Soveltava tutkimus tukee perustutkimusta

    Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska valmistuvat tohtoreiksi tänä vuonna pätkätyövuosien jälkeen. Tilaustutkimukset ovat palvelleet myös perustutkimusta ja auttaneet nuoria tutkijoita valmistumaan.

    Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska valmistuvat tohtoreiksi tänä vuonna pätkätyövuosien jälkeen. Tilaustutkimukset ovat palvelleet myös perustutkimusta ja auttaneet nuoria tutkijoita valmistumaan.

    ”Keskustelua tieteen vaikuttavuudesta käydään usein liian mustavalkoisesti”

    Tutkimus voi olla yhtä aikaa sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Tieteentutkijat Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska vakuuttavat, että myös soveltava tutkimus ja perustutkimus tukevat toisiaan.

    – Keskustelua tieteen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta käydään usein liian mustavalkoisesti, tutkijat sanovat.

    Ulkoministeri Erkki Tuomioja moitti kesällä ulkopolitiikan tutkijoita Ukrainan kriisiä koskevan analyysin puutteista ja puolueellisuudesta. Tutkijat vastaavat usein tällaiseen kritiikkiin, että poliitikot eivät etsi uutta tietoa vaan vahvistusta omille mielipiteilleen.

    Tutkijat eivät ole yhtenäinen joukko. Kritiikki kohdistuu myös tutkijoihin itseensä:

    – Uraa tekevät ja rahoituksen kanssa taistelevat tutkijat eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta, vaan omasta ansioluettelosta ja kansainvälisistä tutkimusartikkeleista, kirjoitti Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Karl-Erik Michelsen Tieteessä tapahtuu -lehdessä 4/2014.


    Raja-aitoja kaatamaan

    Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska haluavat hälventää raja-aitoja perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen sekä kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen väliltä. Näkemyksiään he esittelevät toimittamassaan kirjassa ”Tutkimuksen kansallinen tehtävä”, joka lähestyy aihetta erityisesti yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

    Kirjan esimerkit ovat valaisevia: Maiden välisiä oppimistuloksia mittaavaa Pisa-tutkimusta ei olisi olemassakaan, jos sen taustalla ei olisi vuosikymmenten varrella kertynyttä perustutkimusta lukutaidosta ja matemaattisten aineiden oppimisesta.

    Ranskalainen mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur ei olisi onnistunut keksimään koko maailmaa hyödyttävää maidon pastörointia ilman perustutkimusta.

    Muhonen ja Puuska ovat vuosien varrella tehneet useita projektitutkimuksia esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskus TaSTIssa.

    Samaan aikaan kun tutkimuksilla on ollut käytännön sovellusarvoa tiedepolitiikan kehittämisessä, ne ovat tuottaneet perustutkimuksellista tietoa esimerkiksi tutkimusjärjestelmän kehityksestä ja julkaisukäytännöistä.

    – Me olemme tutkijoina pystyneet yhdistämään perus- ja soveltavan tutkimuksen toisiinsa. Tilaustutkimuksista olemme saaneet käyttöömme isoja aineistoja, joihin meillä ei muuten olisi ollut mitään mahdollisuuksia.

    Projektityövuosien jälkeen molemmat valmistuvat tohtoreiksi tänä vuonna. Puuska väitteli kesäkuussa Tampereen yliopistossa tieteellisistä julkaisukäytännöistä. Muhosen väitöskirja sotasukupolven opinteistä tarkastetaan lokakuussa Jyväskylän yliopistossa.

    Valtion tutkimuslaitokset kuten VTT, METLA ja THL ovat hyviä esimerkkejä raja-aitojen mataluudesta. Ne tunnetaan soveltavista tutkimuksista, mutta ne sijoittuvat kärkijoukkoon myös tieteellisen vaikuttavuuden mittauksissa.

    – Vaikka niillä on vahva soveltavan tutkimuksen orientaatio, niin täytyy niiden tuottaman tutkimuksen olla myös tieteellisesti vaikuttavaa, että ne pärjäävät viittausindekseillä.


    Tutkimus liittyy aina ympäristöönsä

    Onko käsitys tutkimuksen kaksijakoisuudesta aivan väärä kuva?

    – Varmaan on monenlaista, mutta meillä on positiivisia kokemuksia, Reetta Muhonen sanoo.

    – Ehkä voi olla sellaistakin tilaustutkimusta, missä tilaaja vahvasti määrittelee ehdot eikä jätä pelivaraa tutkijalle, Hanna-Mari Puuska myöntelee.

    Muhonen muistuttaa, että yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei toimi tyhjiössä. Aina se liittyy johonkin poliittiseen yhteyteen ja ympäristönsä arvoihin.

    Ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn tutkimus varallisuuserojen kasvusta on hyvä esimerkki maailmanlaajuisesta vaikuttavuudesta. Tutkimus liittyy myös suomalaiseen keskusteluun perintöverotuksesta.

    Olennaisia ovat usein kysymykset, eivät pelkät vastaukset.

