Eurooppa syntyi sattumalta

    Eurooppa

    Christian Krötzl sanoo, että Euroopan syntyhistoriaan liittyy paljon sattumia. Maanosaa ei synnytetty tietoisesti kuten nykyistä Euroopan unionia on rakennettu.

    Christian Krötzl sanoo, että Euroopan syntyhistoriaan liittyy paljon sattumia. Maanosaa ei synnytetty tietoisesti kuten nykyistä Euroopan unionia on rakennettu.

    Keskiajan paavinvalta rinnastuu Euroopan unioniin, vaikka suora yhteys puuttuukin

    Nykyinen Eurooppa on sattumien summa. Professori Christian Krötzl pitää lähinnä yhteensattumien seurauksena sitä, että kristinuskon leviäminen sai aikaan arvopohjaltaan näinkin yhtenäisen maanosan.

    – Euroopan unionin juurten laittaminen keskiajalle ja paavin valtaan on väärin, koska eivät paavit rakentaneet tietoisesti mitään Eurooppaa. Koko Euroopan käsite tuli vasta myöhäiskeskiajalla 1400-luvulla eikä silloinkaan kovin tietoisesti, Krötzl sanoo.

    Euroopan struktuuri alkoi kehittyä, kun kristikunta lähti keskiajalla leviämään länteen ja pohjoiseen, vaikka se oli monta vuosisataa paljon vahvempi Pohjois-Afrikassa. Islam pysäytti kuitenkin laajenemisen Välimeren eteläpuolelle.

    – Se on yksi historian sattumia. Jos islam ei olisi noussut juuri siihen aikaan, olisi kristinuskon painopiste jäänyt etelämmäksi.

    Kun Suomikin lopulta liittyi ristiretkien seurauksena osaksi Eurooppaa, ei ollut vielä olemassa Suomea eikä Eurooppaa. Täyttä varmuutta ei ole siitäkään, tehtiinkö Suomeen lainkaan mitään ristiretkiä.

    Kirkon, paaviuden ja lähetystyön vaiheet kiehtovat Christian Krötzliä, joka on syntynyt monikieliseen perheeseen Sveitsissä. Suomen kielen taidon hän peri äidiltään. Tampereella Krötzl hoitaa yleisen historian professuuria, jonka alana on eurooppalaisen yhteiskunnan historia.


    Ihmisoikeudet jo keskiajalla

    Keskiajan paavinvallasta ei voi vetää suoria yhteyksiä nykyajan Euroopan unioniin, mutta silti näiden kahden väliltä löytyy yllättäviä yhtymäkohtia, jopa samankaltaisuuksia.

    Kirjassaan Pietarin ja Paavalin nimissä Krötzl kirjoittaa siitä, miten paavit ja lähetystyö vaikuttivat Euroopan muotoutumiseen vuosina 500–1250. Krötzlin mukaan paavit suosivat joustavaa ja rauhanomaista siirtymistä kristilliseen uskoon.

    – Ajatus kaikille kuuluvista ihmisoikeuksista muovautui ja kehittyi lähetystyön todellisuudessa, Krötzl kirjoittaa.

    Euroopan unioni pitää ihmisoikeuksia tärkeinä. Voidaanko niiden juuret ulottaa keskiajalle saakka?

    – Ihmisoikeusjuristit vetävät rajan 1600- ja 1700-luvun valistusfilosofiaan ja sen jälkivaikutuksiin. Uudempi tutkimus on alkanut etsiä myös aikaisempia juuria. Minun mielestäni on täysin perusteltua vetää ihmisoikeuskeskustelun käynnistyminen 1100–1200-luvuille, Krötzl sanoo.

    – Kiinnostavaa on myös että nimenomaan Itämeren alue ja sen kristillistäminen oli tämän keskustelun alkuvaiheessa tärkeässä asemassa.

    Paavin vallan voimistuminen Pohjois-Euroopassa osuu yksiin yliopistolaitoksen ja akateemisen keskustelukulttuurin synnyn kanssa. Syntyi keskustelua siitä, onko pakanoilla oikeuksia ja ovatko pakanat ihmisiä.

