Tunnollisuuden turruttaminen

    Marjo Vuorikoski

    Marjo Vuorikoski

    Pitkään odottamastani tutkimusvapaasta tuli haaste. Ei tosin sellainen kuin olin kuvitellut.

    Etukäteen ajatus yliopistonlehtorin opetuslastista irrottautumisesta tuntui ihanalta. Edes kolme kuukautta saisi keskittyä tutkimukseen. Ei aina vain yrittää varastaa sitä varten lyhyitä pätkiä.

    Kun yksikössäni otettiin viime vuonna käyttöön tutkimusvapaan mahdollisuus, totta ihmeessä anoin sitä: kolme kuukautta joka minulle myönnettiin. Mikä ihme sai minut anomaan vain kolme kuukautta?

    Tunnollisuus, tunnollisuus, tunnollisuus. Eihän vastuuntuntoinen henkilö voi kovin pitkään poissa olla. Kun on tottunut hoitamaan opetustyönsä hyvin ja ottanut vastuulleen erilaisia hallinto- ja kehittämistehtäviä, niistä ei luisteta. Piti ryhtyä turruttamaan tunnollisuuttaan.

    Tutkimusvapaan ajoituksessakin ajattelin enemmän muita kuin itseäni. Jotta voisin hoitaa pitkäjänteisyyttä vaativat tehtäväni mahdollisimman vähin häiriöin, sijoitin vapaani marraskuun alusta tammikuun loppuun. Hyvästi joululoma.

    Irrottautuminen tutkimusvapaalle marraskuun alussa oli yhtä tuskaa. Kontaktiopetus päättyi toki lokakuun lopussa, mutta käsiini jäivät vielä kandidaatintutkielmien tarkastus ja kypsyysnäytteet. Muun muassa. Sovin johtajan kanssa, että siirrän vähän tutkimuskauden aloittamista. Päädyin vain viikon siirtoon kevään opetusaikataulujen takia.

    Vaikeaa oli silti päästä kokonaan irti opetus- ja hallintotehtävistä, vaikka yritin tunnollisuuttani turruttaa. Koska tutkimusvapaakäytäntö oli yksikössä laajassa mitassa uusi, mitään selviä ohjeita ei lähtijöille ollut. Johtajan ohje oli suunnilleen sellainen, että ”teitä ei haluta nähdä täällä, sillä teiltä odotetaan tuloksia”.

    Kollegat ja opintohallinnon henkilöstö pyrkivät parhaansa mukaan antamaan työrauhan, mutta joistakin asioista piti silti neuvotella. Normaalin (opetus)elämänhän pitäisi jatkua vapaan jälkeenkin.

    Luottamustehtäviäni yliopistokollegiossa ja johtokunnassa en halunnut heti kauden alussa jättää väliin. Sen sijaan erilaisiin kehittämistehtäviini kuuluviin kokouksiin en osallistunut. Tutkimusvapaalla olleilla kollegoilla näytti olevan tässä asiassa vähän erilaisia linjoja.

    Tutkimusvapaa on lopuillaan. Opetus alkaa heti vapaan jälkeen, joten kurssien valmisteluun pitää pian ryhtyä. Ei auta tunnollisuuttaan kokonaan vaientaa, jos haluaa että on jotakin opetettavaa.

    Olen kuullut kollegoilta, että joiltakin tutkimusvapaalle irrottautuminen sujui hyvin ja toisilta se taas ei tahtonut onnistua lainkaan. Se voi johtua erilaisista työnkuvista. Silti kaipaisin työnantajalta tueksi selviä toimintaohjeita.

    Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja yliopistonlehtori.