksi rauhankokoukseksi, jossa neuvottelupöydällä olisivat sekä Syyriaa että Irakia koskevat asiat.

    Myös Yhdysvalloilla on mahdollisuus vaikuttaa myönteiseen kehitykseen.

    – Lähi-idän politiikassa Yhdysvallat on, tekemistään katastrofaalisista poliittisista ja sotilaallisista virheistä huolimatta, edelleen tärkein yksittäinen alueen ulkopuolinen valtio, Kerkkänen toteaa.

    Yhdysvallat voisi käyttää vaikutusvaltaansa liennyttämällä välejä Iranin kanssa ja purkamalla maalle asetettuja sanktioita vastineeksi sen avoimuudelle ydinvoimakehityksessä.

    – Toinen asia, jossa Yhdysvallat pystyy käyttämään vaikutusvaltaansa positiivisesti, on rajoittaa yksipuolista Israelin tukemista ja tukea voimakkaammin Palestiinaa sen oikeutetussa pyrkimyksessä itsenäiseen valtioon, Kerkkänen sanoo.

    – Mikäli Yhdysvallat näissä kohdissa pystyy reivaamaan oman politiikkansa suuntaa, sen vaikutusmahdollisuudet Lähi-idän kehityksen ja vakauden ylläpitämiseksi kasvavat.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvitus Jonne Renvall

    Lähi-idästä on aina taisteltu

    Lähi-idän arabivaltioiden muodostuminen alkoi, kun osmanivaltio hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kansallisvaltiot ovat hakeneet muotoaan siitä pitäen.

    Sodan jälkeen Ranska ja Iso-Britannia jakoivat Lähi-idän alueen keskenään Kansainliiton mandaattialueiksi. Tutkija Ari Kerkkäsen mukaan isäntävaltiot pyrkivät alistamaan mandatoimiaan valtioita pysyvään riippuvuussuhteeseen, eikä maiden suvereeniteetin annettu kehittyä.

    Kun mandaattivallat joutuivat vetäytymään Lähi-idästä 1940-luvulla, itsenäistyneillä arabivaltioilla ei ollut riittävän kestävää parlamentaarisen demokratian perustaa.

    – Demokraattista kehitystä eivät myöskään ulkovallat tukeneet, vaan ne pyrkivät pitämään itsenäistyneet arabivaltiot talutusnuorassaan tukemalla vallankaappausten avulla valtaan nousseita autoritaarisia hallintoja, Kerkkänen sanoo.

    Lähi-idän alueen ihmisille ei ole välttämättä muodostunut selvää kansallista identiteettiä. Sen sijaan samastutaan omaan perheeseen, sukuun, heimoon ja uskontokuntaan.

    – Jossakin määrin voidaan todeta, että kansallisvaltiojärjestelmä ei ole osoittautunut onnistuneeksi tai kestäväksi Lähi-idässä.

    Ulkovaltoja houkuttelevat Lähi-idän energiavarat, ennen kaikkea öljy, ja alueen strateginen sijainti. Myös kylmän sodan osapuolet kävivät kamppailua siitä, kenen etupiiriin alue kuuluu.

    – Suuri osa Lähi-idän asukkaista vierotettiin vihaamaan sekä omaa hallintoa että ulkopuolista maailmaa. On luonnollista, että turvaa ja jopa lohtua haetaan omasta uskonnosta tai uskontokunnasta, Kerkkänen sanoo.

    – Tämä on tarjonnut radikaaleille elementeille oivan ja hedelmällisen maaperän ideologioiden levittämiseen.

    Katso myös toinen Aikalaisen artikkeli Lähi-idän tilanteesta.