    – Tieteen vaikuttavuus tulee esiin jo tutkimuksellisessa kysymisessä: Mitä tutkimme, kenen etuja me haluamme ajaa, kuka jää paitsioon ja mitkä kysymykset nousevat yleiseen tietoisuuteen? Meidän tehtävämme on nostaa keskusteluun niitä teemoja, mitä meidän tutkimuksemme tuottaa. Sitä kautta ne voivat vaikuttaa poliittisiin ohjelmiin, Muhonen sanoo.


    Tieteen poliittinen ohjaus vahvistui

    Tutkimusrahoituksen poliittinen ohjaus vahvistui Suomessa, kun valtioneuvoston kanslia alkoi jakaa tutkimusrahaa, jonka on määrä tuottaa tutkimustietoa päätöksenteon tarpeisiin. Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä lähti kaksi hakemusta, joista toisessa myös Reetta Muhonen on mukana.

    Haluavatko tutkijat tehdä sellaista tutkimusta, mikä palvelee konkreettisesti yhtä päätöksentekotilannetta, vai onko lähtökohta laajempi?

    – Tutkimusta luonnehtii moninäkökulmaisuus eli lähtökohta asioiden tarkasteluun, kuten yksittäisiin päätöksentekotilanteisiinkin on aina laajempi. Samahan toimii tietenkin myös toisin päin. Poliittisiin päätöksiin vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin yksittäinen tutkimus. Juuri tämä tekee tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta niin monisyisen ilmiön, Muhonen sanoo.

    Valtioneuvoston kanslian rahanjaossa painopisteet ja kärkiteemat oli tarkkaan rajattu. Päätöksentekijät etsivät vastauksia hyvin yksityiskohtaisesti määriteltyihin kysymyksiin. Syntyi jopa pieni epäilys siitä, tietääkö tilaaja aivan varmasti, mitä haluaa.

    Paljastiko kysymyksenasettelu poliitikkojen tyhmyyden ja tietämättömyyden?

    – En sanoisi niinkään. Voisin ajatella, että ne dokumenttien kuvaukset herättelevät tutkijoita siihen teemaan, että mikä tässä kiinnostaa. Emme mekään vastanneet suoraan tilaajan kysymyksiin hakemuksellamme vaan huomioimme ja sovittelimme heidän intressinsä ja tarjoamme omiin aikaisempiin tutkimuksiimme perustuvaa näkemystä siitä, mitä tämän teeman alla olisi aiheellista tutkia, Muhonen vastaa.

    Poliittisen ohjauksen perusteella jaettavat rahat ovat tutkijoille vain yksi rahanlähde muiden joukossa.

    – Parhaimmillaan erilaiset rahoitusmuodot – pitkät ja pätkät – saa tukemaan toisiaan. Nyt syksyllä jaossa olevat valtioneuvoston kanslian rahathan ovat hyvin pieniä rahoja, Muhonen arvioi.


    Uusi rahoitusmalli ei kavenna tutkimusta

    Vuoden 2013 alussa tuli voimaan yliopistojen uusi rahoitusmalli, jonka mukaan 13 prosenttia tutkimusrahasta jaetaan tutkimusjulkaisujen perusteella. Määrällisesti se tarkoittaa noin 200 miljoonaa euroa. Jokainen julkaisu on useiden tuhansien arvoinen yliopistoille.

    Tutkimustietoa uuden rahoitusmallin vaikutuksista ei vielä ole. Hanna-Mari Puuska arvioi, että kotimaisilla kielillä julkaiseminen ei vähene rahoitusmallin seurauksena kuten pelättiin.

    Norjasta saadut kokemukset vastaavasta rahoitusmallista osoittavat, että kansainvälinen julkaiseminen kasvaa, mutta kotimainen julkaisutoimintakaan ei vähene, vaikka sen osuus pienenee. Samansuuntainen kehitys on nähtävillä Suomessakin jo ennen uutta rahoitusmallia.

    Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska painottavat, että heidän kirjansa nimi ”Tutkimuksen kansallinen tehtävä” ei tarkoita puolustuspuhetta siitä, että pitäisi kirjoittaa vain kotimaisiin julkaisuihin.

    Suppeimmillaan käsitys tutkimuksen kansallisesta tehtävästä viittaa kirjoittamiseen suomen kielellä.

    – Tieteellinen tutkimus osallistuu paitsi merkittävien globaalien ongelmien ratkaisemiseen myös kotimaiseen julkiseen keskusteluun nostamalla päivänvaloon kansallisia ongelmia. Se lisää ymmärrystä omasta yhteiskunnasta ja tarjoaa tukea päätöksentekoon. Tutkijat ammentavat kansainvälisen tiedeyhteisön perinteestä myös silloin, kun he kirjoittavat kansallisiin julkaisuihin.

    Tutkimuksen kansallinen tehtävä. Toim. Reetta Muhonen ja Hanna-Mari Puuska. Vastapaino 2014.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall