Varo Aplea!

    Sari Walldén

    Sari Walldén

    Apatia leviää yliopistolla. Johto valittaa, että rahaa ei tule, jos opiskelijat eivät valmistu. Hallinto valittaa jatkuvista muutoksista. Tutkijat valittavat, että taas seuraavan pätkän varmistamiseksi pitää hutaista uusi artikkeli. Opettajat valittavat luennolle vaivautuneiden harvalukuisuutta. Useimmilla on kulunut omasta opiskeluajasta niin kauan, että opiskelijan näkökulma on unohtunut. Moni asia on myös muuttunut vuosien saatossa.

    Kun tapaan aloittelevan opiskelijan, hän huokaa, että mikään ei suju. Eikä se ole ihme. Nuori on voinut muuttaa kahdentuhannen asukkaan kunnasta Tampereelle, jossa jo yliopistossa on henkilökuntaa saman verran. Omasta ensimmäisestä opiskelupäivästä on jäänyt mieleeni ainoastaan hätäännys, miksei nyssen kuljettaja päästä minua ulos – etuovesta. Ensimmäisestä vuodesta on jäänyt mieleeni myös TKL:n lipputoimiston virkailijan kohtelias kysymys: ”Kuin-ka kau-an o-let a-sun-nut Suo-mes-sa? Pu-hut hy-vin suo-me-a.”

    Alkuvaikeuksien jälkeen opiskelumotivaatiota pitää yllä ammatti-identiteetin kehittyminen. Opiskelijan on kuitenkin vaikeaa muodostaa mielikuvaa oman alansa töistä, kun työt ja työskentelyolosuhteet muuttuvat koko ajan. Sosiaalityöntekijä-ystäväni opiskeli sääty-yhteiskunnasta ja sosiaaliluokista, mutta ei sitä, miten ohjata ”ei-oo-ei-tuu”-resursseilla epätoivoisia asiakkaita säästö­­yhteiskunnassa.

    Ammatti-identiteetti muodostuu myös ajattelun kehittymisen kautta. Mutta yliopistolta katoaa opiskelijoita ja tutkijoita ns. käytännön ammatteihin, joissa näkee välittömästi kättensä työn tulokset. Käytännön ihmiset valittavat, että tutkimuksiin ei voi luottaa, kun niiden tuloksia kumotaan vähän väliä. Valitettavasti tieteessä tiedottamisessa korostetaan tutkimustuloksia ja jätetään tärkein asia, tietämyksen rakentuminen tutkittavasta ilmiöstä, tutkijan omiin päiväkirjoihin.

    Opiskelumotivaatiota latistaa mahdollinen kokemus epäonnistumisesta, jos opettaja kohdistaa opponointiperinteen takia huomionsa vain harjoitustyön virheisiin. Opetusmotivaatiota heikentää se, että onnistumista mitataan kurssista suoriutuneiden määrällä. Tutkimisen ilo laimenee, jos kukaan ei ole kiinnostunut sinun aiheestasi, ainoastaan julkaisusta, joka toivottavasti pian valmistuu. Johtoa tuskin innostaa se, että teki mitä teki, aina meni väärin.

    Aple-epidemiaa vastaan on olemassa rokote. Apatian leviäminen estetään läsnäolevalla, kiinnostuneella palautteella. Muistan yhä, miten eräs luennoitsija liikuttui kiittäessäni häntä ajatteluun avittamisesta, tai miltä itsestä tuntui saada opiskelijalta sydämellinen viesti omasta luentosarjasta. Rokotuskampanja alkakoon! Taidan tietää, ketä haluan kehua heti huomenna.

    Kirjoittaja on informaatiotieteiden tutkija ja vapaa kirjoittaja.