Yhteinen puolustus nousee jälleen pöydälle

    EU kaipaa johtoajatuksia – ja johtajaa

    Talouskriisin ratkaiseminen on siirtynyt pois Euroopan unionin päätöksenteon keskuspisteestä. Nyt etsitään uutta alkua kysymyksissä, jotka ovat jääneet jäähylle kriisin takia.

    – Yksi uudelleen esiin nouseva aihe on unionin yhteinen puolustus, joka on joulukuun huippukokouksen yksi pääaiheista, kertoo Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Jean Monnet -professori Hanna Ojanen.

    Ojanen uskoo, että hankala kysymys EU:n taisteluosastoista nousee jälleen asialistalle.

    – EU:n taisteluosastot perustettiin monta vuotta sitten, eikä niitä ole koskaan käytetty. Voi hyvin kysyä, minkä takia niitä kannattaa pitää yllä. Ehkä jollakulla on taskussa resepti tähän, Ojanen sanoo.

    Uusi, iso asia puolustuskysymyksessä on alueellinen yhteistyö, mikä tunnetaan Suomessa hyvin pohjoismaisen yhteistyön ansiosta. Myös eurooppalaisen puolustusteollisuuden vauhdittamisesta tullaan neuvottelemaan huippukokouksessa.

    – Toivotaan, että eurooppalainen puolustusteollisuus voisi olla entistä kilpailukykyisempää ja että valtiot voisivat tehdä yhteistyötä ja saada näin aikaan säästöjä.

    Professori Hanna Ojasen tutkimusaluetta on muun muassa Euroopan unionin ulkosuhteet ja turvallisuuspolitiikka. Hän tekee parhaillaan tutkimusta ja kirjoittaa kirjaa Euroopan unionin, puolustusjärjestö Naton ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) välisistä valtasuhteista.


    Unioni vailla johtajaa

    Nyt voisi siis olla aika uusille avauksille EU:ssa, mutta kukaan ei ole ollut innokas astumaan esiin.

    – Helposti unohtuu, että EU pystyy toimimaan talouskriisistä huolimatta. Sillä on voimavaroja ja päätöskoneisto, joiden avulla voisi saada kaikenlaista aikaan.

    Ojasen mielestä tämä toiminta ei kuitenkaan näy, tai siitä ei osata kertoa tai sitten toiminnasta puuttuu johtoajatus.
    – Nyt olisi johtajan paikka auki monessa kysymyksessä, Ojanen sanoo.

    – Mutta mikään maa, ei Saksakaan, voi lähteä yksin ajamaan mitään asiaa ja saada sitä läpi.

    Jäsenvaltioiden on entistä tärkeämpää löytää yhteistyökumppaneita. Tämä vaatii Suomeltakin uudenlaista toimintakulttuuria, joka on kehittymässä pikkuhiljaa.

    – Suomi on tehokkaimmillaan silloin, kun se toimii yhteistyössä muiden maiden kanssa.

    Ojasen mukaan Ruotsi on hyvä esimerkki ketterästä yhteispelistä.

    – Ruotsi on tehnyt aloitteita esimerkiksi Puolan kanssa, ja se antaa itsestään dynaamisen ja pelin hallitsevan kuvan. Tähän tapaan Suomikin voisi toimia.


    Tiivistyy, mutta ei laajene

    Unionin laajentumisessa eletään suvantovaihetta. Viimeisimpänä unioniin liittyneen Kroatian perässä ei ole innokkaita tulijoita, ja toisaalta EU:ssakin on vahvistunut ajatus, että jatkuva laajentuminen on työlästä.

    – Islantilaiset ovat alkaneet hieman vetäytyä liittymisajatuksesta, ja Turkin kanssa on vaikea saada konkreettista edistystä, Ojanen kertoo.

    Ojasen mielestä laajentuminen on ollut aina EU:n moottori, joka pitää unionin liikkeessä.

    – Pitkästä aikaa on sellainen tunne, että EU:n vetovoima vähän hiipuisi. Se olisi kolkkoa koko unionin kannalta.

    Sen sijaan unionin integraatio eli yhdentyminen on vahvistunut. Etenkin talouspolitiikkaa on tiivistetty. Nyt myös puhutaan pankkiunionista ja tehdään säädöksiä, joiden nojalla esimerkiksi jäsenmaiden budjetit tarkastetaan etukäteen.

    – Tällaista säätelyä olisi pidetty ennenkuulumattomana vielä jokin aika sitten.


    Talousvaikeudet eivät poistuneet

    Talouskriisi on yhä olemassa, vaikka ei ehkä yhtä akuuttina ongelmana kuin aiemmin.

    Eteläeurooppalaisten tavallisten ihmisten tilanne on edelleen vaikea. Kriisi voi myös iskeä uudelleen yllättävästä kulmasta.

    – Vaikka julistettaisiin iloisesti, että pahin on ohi, niin myrskyn silmään joutuneen tavallisen ihmisen elämässä henkilökohtainen toipuminen vie pitkään. Esimerkiksi uutta työtä ja uutta asuntoa ei löydetä niin helposti, Ojanen sanoo.

    Toisaalta Ojanen uskoo, että vaikeiden asioiden setvimisestä voi koitua jotain myönteistä EU:n kehitykselle. Kriisin vuoksi kaikkien EU-toimijoiden on ollut pakko tutustua toisiinsa.

    – Toimielinten ja päätöksentekijöiden on täytynyt todella yrittää ymmärtää, mitä jäsenmaissa tapahtuu ja kerrotaanko asiat niin kuin ne ovat vai ei, Ojanen sanoo.

    Julkinen keskustelu on välillä äitynyt ilkeäksi, kun pohjoisen Euroopan asukkaat ovat haukkuneet eteläeurooppalaisia ja päinvastoin. Mutta nyt asioista ainakin puhutaan, ja Ojasen mukaan ollaan aivan erilailla tietoisia siitä, millaista elämää muualla unionissa eletään.

    – Tällainen tietoisuus on pakko olla, jos oikeasti halutaan unionia, jossa yritetään ratkaista ongelmia yhdessä.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall

    EU-politiikassa eletään varovaista aikaa, sanoo Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojanen. Kansalliset poliitikot epäröivät lähteä liputtamaan minkään uuden EU-projektin puolesta. – Kotimainen mielipideilmasto on niin ankea, ettei oikein uskalleta kokeillakaan, toimisivatko hyvät uudet aloitteet.

    EU-politiikassa eletään varovaista aikaa, sanoo Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojanen. Kansalliset poliitikot epäröivät lähteä liputtamaan minkään uuden EU-projektin puolesta. – Kotimainen mielipideilmasto on niin ankea, ettei oikein uskalleta kokeillakaan, toimisivatko hyvät uudet aloitteet.

    Kriitikoiden ennustetaan nousevan parlamenttiin

    Ensi toukokuussa koetaan ehkä kiinnostavimmat europarlamenttivaalit ikinä. Monissa maissa EU-vastaisuus on kasvanut. On ennustettu, että vaalien tuloksena valitaan erityisen EU-kriittinen parlamentti.

    – Parlamentin asema on vahvistunut ja sen työllä on todella merkitystä, toisin kuin ehkä kymmenen vuotta sitten, Jean Monnet -professori Hanna Ojanen sanoo.

    – On mielenkiintoista nähdä, mitä EU-kriittisestä parlamentista seuraisi ja tulisiko sen myötä EU-politiikkaan isompia suunnanmuutoksia.

    EU-kriitikoiden vahvistuminen saa mahdollisesti EU:n kannattajat ryhdistäytymään ja parantamaan asemiaan tietoisina siitä, että vaaleissa voi käydä hassusti. Tämä voisi nostaa äänestysvilkkautta, joka on tunnetusti ollut alhainen eurovaaleissa.

    EU-asiat ovat olleet uudella tavalla esillä myös viimeisimmissä Suomen kunta- ja eduskuntavaaleissa.

    – Eivät EU:n parlamenttivaalit ole aiemmin kiinnostaneet ihmisiä ollenkaan. Voi olla, että polemiikin tuloksena ihmiset oikeasti menevät äänestämään.

    Teksti Tiina Lankinen