Pelaan snookeria, siis olen

Snookerin suomenmestari Pessi Lyyra innostui ihmismielen tietoisuudesta aikanaan juuri snookerharrastuksen vuoksi. Psykologisesti haastava peli vaatii vahvaa keskittymiskykyä.

Snookerin suomenmestari Pessi Lyyra innostui ihmismielen tietoisuudesta aikanaan juuri snookerharrastuksen vuoksi. Psykologisesti haastava peli vaatii vahvaa keskittymiskykyä.

Tietoisuustutkija selvittää myös oman mielensä liikkeitä

Mitä asioita näkökentässäsi on tällä hetkellä? Mitä ääniä ympäristöstä kuuluu, mitä haistat ja maistat? Jos istut, miltä tuoli tuntuu allasi?

Ihmismielen tietoisuus on yksi psykologian peruskäsitteistä, jota ei välttämättä pysähdytä sen kummemmin miettimään.

– Ilmiönä tietoisuus on niin perustavanlaatuinen, ettei se aina ole kliiniselle psykologialle niin relevantti kuin jotkut kliinisen psykologian ilmiöt kuten masennus tai ahdistus, Tampereen yliopiston psykologian tutkijatohtori, FT, PsT Pessi Lyyra sanoo.

Lyyra kiinnostui ihmismielen tietoisuudesta hieman erikoisella tavalla, nimittäin snookeria pelaamalla. Snooker on psykologisesti vaikea laji, jossa vaaditaan paljon teknistä taitoa, mutta viimein huippupelaajat eroavat tavallisista tallaajista keskittymiskykynsä ansiosta. Kisasuorituksessa paineiden alla keskittymiskyvyn vaikutus korostuu.

– Snookerissa tarvitaan tietoisuustaitoja, joissa en kokenut nuorena olevani mitenkään kauhean hyvä. Se johdatti siihen, että rupesin tutkimaan, miten näihin asioihin voi saada yhteyden, ja hurahdin siihen suorastaan enemmän kuin snookeriin, Lyyra kertoo.

Pessi Lyyra työskentelee Tampereen yliopiston HIP-laboratoriossa, jossa tutkitaan ihmisen reaktioita sosiaalisten signaalien havaitsemiseen, kuten esimerkiksi erilaisiin kasvojen ilmeisiin.


Tietoisuus pakenee tarkkailua

– Tietoisuus on hirmu arkipäiväinen asia, kukaan ei kyseenalaista tai mieti pidemmälle. Eikä tarvitsekaan, se yleensä vain haittaa elämää. Vain tietoisuustutkijat jämähtävät siihen, Pessi Lyyra nauraa.

– Tietoisuus on hirmu arkipäiväinen asia, kukaan ei kyseenalaista tai mieti pidemmälle. Eikä tarvitsekaan, se yleensä vain haittaa elämää. Vain tietoisuustutkijat jämähtävät siihen, Pessi Lyyra nauraa.

Tietoisuus on ihmisen kykyä olla tietoinen olemassaolostaan ja kykyä havainnoida ympäristöään, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Ihminen tekee havainnointia rutiininomaisesti, ja tätä voi kutsua perustietoisuudeksi.

Perustietoisuutta koskeva muisti on lyhyt. Perustietoisuus muuttuu sitä mukaa, kun ihminen katsoo toiseen paikkaan.

– Perustietoisuus on itsetarkkailua pakeneva asia. Voi sanoa, että sitä on, mutta sitä ei voi sellaisenaan kuvata helposti, Lyyra sanoo.

Esimerkiksi voi katsoa pöytää edessään ja nähdä kaikki puun syyt pöydän pinnassa samalla kertaa. Tämä on perustietoisuutta. On kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka monta niitä on.

”Käyttötietoisuudeksi” voi kutsua tietoisuuden kehittyneempää puolta, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja työmuistia. Se kaventaa tietoisuuden alaa pienemmäksi, mutta sitä koskeva muisti on kuitenkin pidempi. Ihminen voi ratkoa laskutehtävää ja jatkaa sen miettimistä, vaikka hän katselisi eri suuntaan ja perustietoisuus muuttuisi erilaiseksi hetkestä toiseen.


Itsetarkkailusta kehittyneempiin kokeisiin

Tietoisuus on ennen muuta subjektiivinen ilmiö, ja se näkyy tietoisuustutkimuksessa.

– Yleensä tiede pyrkii objektiivisuuteen, mutta tietoisuustutkimuksessa on pakko ottaa subjektiivinen tarkkailu mukaan. Tarkkaillaan, miten oma mieli toimii tai ihmetellään sitä, miten voi olla sellainen asia kuin tietoisuus, että minusta tuntuu tällä hetkellä tältä, Lyyra sanoo.