    Paavillisen kaikkivaltiuden ajatus johti siihen, että paavi hallitsee koko maailmaa. Siitä taas seuraa, että hän on myös vastuussa koko maailmasta ja kaikista ihmisistä, myös niistä jotka eivät vielä ole kristittyjä. Niilläkin täytyy olla oikeuksia, eivätkä ne voi olla pelkkiä esineitä ja orjia.

    Löytöretket ja niitä seurannut Amerikan valloitus johtivat keskusteluun siitä, onko intiaaneilla oikeuksia. Espanjan kuningas päätti 1550, että koko valloitus pannaan jäihin, kunnes oikeusperiaatteet tehdään selviksi. Järjestettiin oppineiden väittelyitä siitä, mitä oikeuksia intiaaneilla oli, saiko heidän maitaan valloittaa ja oliko heillä omistusoikeuksia.

    Ranskan ja Englannin mukaantulo johti suoraviivaiseen Amerikan valloitukseen ilman tunnontuskia, mutta Espanjan kruunun keskusteluissa viitattiin jopa paavin 1200-luvulla tekemän päätökseen siitä, miten oli oikein menetellä Baltian kristillistämisessä.


    Lallin ja Henrikin kohtaaminen epävarma

    Suomen kristillistäminen on aiemmista tiedoista poiketen sujunut pääosin rauhanomaisesti. Käsitys väkivaltaisuudesta perustuu Liivinmaan kronikan tietoihin Baltian verisestä miekkalähetystöstä. Siitä on vedetty johtopäätöksiä Suomeen, vaikka aikalaislähteet puuttuvatkin. Koulun historiankirjat kertovat ristiretkistä tarinaa, jossa talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä vuonna 1156.

    – Historiantutkimus ei voi sanoa, että Henrik oli ylipäänsä sellaisessa roolissa tai että Henrik ylipäänsä oli ollut olemassa. Se oli sata vuotta myöhemmin luotu hahmo. Oliko koko ristiretkeä edes olemassa? Se on todennäköisesti myöhemmin luotu kertomus, joka palveli Ruotsin poliittisia intressejä 1200-luvun lopussa. Köyliön juttu Lallin kanssa esiintyy vasta Eerikin kronikassa paljon myöhemmin, Christian Krötzl sanoo.

    Parhaimmillaan paavin valta laajeni keskiajalla lähes yhtä demokraattisesti kuin Euroopan unionin laajenee nykypäivinä. Islannissa maailman vanhimmaksi kansanedustuslaitokseksi sanottu Allting jopa äänesti vuonna 1000 siitä, otetaanko kristinusko vastaan. Myös Ruotsissa oli vastaavia eri alueiden ting-kokousten äänestyksiä.

    – Siinä oli vuoropuhelua, jossa sai esittää omat argumenttinsa, että mistä on enemmän hyötyä ja haittaa. Siinä mielessä se rinnastuu Euroopan unionin laajentumiseen, Krötzl sanoo.

    – Paljolti tosin kirkon valta laajeni myös kuninkaiden ja keisareiden verisen miekkalähetyksen seurauksena, jossa kristinuskon levittämistä käytettiin maallisen valloituksen keppihevosena.


    Paavi loi Euroopan oikeusperiaatteet

    Paavinistuin loi ensimmäiset eurooppalaiset oikeusperiaatteet. Kirkon kanoninen oikeus sääteli keskiajalla laajasti yhteiskuntaa. Sen kohteina olivat perheoikeus, yksilöiden oikeudet, miesten ja naisten suhteet, avioliitto ja väkivallan käyttö.

    – Säätely oli paljon aiempaa laajempaa. Se oli ainoa oikeus, joka levisi koko Eurooppaan. Samaa kanonista oikeutta noudatettiin Sääksmäellä ja Hattulassa, Sisiliassa ja Etelä-Espanjassa, Krötzl sanoo.

    Keskiajan kirkon hallintokoneisto oli tehokkain moneen vuosisataan. Kirkosta se laajeni kuninkaiden ja keisarien hoveihin. Tukena oli tehokas ja toimiva oikeuslaitos, jota uskonpuhdistajat myöhemmin mustamaalasivat. Alettiin puhua jopa pimeästä keskiajasta, jota Krötzl pitää vääränä, sillä tuolloin tehtiin paljon myös kestäviä innovaatioita.


    Kristikunta oli rauhanprojekti

    Keskiajan kristikunta oli rauhanprojekti melkein samaan tapaan kuin Euroopan unioni on nykypäivänä.

