Uteliaisuus vie tieteen huipulle

    Suomalaisia tieteen huipulla.ai

    Suomalaisia tieteen huipulla. 100 tieteen ja teknologian saavutusta. Toim. Tapio Markkanen, Allan Tiitta ja Paula Havaste. Gaudeamus 2014.

    Suomi on pieni sekä kooltaan että väestömäärältään. Mutta tiedettä maassamme tehdään paljon – ja sitä arvostetaan myös suuressa maailmassa. Eivät ainoastaan meidän aikamme merkittävät tutkijat, kuten filosofisen logiikan uranuurtaja Jaakko Hintikka ja avoimen lähdekoodin kehittäjä Linus Torvalds, vaan jo 1700-luvulla monet suomalaiset tutkijat ylsivät kansainväliseen tähtikaartiin.

    Tämä tulee ilmi kirjassa Suomalaisia tieteen huipulla, joka esittelee huiput kronologisessa järjestyksessä alkaen Carl von Linnen huippulahjakkaista oppilaista Peter Kalmista ( 1716–1779) ja Petter Forsskålista ( 1732–1763) ja päättyy meidän aikamme suuruuksiin, kuten ilmakehän tutkija Markku Kulmalaan ja Linus Torvaldsiin.

    Myös esittelyjen kirjoittajat kuuluvat tutkijoittemme kärkikaartiin Ilkka Niiniluodosta Anto Leikolaan ja Kaisa Häkkiseen.

    Miten sitten huipulle noustaan? Kuuluisuuden kipeys ja rikkauksien jano eivät kuulu huippujen perimmäisiin motiiveihin, vaan pikemminkin uteliaisuus, intohimo uuteen tietoon ja halu edistää yhteistä hyvää muodostavat huippututkimuksen primus motorin.

    Millä tieteenaloilla huippututkimus kukoistaa? Suurin osa kuuluu luonnontieteisiin fysiikasta ja kemiasta matematiikkaan ja muodolliseen logiikkaan. Toki humanistejakin löytyy, kärjessä sivistyksen puolestapuhuja J.V. Snellman ja hänen aikalaisensa Elias Lönnrot. Meidän aikamme humanisteista mukana ovat esimerkiksi mytologian tutkija Anna-Leena Siikala ja eksistiaalisemiotiikan kehittäjä Eero Tarasti – ja tietysti monipuolinen sekä logiikkaan että humanistisiin kysymyksiin paneutunut Georg Henrik von Wright.

    Vaikka kirja keskittyy huippuihin, Ilkka Niiniluoto muistuttaa päätössanoissa, että tiede on aina joukkuepeliä. Huipuillakin on ollut ympärillään virikkeitä tarjoavia ja kannustavia opettajia ja työtovereita. Onhan nimenomaan tiede toisin kuin taide demokraattista ja julkista toimintaa, ja tiedeyhteisö koettelee, todentaa tai kumoaa yksittäisen tutkijan tulokset. Huippuja onkin tullut paitsi varakkaiden perheiden koulutetuista ylioppilaista, myös köyhien perheiden itseoppineista kokeilijoista.

    Tieteen demokraattisesta luonteesta johtuu paljolti myös se, että tutkijat eivät ole samalla tavalla median kameroiden ja mikrofonien kohteena kuin urheilijat ja muusikot. Kuitenkin nykymaailma toimii ja pyörii tieteen ja sen sovellusten voimalla. Tästäkin asiasta muistuttava teos sopii etenkin nuorille ja lukion oppikirjaksi kouluihin.

    Pekka Wahlstedt