Kokonaan nojatuolista käsin ei tutkimusta voi tehdä, vaikka ennen sitäkin harrastettiin. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa psykologisessa tutkimuksessa vaikutti introspektionismin suuntaus, jossa harjoitettiin pääasiassa itsetarkkailua. Koehenkilöiksi ei hyväksytty ketä tahansa, vaan piti olla harjaantunut, kokenut itsetutkiskelija, jotta pystyi tuottamaan tarpeeksi luotettavaa tietoa tietoisuuden ilmiöistä.

– On sanottu, että itsetarkkailukyky on ensisijainen tapa, jolla olemme yhteydessä psykologisiin ilmiöihin. Sitä vaaditaan, että koko psykologinen käsitteistö voi ylipäänsä kehittyä.

Tietoisuuden tutkimus osuu psykologian ja filosofian välimaastoon. Pessi Lyyra on tästä hyvä esimerkki, koska hän on väitellyt molemmilla aloilla tietoisuuteen liittyvistä aiheista.
Kysymys tietoisuudesta tulee usein vastaan psykologian koetilanteessa. Ihminen laitetaan esimerkiksi tarkkailemaan jotain tietokoneen ruudulla. Koehenkilön tehtävä on ilmoittaa, missä vaiheessa hän havaitsee jotain ruudulla tai erottaa kahdesta vaihtoehdosta jommankumman. Tutkijalla ei ole pääsyä siihen, milloin muutos tietoisuudessa tapahtuu. Sitä on pakko kysyä havaitsijalta itseltään, ja vain hän voi sanoa, millä hetkellä hän tulee tietoiseksi asiasta.

Samaan aikaan ihmiseltä saatetaan mitata aivosähkökäyrää, joka kertoo objektiivisesti hermoston tilasta ja siitä, mitä aivoissa tapahtuu ja kuinka nopeasti.

Tietoisuustutkimusta tutkimuksesta tulee siinä vaiheessa, kun aivosähkökäyrän antama tieto yhdistetään hetkeen, jolla henkilö ilmoittaa tulleensa tietoiseksi havainnosta.

– Yksi perustapa tutkia tietoisuutta on verrata tietoisuutta siihen ihmismielen toimintaan, mikä ei ole tietoista. Näin pyritään selvittämään, mitä eroa tietoisuudella ja muilla tiedonkäsittelytavoilla on.


Sosiaalisuus mukana tietoisuudessa

Sosiaalisella merkittävyydellä näyttäisi olevan vaikutusta tietoisuuteen tasoon.

Eräässä Lyyran tutkimuksessa ihmisille näytettiin sosiaalisesti merkittäviä ärsykkeitä, kuten kasvoja ja kasvonilmeitä ja tutkittiin, miten nopeasti koehenkilöt havaitsivat muutokset ilmeissä ja oliko muutoksen tyypillä vaikutusta havaitsemisnopeuteen.

Katsojaa kohti kääntyvät silmät ja katseessa tapahtuvat muutokset havaittiin aiemmin kuin poispäin katsovat silmät. Uhkaa ilmaiseva kasvonilme nousi myös nopeammin tietoisuuteen, samoin kuin kasvonomainen kuvio ylipäänsä.

– Kohti katsovat silmät ovat ihmiselle sosiaalisesti merkittävämpi asia kuin poispäin katsovat. Kohdistettua katsetta koskevat muutokset nousevat nopeammin tietoisuuteen kuin jotkut ei niin sosiaalisesti merkittävät ärsykkeet, Lyyra sanoo.

Nykyään tietoisuustaidoista puhutaan paljon meditaation ja mindfulness-harjoitteiden yhteydessä.
Pessi Lyyra toivoo joskus pääsevänsä tutkimaan sitä, miten meditaatiotyyppinen itsetarkkailu ja tietoisuustaitojen kehittyminen vaikuttavat tietoisuuteen.

– Olisi kiinnostavaa tutkia, ovatko harjoittelun vaikutukset mitattavissa fysiologisilla mittareilla tai tietoisuutta mittaavilla kokeilla.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvat Jonne Renvall

Pessi Lyyra

*Psykologian tutkijatohtori HIP-tutkimuslaboratoriossa.
* Tehnyt kaksi väitöskirjaa tietoisuudentutkimuksesta Jyväskylän yliopistoon.
*41 vuotta, asuu Jyväskylässä ja osittain myös Tampereella.
*Snookerin suomenmestari 2014 seniorisarjassa.

 

Tietoisuuden lajit

*Fenomenaalinen (perus-)tietoisuus: Miltä ylipäänsä tuntuu olla tietoinen olento. Fenomenaalista tietoisuutta koskeva muisti on lyhyt, tietoisuus vaihtelee nopeasti.
*Käyttötietoisuus: Kapea-alaisempi, tietoa käsittelevä tietoisuuden alue. Pidempi muisti.