    – Rauhasta ja rauhaan pyrkimisestä käytiin keskustelua vuosisatoja. Se oli ihan tietoinen projekti, Christian Krötzl sanoo.

    Kirkon piirissä syntynyt jumalan rauhan liike onnistui rauhoittamaan feodaalisodat, joita käytiin sadoittain, jopa tuhansittain 800–900-luvuilla. Rauhan liike linkittyi ristiretkiin, joilla saatiin kanavoitua Euroopan aatelisten välienselvittely ulospäin pyhän maan valloittamiseksi takaisin. Se rauhoitti Euroopan, vaikka samalla vietiin sota muualle ja luotiin juuret nykyisille ongelmille Lähi-Idässä.

    – Rauhaan pyrittiin, mutta kirkon voimavarat olivat täysin mitättömät. Stalinkin totesi, että eihän paaveilla ole divisioonia. Se päti myös keskiajalla.


    Paavi ei piitannut rahataloudesta

    Keskiajalla ei syntynyt mitään eurovaluuttaan verrattavaa rahataloutta, koska paavit eivät asiasta piitanneet. Euroopan reuna-alueilla elettiin luontaistaloutta ja käytiin lähinnä oravannahka- ja vaihdantakauppaa.

    Antiikin roomalaisilla oli yhtenäinen rahatalous, mutta heidän jälkeensä vasta Kaarle Suuri, frankit ja karolingit pyrkivät luomaan yhtenäisen rahan. Sen jälkeen rahatalous pirstoutui jälleen.

    Itämeren alueella Hansa-liitto loi myöhäiskeskiajalla yhtenäisen Lyypekin markan, joka levisi suurten kaupunkien kautta.


    Roomassa ei pappi ymmärtänyt suomea

    Latinan kieli yhdisti keskiajan sivistyneistöä, vaikka se ei ollutkaan nyky-englannin kaltainen yleiskieli. Latina oli kirkon saarnaajien käytössä ja yliopistoissa opetuskielenä.

    Pyhiinvaeltajat käyttivät omia aluekieliään. Pyhän Birgitan ilmestyksissä kerrotaan suomalaismiehestä, joka ei voinut ripittäytyä pyhiinvaellusmatkalla Roomassa, koska kukaan ei ymmärtänyt hänen kieltään.

    Myöhäiskeskiajalla Pohjois-Euroopassa käytettiin saksan kielen varianttia myös Hansa-kaupan kielenä. Suomea koskeva keskiajan lähdeaineisto on usein tätä kieltä. Saksan kirjakielen aseman sai aikanaan Lutherin käyttämä saksa.

    Krötzl huomauttaa, että keskiajalla kielet olivat vapaita nationalismin vaikutuksesta, joka 1800-luvulla lisäsi kieliin kansallisuuden ja kansakunnan rakentamisen tunnelatauksia.

    – Lähes kaikkialla paitsi Sveitsissä kieli liittyy kansallisuuteen ja kansallistunteeseen. Keskiajalla kieliin suhtauduttiin pragmaattisesti. Ne olivat kommunikaatiovälineitä, joihin ei liittynyt intohimoja eikä niiden vuoksi käyty sotia. Uskonnon takia käytiin sotia vaikka kuinka paljon.


    Brysselin byrokratian vastustus yhdistää

    Keskiajan Eurooppaa piti koossa kristillinen ideologia, kun taas nyky-Euroopalta yhteinen ideologia puuttuu kokonaan.

    – Nyky-Euroopan ihmisiä yhdistävät vain Brysselin byrokraattien laatimat direktiivit hyvinkin mitättömän tuntuisista asioista. Tunnelatausta ja tai muuta yhteisöllisyyttä ihmiset eivät miellä, koska pitkä yhteinen historia on useimmille tuntematon, Krötzl sanoo

    Onko keskiajan tutkijalla tunnesidettä nykyiseen Euroopan unioniin?

    – Kannatan sitä ilman muuta, vaikka Brysselin byrokratiaa on monessa mielessä liikaa. Siellä tehtaillaan niin yksityiskohtaisia määräyksiä, että niihin minulla ei ole mitään rakkaussuhdetta. Minusta Eurooppaa voisi rakentaa paljon kevyemmillä struktuureilla.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuvat Jonne Renvall